Ero sivun ”Tihon (patriarkka)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 19:
Eri vaiheiden jälkeen tuloksena oli kolme Venäjän ortodoksista kirkkoa. Tihon ja Jevdokim aloittivat valta- ja valtiosuhdekiistan ratkaisemisen, mutta neuvottelut kariutuivat. Silti vielä elokuussa 1924 Tihon uskoi sovinnon mahdollisuuteen.<ref>Laitila 1991, s. 92 </ref>
 
[[Lev Trotski]] käytti hajaannusta hyväkseen: tilanne oli kommunistien klassisen "hajota ja hallitse" -taktiikan mukainen, ja täten antoi hänelle parhaat mahdolliset aseet käteen hänen pyrkiessään lopulliseen kirkon ja uskonnon tuhoamiseen.<ref>Hakkarainen 2002, s. 58 </ref>{{selvennä|tarkemmin, ei nyt kerro yhtään mitään}}. Lopputuloksena oli skisma: kaikkiaan 143 piispasta 37 tuki Elävää kirkkoa, 36 vastusti ja loput 70 jäivät odottavalle kannalle. Viranomaiset tukivat aluksi Elävää kirkkoa varsin avoimesti mutta jo vuonna 1924 he olivat kiinnostuneempia skisman lopettamisesta, koska Elävä kirkko ei onnistunut houkuttelemaan riittävästi ortodokseja puolelleen.
 
Patriarkka Tihonin kuoltua huhtikuussa 1925 seurasi pitkä hajaannuksen aika, joka päättyi kun [[Nizni-Novgorod]]in metropoliitta [[Sergij]] määrättiin [[Locum tenens]] –patriarkaksi vuonna 1927.