Ero sivun ”Fredrik Elfving” versioiden välillä

Elfving valmistui ylioppilaaksi vuonna 1870 Turussa. Hän oli aluksi suunnitellut lääkärin uraa, mutta kiinnostui kuitenkin enemmän kasvitieteestä. Elfving valmistui jo neljän vuoden kuluttua filosifian kandidaatiksi. Vuosina 1878-79 hän täydensi opintojaan Saksassa. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1879 vasta 24-vuotiaana, ja jo vuonna 1881 hänet nimitettiin kasvitieteen dosentiksi. Vuonna 1892 hänet nimitettiin tiukan kilpailun jälkeen kasvitieteen professoriksi oppituolin edellisen haltijan [[Sextus Otto Lindberg]]in kuoltua vuonna 1889. Elfving toimi myös [[matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta|fyysis-matemaattisen osaston]] [[dekaani]]na vuosina 1911-1924. Elfving hoiti professorin virkaa 34 vuotta, ja jäi eläkkeelle 71-vuotiaana vuonna 1926.

 

 

Elfving oli Pohjoismaiden ensimmäisiä [[kasvifysiologia]]n tutkijoita. 1880-luvulla Elfving julkaisi useita kasvifysiologisia tutkimuksia, joiden perusteella hänelle ajateltiin jo vuosikymmenen puolivälissä järjestää ylimääräinen professuuri, mutta tämä hanke ei toteutunut. Hän nosti kasvifysiologian profiilia tieteenä vastapainoksi [[taksonomia]]lle ja morfologialle, joiden harjoittaminen juonti juurensa [[Carl von Linné]]stä. Kotimaisista kasveista Elfving tutki erityisesti eräitä leviä (Desmidiaceae) sekä viljelyskasveja. Kaikkiaan hän julkaisi uransa aikana alkuperäistutkimuksia puolisensataa. Elfving kirjoitti lukuisia [[biografia|biografisia]] artikkeleita, joista ensimmäinen käsitteli [[Carl von Linné]]ä. Lisäksi hän kirjoitti tieteen ja yliopistolaitoksen historiaa käsitteleviä tutkielmia ja historiikkeja.