Ero sivun ”Fredrik Elfving” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p fix |
täydennys |
||
Rivi 1:
'''Fredrik Emil Wolmar Elfving''' ([[1854]]–[[1942]]) oli suomalainen kasvifysiologi. Hän oli [[Helsingin yliopisto]]n [[kasvitiede|kasvitieteen]] [[professori]]
Elfing valmistui ylioppilaaksi vuonna 1870 Turussa. Hän oli aluksi suunnitellut lääkärin uraa, mutta kiinnostui kuitenkin enemmän kasvitieteestä. Elfing valmistui jo neljän vuoden kuluttua filosifian kandidaatiksi. Vuosina 1878-79 hän täydensi opintojaan Saksassa. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1879 vasta 24-vuotiaana, ja jo vuonna 1881 hänet nimitettiin kasvitieteen dosentiksi. Vuonna 1892 hänet nimitettiin tiukan kilpailun jälkeen kasvitieteen professoriksi oppituolin edellisen haltijan [[Sextus Otto Lindberg]]in kuoltua vuonna 1889. Elfving toimi myös [[matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta|fyysis-matemaattisen osaston]] [[dekaani]]na vuosina 1911-1924. Elfving hoiti professorin virkaa 34 vuotta, ja jäi eläkkeelle 71-vuotiaana vuonna 1926.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä kielikysymys kuumensi tunteita yliopistossa. Elfving kannatti tiukasti ruotsinkielisyyttä, mikä johti siihen, että hänen vuonna 1852 perustetun kasvitieteen oppituolinsa rinnalle perustettiin vuonna 1925 uusi suomenkielinen professuuri, johon nimitettiin [[Kaarlo Linkola]]. Elfvingin jäätyä eläkkeelle hänen virkaansa ei kuitenkaan lakkautettu, vaan uudeksi ruotsinkieliseksi kasvitieteen professoriksi häntä seurasi vuonna 1928 [[Alvar Palmgren]]. Laitoksen esimiehen tehtävät siirrettiin kuitenkin uuden suomenkielisen oppituolin haltijalle.
Elfving oli Pohjoismaiden ensimmäisiä [[kasvifysiologia]]n tutkijoita. 1880-luvulla Elfving julkaisi useita kasvifysiologisia tutkimuksia, joiden perusteella hänelle ajateltiin jo vuosikymmenen puolivälissä järjestää ylimääräinen professuuri, mutta tämä hanke ei toteutunut. Hän nosti kasvifysiologian profiilia tieteenä vastapainoksi [[taksonomia]]lle ja morfologialle, joiden harjoittaminen juonti juurensa [[Carl von Linné]]stä. Kotimaisista kasveista Elfving tutki erityisesti eräitä leviä (Desmidiaceae) sekä viljelyskasveja. Kaikkiaan hän julkaisi uransa aikana alkuperäistutkimuksia puolisensataa. Elfving kirjoitti lukuisia [[biografia|biografisia]] artikkeleita, joista ensimmäinen käsitteli [[Carl von Linné]]ä. Lisäksi hän kirjoitti tieteen ja yliopistolaitoksen historiaa käsitteleviä tutkielmia ja historiikkeja.
Elfving kehitti kasvitieteen yliopisto-opetusta ja otti mm. käyttöön laboratorioharjoitukset opetuksessa. Aikalaiset kehuivat hänen luennoitsijan taitojaan. Kuulustelijana häntä pidettiin ankarana ja pelättynä tentaattorina. Kasvitiede oli vielä 1900-luvun alussa lääketieen opiskelijoille pakollinen sivuaine, minkä vuoksi lääketieteellistä tiedekuntaa harmistutti se, että Elfvingin väitettiin ankaruudellaan estäneen lääketieteen opiskelijoiden opintoja, vaikka kasvitiede ei ollut erityisen merkityksellinen varsinaisen lääketieteen kannalta.
Vuosina 1903-1902 Helsingin [[Kaisaniemi|Kaisaniemeen]] valmistunut kasvitieteen laitosrakennus, jossa nykyisin toimii yliopiston [[Kasvimuseo]], rakennettiin Elfvingin aloitteesta ja hänen suunnitelmiensa mukaan.
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.abo.fi/~bwikgren/biologer/Elfving.htm Fredrik Emil Wolmar Elfving – Förnyare av undervisningen i botanik, realist och romantiker] {{sv}}
==Lähteet==
*Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640-1917.
*Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918-2000.
*Autio, Veli-Matti: Fredrik Elfving. [[Kansallisbiografia]]-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]], 1997-.
{{DEFAULTSORT:Elfving, Fredrik}}
[[Luokka:Suomalaiset biologit]]
[[Luokka:Suomalaiset kasvitieteilijät]]
[[Luokka:Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston professorit]]
[[Luokka:Helsingin yliopiston professorit]]
| |||