Ero sivun ”Intentionaalisuus” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: no:Intensjonalitet |
Intentionalismi, viitteet |
||
Rivi 1:
'''Intentionaalisuus''' on [[filosofia|filosofinen]] termi, jolla tarkoitetaan [[tietoisuus|tietoisuuden]] kykyä viitata itsensä ulkopuolelle. Intentionaalisuus oli alun perin [[skolastiikka|skolastisen]] filosofian käsite. Myöhemmin sen esitteli uudelleen [[1800-luvun filosofia]]an filosofi ja psykologi [[Franz Brentano]] teoksessaan ''Psychologie vom Empirischen Standpunkte'' ("Psykologia empiirisestä näkökulmasta", 1874). Hän määritteli intentionaalisuuden "mentaalisten ilmiöiden" ominaisuudeksi, joka erotti ne fysikaalisista ilmiöistä: ajatukset ovat aina ''ajatuksia jostakin''.
Intentionaalisuuden käsite esiintyy eri muodoissa mm. [[fenomenologia]]ssa, [[eksistentialismi]]ssa ja [[analyyttinen filosofia|analyyttisessä filosofiassa]], ja se on näin yksi nykyfilosofian keskeisimpiä käsitteitä.<ref>Saarinen,
== Yleiskuva ==
Rivi 7:
Jokaisella psyykkisellä, tai mentaalisella, ilmiöllä ja teolla on aina sisältö, ja se suuntautuu jotain objektia (''intentionaalista objektia'') kohden. Esimerkiksi uskomisella, haluamisella ja rakastamisella on aina kohde: uskominen on aina uskomista ''johonkin'', haluaminen on aina ''jonkin'' haluamista, rakastaminen on aina ''jonkin'' rakastamista, jne. Brentano käytti ilmaisua "intentionaalinen ineksistenssi" kuvaamaan ajattelun objektien tilaa. Intentionaalisuuden ominaisuus, eli intentionaalisen kohteen omaaminen, oli perustava ero mentaalisten ja fysikaalisten ilmiöiden välillä, koska fysikaalisilta ilmiöiltä puuttuu intentionaalisuus kokonaan. Brentanolla intentionaalisuuden määritelmään sisältyivät "suhde sisältöön", "suuntautuminen objektia kohden" ja "immanentti objektiivisuus".
[[Edmund Husserl]] omaksui intentionaalisuuden käsitteen Brentanolta. Hänen kauttaan käsite sai laajemman huomion nykyaikaisessa filosofiassa, sekä [[mannermainen filosofia|mannermaisen]] että [[analyyttinen filosofia|analyyttisen filosofian]] piirissä. Ranskalainen filosofi [[Jean-Paul Sartre]] identifioi intentionaalisuuden tietoisuuteen teoksessaan ''Oleminen ja ei-oleminen'' (1943), sanoen niiden olevan erottamattomia toisistaan. Tämä oli jyrkkä vastakohta Brentanon näkemykselle, jonka mukaan intentionaalisuus oli vain yksi mentaalisten ilmiöiden ominaisuus. Saksalainen filosofi [[Martin Heidegger]] määritteli teoksessaan ''[[Oleminen ja aika]]'' (1927) intentionaalisuuden "huoleksi" (''Sorge''), tunnetilaksi, jossa yksilön eksistentiaalisuus ja faktisiteetti (''täälläolon'' konkreettinen konteksti edeltävine valintoineen<ref>
== Nykyfilosofiassa ==
Rivi 16:
[[Tekoäly]]tutkimuksessa ja [[mielenfilosofia]]ssa intentionaalisuus on kiistanalainen aihe, ja sitä on joskus pidetty jonakin, jota kone ei voisi koskaan saavuttaa. Kritiikki on kuvattu ns. [[kiinalaisen huoneen argumentti|kiinalaisen huoneen argumentissa]]: vaikka kone kykenisikin sanomaan sanan "puu", se ei koskaan viittaisi oikeaan [[puu]]hun.
[[Intentionalismi|Intentionaalinen selittäminen]] on [[tieteenfilosofia]]ssa eräs selittämisen muoto.
== Muita käyttötarkoituksia ==
[[
Intentionaalisuutta ei tule sekoittaa [[intensionaalinen|intensionaalisuuteen]], joka on [[semantiikka|semantiikan]] käsite (intensionaalinen – [[ekstensionaalinen]]).
Rivi 32 ⟶ 34:
* [[Tietoisuus]]
* [[Intentioharha]]
* [[Intentionalismi]]
==
{{Viitteet}}
== Kirjallisuus ==
Rivi 48 ⟶ 51:
* Mohanty, Jitendra Nath. ''The Concept of Intentionality: A Critical Study''. St. Louis, MO: Warren H. Green, 1972.
* Sajama, Seppo & Kamppinen, Matti: ''Historical Introduction to Phenomenology''. New York, NY: Croom Helm, 1987.
== Aiheesta muualla ==
|