Ero sivun ”Intentionaalisuus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Zorrobot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: no:Intensjonalitet
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
Intentionalismi, viitteet
Rivi 1:
'''Intentionaalisuus''' on [[filosofia|filosofinen]] termi, jolla tarkoitetaan [[tietoisuus|tietoisuuden]] kykyä viitata itsensä ulkopuolelle. Intentionaalisuus oli alun perin [[skolastiikka|skolastisen]] filosofian käsite. Myöhemmin sen esitteli uudelleen [[1800-luvun filosofia]]an filosofi ja psykologi [[Franz Brentano]] teoksessaan ''Psychologie vom Empirischen Standpunkte'' ("Psykologia empiirisestä näkökulmasta", 1874). Hän määritteli intentionaalisuuden "mentaalisten ilmiöiden" ominaisuudeksi, joka erotti ne fysikaalisista ilmiöistä: ajatukset ovat aina ''ajatuksia jostakin''.
 
Intentionaalisuuden käsite esiintyy eri muodoissa mm. [[fenomenologia]]ssa, [[eksistentialismi]]ssa ja [[analyyttinen filosofia|analyyttisessä filosofiassa]], ja se on näin yksi nykyfilosofian keskeisimpiä käsitteitä.<ref>Saarinen, 2002Esa: "Fenomenologia ja eksistentialismi", s. 218. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Niiniluoto, Ilkka ja Saarinen, Esa (toim.) | Nimeke=Nykyajan filosofia | Julkaisija=Helsinki: WSOY | Vuosi=2002 | Sivu=218-260 | Tunniste=ISBN 951-0-26207-2}}</ref> [[Kartesiolainen dualismi]] sekä muut tietoisuuden vahvasti itsenäistä luonnetta korostavat lähestymistavat painottavat intentionaalisuutta ajatusten ominaisuutena.
 
== Yleiskuva ==
Rivi 7:
Jokaisella psyykkisellä, tai mentaalisella, ilmiöllä ja teolla on aina sisältö, ja se suuntautuu jotain objektia (''intentionaalista objektia'') kohden. Esimerkiksi uskomisella, haluamisella ja rakastamisella on aina kohde: uskominen on aina uskomista ''johonkin'', haluaminen on aina ''jonkin'' haluamista, rakastaminen on aina ''jonkin'' rakastamista, jne. Brentano käytti ilmaisua "intentionaalinen ineksistenssi" kuvaamaan ajattelun objektien tilaa. Intentionaalisuuden ominaisuus, eli intentionaalisen kohteen omaaminen, oli perustava ero mentaalisten ja fysikaalisten ilmiöiden välillä, koska fysikaalisilta ilmiöiltä puuttuu intentionaalisuus kokonaan. Brentanolla intentionaalisuuden määritelmään sisältyivät "suhde sisältöön", "suuntautuminen objektia kohden" ja "immanentti objektiivisuus".
 
[[Edmund Husserl]] omaksui intentionaalisuuden käsitteen Brentanolta. Hänen kauttaan käsite sai laajemman huomion nykyaikaisessa filosofiassa, sekä [[mannermainen filosofia|mannermaisen]] että [[analyyttinen filosofia|analyyttisen filosofian]] piirissä. Ranskalainen filosofi [[Jean-Paul Sartre]] identifioi intentionaalisuuden tietoisuuteen teoksessaan ''Oleminen ja ei-oleminen'' (1943), sanoen niiden olevan erottamattomia toisistaan. Tämä oli jyrkkä vastakohta Brentanon näkemykselle, jonka mukaan intentionaalisuus oli vain yksi mentaalisten ilmiöiden ominaisuus. Saksalainen filosofi [[Martin Heidegger]] määritteli teoksessaan ''[[Oleminen ja aika]]'' (1927) intentionaalisuuden "huoleksi" (''Sorge''), tunnetilaksi, jossa yksilön eksistentiaalisuus ja faktisiteetti (''täälläolon'' konkreettinen konteksti edeltävine valintoineen<ref>[{{Verkkoviite | Osoite=http://www.helsinki.fi/filosofia/k2001/salmela.htm | Tekijä=Salmela, Mikko: | Nimeke=Tunteiden filosofiaa] | Julkaisija=Helsingin yliopisto | Viitattu=18.12.2008}}</ref>) määrittelee heidän [[ontologia|ontologisen]] merkityksensä, vastakohtana pelkästään [[ontinen|ontisille]] asioille.
 
== Nykyfilosofiassa ==
Rivi 16:
 
[[Tekoäly]]tutkimuksessa ja [[mielenfilosofia]]ssa intentionaalisuus on kiistanalainen aihe, ja sitä on joskus pidetty jonakin, jota kone ei voisi koskaan saavuttaa. Kritiikki on kuvattu ns. [[kiinalaisen huoneen argumentti|kiinalaisen huoneen argumentissa]]: vaikka kone kykenisikin sanomaan sanan "puu", se ei koskaan viittaisi oikeaan [[puu]]hun.
 
[[Intentionalismi|Intentionaalinen selittäminen]] on [[tieteenfilosofia]]ssa eräs selittämisen muoto.
 
== Muita käyttötarkoituksia ==
 
[[KansanpsykologiaArkipsykologia]]ssa intentionaalisuudella on eri merkitys. Ihmiset pitävät toimintaa ''intentionaalisena'' kun toiminta vaikuttaa siltä, että sillä on joku tarkoitus ja se on tehty tarkoituksellisesti, harkintaan perustuen, ja toteutettu taidolla ja tietoisesti.
 
Intentionaalisuutta ei tule sekoittaa [[intensionaalinen|intensionaalisuuteen]], joka on [[semantiikka|semantiikan]] käsite (intensionaalinen &ndash; [[ekstensionaalinen]]).
Rivi 32 ⟶ 34:
* [[Tietoisuus]]
* [[Intentioharha]]
* [[Intentionalismi]]
 
== ViitteetLähteet ==
 
{{Viitteet}}
<references/>
 
== Kirjallisuus ==
Rivi 48 ⟶ 51:
* Mohanty, Jitendra Nath. ''The Concept of Intentionality: A Critical Study''. St. Louis, MO: Warren H. Green, 1972.
* Sajama, Seppo & Kamppinen, Matti: ''Historical Introduction to Phenomenology''. New York, NY: Croom Helm, 1987.
* Saarinen, Esa: "Fenomenologia ja eksistentialismi", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Niiniluoto, Ilkka ja Saarinen, Esa (toim.) | Nimeke=Nykyajan filosofia | Julkaisija=Helsinki: WSOY | Vuosi=2002 | Sivu=218-260 | Tunniste=ISBN 951-0-26207-2}}
 
== Aiheesta muualla ==