|
Kumipaskiainen
'''Valkuaisvero''' oli Suomessa 1986–1990 käytössä ollut [[proteiini|valkuaisrehuista]] suoritettava [[valmistevero]], jota maksoivat rehujen valmistajat ja maahantuojat. Vuosina 1991–1994 veron nimenä oli rehujen rasva- ja valkuaisvero ja vuoden 1981 valkuaisrehuvero. Valkuaisrehuksi katsottiin esimerkiksi [[soijapapu|soija]]-, [[maissi]]-, [[rapsi]]-, [[rypsi]]-, [[auringonkukka]]- ja [[vehnä]]tuotteet, [[mäski|rankki]]jauho, rehu[[hiiva]], rehu[[maitojauhe|maitojauho]], [[kalajauho]], [[liharehujauho]], [[rehuluurouhe]], [[verijauho]] ja [[mäski]]jauho.<ref>Laki valkuaisverosta, 1092/1985</ref>
Valkuaisveron määräämisestä ja maksuunpanosta huolehtivat [[piiritullikamari]]t, joiden päätöksiin voi hakea muutosta valittamalla [[tullihallitus|tullihallitukseen]] ja [[korkein hallinto-oikeus|korkeimpaan hallinto-oikeuteen]].
Valkuaisrehuja päätettiin alkaa verottaa, koska ulkomailta tuotu halpa raaka-aine vähensi kotimaisten valkuaisrehujen menekkiä. Suomessa tuotetut valkuaisrehut eli rypsirouhe, rapsirouhe ja rehumaitojauho kilpailivat tuontisoijasta valmistetun soijarouheen sekä maissin[[gluteeni]]n, rehuhiivan, lihaluurehujauhon ja tuontikalajauhon kanssa. Valkuaisrehuja käytettiin pääasiassa tehdasvalmisteisten rehuseosten osana. [[Kotieläin|Kotieläimille]] syötettäviä kotimaisia perusrehuja olivat [[heinäkasvit|heinä]], [[laidun]]rehu, [[AIV-rehu|säilörehu]] ja rehu[[vilja]]. Näistä rehuista saatu valkuainen ei riittänyt kotieläinten valkuaistarpeen tyydyttämiseen, vaan niiden ruokinnassa jouduttiin käyttämään lisänä valkuaisrehuja.<ref>Hallituksen esitys 189/1985</ref>
Soija tuotiin Suomeen papuina, joista öljynpuristamot valmistivat öljyä ja rouhetta. Soijan tuonti oli [[tulli]]tonta ja [[tuontimaksu]]tonta, mutta sen määrää säädeltiin [[tuontilisenssi|tuontilisensseillä]]. Kalajauhon tuonnista ei kannettu tullia eikä tuontimaksua, koska se kuului [[EFTA]]-vapaakaupan piiriin. Tärkein kotimainen raaka-aine oli rapsi- ja rypsirouhe, joiden tuotantoa valtio tuki. Suomessa vallinnut rehuviljan ja valkuaisrehujen hintasuhde johti siihen, että rehuseoksissa käytettiin valkuaisrehuja enemmän kuin ruokinnallisesti oli tarpeen. Tämä supisti kotimaisen rehuviljan käyttöä rehuseoksissa. Suomessa vallinneen rehuviljan ylituotannon vuoksi sen kotimaisen käytön lisääminen ja samalla vientitarpeen supistaminen oli tärkeätä sekä maatalouspolitiikan että valtiontalouden kannalta. Valkuaisveron avulla valkuaisrehun hintoja saatiin korotettua, jolloin eri rehulajien käyttö oli tasapainoisempaa.<ref>Hallituksen esitys 189/1985</ref>
==Lähteet==
{{Viitteet}}
[[Luokka:Historialliset verot]]
[[Luokka:Suomen taloushistoria]]
|
