Ero sivun ”Yrjö Kokko” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lito (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
Aiheesta muualla & jäsennystä, lisätekstiä, kirjaviitteiden täsmennykset, wiki-linkit
Rivi 1:
'''Yrjö Olavi Samuli Kokko''' ([[16. lokakuuta]] [[1903]], [[Sortavala]] – [[6. syyskuuta]] [[1977]], [[Helsinki]]) oli suomalainen [[eläinlääkäri]] ja [[kirjailija]]. Hänen vanhempansa olivat tukkukauppias Bruno Henrik Kokko ja Kaarin Kajava. Hän oli naimisissa hammaslääkäri Aune Iluksen kanssa. Kirjailija [[Anna Ungelo]] on heidän tyttärensä. Kokko ja hänen vaimonsa on haudattu [[Lempäälä]]än.
 
==Elämänvaiheet==
Kokko tunnetaan parhaiten sadustaan [[Pessi ja Illusia]], [[Lappi|Lapin]] kuvauksistaan ja toiminnastaan Suomen [[laulujoutsen]]ten pelastamiseksi. Kokko teki uupumatta valistustyötä laulujoutsenen puolesta lukemattomin lehtikirjoituksin ja luennoin, ja hänen kirjoistaan ''Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu'' ja ''Ne tulevat takaisin'' tuli suomalaisen luonnonsuojelukirjallisuuden klassikoita. Kokko harrasti myös valokuvausta ja kuvitti itse suurimman osan kirjoistaan. Hänen tuotannolleen on ominaista faktumin ja fiktion sekoittaminen. Lapin-kirjoissaan Kokko kuvasi Lapin luontoa ja tunturisaamelaista kulttuuria. 1950-luvulla hän tuli surulliseksi siitä, että uusi aika määräyksineen ja rajoituksineen saapui Tunturi-Lappiin ja monet vanhat sikäläiset tavat muuttuivat uusiksi. Kokko viihtyi hyvin myös [[Kanaria]]lla. Hänen kirjansa saivat paljon suosiota tavallisten lukijoiden keskuudessa, mutta kirjallisuustieteilijöitä ne eivät juuri innostaneet, paitsi aikuisten satu [[Pessi ja Illusia]].
Yrjö Kokko valmistui ylioppilaaksi [[Viipuri]]n Suomalaisesta lyseosta vuonna [[1923]]. Hän opiskeli eläinlääkäriksi [[Hannover]]in, [[Tartto|Tarton]] ja [[Wien]]in korkeakouluissa 1923–[[1930]]. Rahoitusta opinnoilleen hän sai toimimalla [[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]] kirjeenvaihtajana vuosina [[1924]]–1930. VuosinaVuodesta 1930 vuoteen 1930–[[1945]] hän toimi vt. piirieläinlääkärinä [[Veteli]]ssä ja [[Kokkola]]ssa sekä vuodesta [[1932]] [[Sysmä]]n kunnan kunnaneläinlääkärinä ja [[1945]]–[[1950]] [[Muonio]]n kunnan piirieläinlääkärinä. Vapaaksi kirjailijaksi hän jäi vuonna 1950. Hänet palkittiin vuonna [[1956]] [[Pro Finlandia]] -mitalilla.
 
==Eränkävijä, luonnonsuojelija ja kirjailija ==
Yrjö Kokko valmistui ylioppilaaksi [[Viipuri]]n Suomalaisesta lyseosta vuonna [[1923]]. Hän opiskeli eläinlääkäriksi [[Hannover]]in, [[Tartto|Tarton]] ja [[Wien]]in korkeakouluissa 1923–[[1930]]. Rahoitusta opinnoilleen hän sai toimimalla [[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]] kirjeenvaihtajana
Kokko oli eränkävijä, joka kirjoitti Molli-nimisestä saksanseisojastaan, maailman viisaimmasta koirasta, kokonaisen kirjan. [[Metsästys]]tä ja [[kalastus]]ta hän harrasti muun muassa asuessaan Ungelon torpaksi nimittämässään talossa [[Enontekiö]]llä. [[Kiiruna (lintu)|Kiirunoita]] hän ei ampunut eikä antanut koiransakaan pyytää. Kokon omat riistareseptit ''Riekkoa pakissa'' ja ''Kokon porokaarre'' julkaistiin Suomen Kuvalehden numerossa 9 vuonna [[1958]].
vuosina [[1924]]–1930. Vuosina 1930–[[1945]] hän toimi vt. piirieläinlääkärinä [[Veteli]]ssä ja [[Kokkola]]ssa sekä vuodesta [[1932]] [[Sysmä]]n kunnan kunnaneläinlääkärinä ja [[1945]]–[[1950]] [[Muonio]]n kunnan piirieläinlääkärinä. Vapaaksi kirjailijaksi hän jäi vuonna 1950. Hänet palkittiin vuonna [[1956]] [[Pro Finlandia]] -mitalilla.
 
Kokon varhaisimpia tunnettuja tekstejä on hänen ylioppilasaineensa ''Yksimielisyys on voimaa'', joka kuvaa [[leppälintu]]jen puolustautumista [[varis|variksia]] vastaan. Aine tunnetaan siitä, että opettaja hylkäsi sen, mutta [[ylioppilaskoe|ylioppilastutkintolautakunta]] antoi siitä laudatur-arvosanan.
==Tuotanto ==
 
Kokko muistetaan kirjailijana parhaiten sadustaan [[Pessi ja Illusia]] ja [[Lappi|Lapin]] kuvauksistaan, muuten erityisesti toiminnastaan Suomen [[laulujoutsen]]ten pelastamiseksi. Hän teki uupumatta valistustyötä laulujoutsenen puolesta lukemattomin lehtikirjoituksin ja luennoin ja hänen kirjoistaan ''Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu'' ja ''Ne tulevat takaisin'' tuli suomalaisen luonnonsuojelukirjallisuuden klassikoita. Hän on kertonut käyttäneensä joutseniin viisi vuotta työtä ja 3000 kilometriä kävelyä. Tarina kertoo innostuksen joutsenten pelastamiseen syntyneen hänen isänsä ammuttua aikoinaan joutsenen, joka täytettiin ja vietiin siihen kouluun, jota hän kävi Viipurissa.
 
Kokko tunnetaanharrasti parhaiten sadustaanmyös [[Pessi ja Illusiavalokuvaus]], [[Lappi|Lapin]] kuvauksistaan ja toiminnastaan Suomen [[laulujoutsen]]ten pelastamiseksi. Kokko teki uupumatta valistustyötä laulujoutsenen puolesta lukemattomin lehtikirjoituksin ja luennoin, ja hänen kirjoistaan ''Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu'' ja ''Ne tulevat takaisin'' tuli suomalaisen luonnonsuojelukirjallisuuden klassikoita. Kokko harrasti myös valokuvaustata ja kuvitti itse suurimman osan kirjoistaan. Hänen tuotannolleen on ominaista faktumin ja fiktion sekoittaminen. Lapin-kirjoissaan Kokkohän kuvasi Lapin luontoa ja [[saamelaiset|tunturisaamelaista]] kulttuuria. [[1950-luku|1950-luvulla]] hän tuli surulliseksi siitä, että uusi aika määräyksineen ja rajoituksineen saapui Tunturi-Lappiin ja monet vanhat sikäläiset tavat muuttuivat uusiksi. Kokko viihtyi hyvin myös [[Kanaria]]lla. Hänen kirjansa saivat paljon suosiota tavallisten lukijoiden keskuudessa, mutta kirjallisuustieteilijöitä ne eivät juuri innostaneet, paitsi juuri aikuisten satu [[Pessi ja Illusia]].
 
==Tuotanto ==
* Kotieläin – Anatomia ja fysiologia kouluja ja itseopiskelua vasten (1932)
* Pitäkää tulta vireillä (1941, näytelmä)
Rivi 27 ⟶ 34:
 
== Kirjallisuutta ==
*[[Jukka Parkkinen]]: J. 2003. Yrjö Kokko – sadun ja luonnon runoilija. (2003)WSOY, Helsinki. 518 s. ISBN 951-28407-6
* Pekkanen T., Rauanheimo R. (toim.) 1947. Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. SuomalastenSuomalaisten kirjailijain elämäkertoja. WSOY, 1947Helsinki. 659 s.
 
==Aiheesta muualla==
Rivi 34 ⟶ 41:
*[http://www.parkkinen.org/kokko2.html J. Parkkinen: Yrjö Kokko jännityskirjailijana]
*[http://www.viivi.fi/pessi_ja_illusia/ Kuurojen Liitto ry: Pessi ja Illusia viitottuna]
* Ukkala, A. 2003. Tiettömän tien kulkija Yrjö Kokko. Metsästys & Kalastus, no. 1, tammikuu 2003. ss. 34-37.
 
{{tynkä/Kirjailija}}
 
{{DEFAULTSORT:Kokko, Yrjö}}