Kauhea Tarzan

Kauhea Tarzan on Edgar Rice Burroughsin Tarzan -romaani.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Jane on joutunut saksalaisten vangiksi ensimmäisen maailmansodan aikana, ja Tarzan etsii häntä. Jäljet johtavat kauas erämaahan. Suuren suoalueen keskeltä Tarzan löytää Pal-ul-Donin maan, eristyneen alueen jossa yhä elää sapelihampaisia kissapetoja, muinaisia dinosauruksia, mustia karvaisia hännällisiä apinaihmisiä (waz-doneja) ja hiukan kehittyneempiä valkoisia hännällisiä ho-doneja.

Tarzan ystävystyy nopeasti ho-don Ta-denin ja waz-don Om-atin kanssa. Yhdessä kolmikko kokee huikeita seikkailuja. Yhdessä he kukistavat Om-atin vihollisen, päällikkö Es-satin joskin Om-at surmaa tämän kaksintaistelussa, Gund-barissa. Tarzan osoittaa taistelutaitonsa sillä tavoin, että apinaihmiset antavat hänelle nimen Tarzan-jad-guru (Kauhea Tarzan).

Vaarallisen vihollisen apinamies saa ylipappi Lu-donista, joka piilottelee sieppaamansa Janea yksinäisessä temppelissä.

Lisäsotkua saa aikaan saksalainen luutnantti Erich Obergatz, joka on tullut maahan yhdessä Janen kanssa. Hän eksyy ja lopulta sekoaa mieleltään luullen itseään Pal-ul-Donin jumala {{Jad-ben-Otho]]ksi. Lu-don hyväksyy ajatuksen ja mielisairas entinen sotilas onkin jonkin aikaa kaikkivaltias.

Korak on sillä välin vapautunut asepalveluksesta ja lähtenyt isänsä perään. Saman veroisena viidakontuntijana ja erämiehenä hän pääseekin pitkän kamppailun jälkeen Pal-ul-Doniin. Isästään poiketen hänellä on mukanaan sotilaskivääri ja kaksi patruunavyötä. Korak ystävystyy nopeasti Om-atin heimon kanssa, ja nämä antavat hänelle nimen Jar-don (muukalainen). Ensi taistelussa Korak osoittautuu yhtä rajuksi taistelijaksi kuin isänsä.

Monen mutkan jälkeen, Tarzanin jo maatessa uhrialttarilla ja Obergatzin nostaessa uhriveistä, Korakin kivääri surmaa saksalaisen, ylipapin, juonittelevan kruununtavoittelija Mo-sarin ja näiden uskollisen apuri Pan-satin. Moinen mahdin näyte olisi sivistyneemmällekin kansalle riittävä - kivikautta elävälle Pal-ul-Donin kansalle se on sitä ylimitoin.

Tarzan vapautetaan, uusi kuningas nousee valtaistuimelle ja uusi aika alkaa: ihmisuhrit temppeleissä loppuvat ja eunukkipapit saavat lähteä muihin töihin. Heidän tilalleen nimitetään naispapittaria jotka jakavat alttareille päivittäin tuodut uhrilahjat iltaisin puutteenalaisille. Apinaihmiset tottelevat koska Tarzan mielletään oikean jumalan pojaksi.

Tarinan lopuksi Tarzan perheineen ratsastaa soiden poikki omaan maailmaansa gryf-pedon eli muinaisen Triceratops-dinosauruksen kehittyneen jälkeläisen selässä. Hänen ehkä huomattavin saavutuksensa Pal-ul-Donissa oli oppia noiden petojen hallinta: hän huomasi että vaaralliset, joskin vähälukuiset Tor-o-don -miehet hallitsivat gryfejä pelkkä keppi aseenaan, ja rohkea apinamies matki näitä - erinomaisin tuloksin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.