Ero sivun ”Raamatun kaanon” versioiden välillä

{{Tämä artikkeli|käsittelee juutalaisuuden ja kristinuskon kaanonia. Sanan muista merkityksistä kerrotaan [[kaanon|täsmennyssivulla]]}}

'''Raamatun kaanon''' (kreikan sanasta ''kanon'' (κανων)) tarkoittaa [[juutalaisuus|juutalaisuudessa]] ja [[kristinusko]]ssa [[Raamattu]]un hyväksyttyjen, ohjeellisiksi ja sitoviksi ymmärrettyjen kirjojen kokoelmaa.

 

Alkukirkko nimitti kaanoniksi niitä kirjoituksia, joiden auktoriteetti ja pyhyys tunnustettiin. Nämä kirjat hyväksyttiin osaksi (kristillistä) Raamattua. Varhaisin tunnettu luettelo [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjoista eli varhaisin Uuden testamentin kirjojen kaanon on ns. [[Muratorin kaanon]] noin vuodelta [[170]]. Uuden testamentin kaanonin, sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan, luetteli ensimmäisenä Aleksandrian piispa [[Pyhä Athanasios]] kirkolleen osoitetussa kirjeessä vuonna [[367]].

 

Kaanonia hyväksyttäessä jäi ulkopuolelle suuri määrä evankeliumikirjoituksia, kuten esimerkiksi [[Tuomaan evankeliumi]], ja muita varhaiskristillisiä kirjoituksia. Näitä kirjoituksia alettiin nimittää [[Apokryfiset_kirjat|apokryfisiksi kirjoituksiksi]]. Katolinen ja ortodoksinen kulttuuri nimittää joitakin kirjoja [[Deuterokanoniset_kirjat|deuterokanonisiksi]] (esikanonisiksi) erotukseksi apokryfisistä kirjoista. [[Protestanttisuus|Protestanttisessa]] perinteessä — siis myös [[Luterilaisuus|luterilaisessa]] perinteessä — nämä kirjat luokitellaan apokryfisiksi.

 

Erityisesti [[Suomen ortodoksinen kirkko]] käyttää sanaa [[Ortodoksisen kirkon kanonit|'kanoni']] yleisemmässä merkityksessä viittaamaan kirkollisen lain järjestykseen, etiikkaan ja tapoihin liittyviin sääntöihin, jotka ovat muotoutuneet lähinnä yleisten ja paikallisten kirkolliskokousten päätöksinä tai kirkkoisien ohjeina. Kanoniksi kutsutaan myös erästä ortodoksisen hymnologian muotoa.