Ero sivun ”Videoprojektori” versioiden välillä

'''Video/- eli dataprojektorilla''' tarkoitetaan laitetta, jolla kuvalähteen ([[videonauhuri]], [[DVD]]-toistin, [[tietokone]] jne.) antama sähköinen kuvasignaali muutetaan [[valkokangas|valkokankaalle]] tai muulle projisointipinnalle heijastuvaksi optiseksi kuvaksi. Yleensä kuvan koko lävistäjältään on yli metrin[[metri]]n (5040 tuumaa[[tuuma]]a). Kuvakoko ilmaistaan vielä yleensä tuumina kuten [[televisio]]issa.

Usein käytetty nimitys videotykki on virheellinen nimi videoprojektorille tai -heittimelle. Suomen kielitoimisto ei hyväksy sanaa suomen kieleen vaan suosittaa käytettäväksi videoprojektoria tai suurkuvaprojektoria.{{lähde}} Projektori-sanan suomennos on heitin. Yhdistettäessä ko.kyseinen laite tietokoneeseen käytettäköön nimitystä dataprojektori tai -heitin. Lähestulkoon kaikki vieraat kielet käyttävät projektori-sanan jotakin muotoa, saksalaiset myös sanaa beamer, joka voitaneen kankeasti kääntää sädettäjäksi.

Myös siirtoheitin on virheellinen nimitys. SiksiSellaisiksi kutsuttiin [[piirtoheitin|piirtoheittimen]] kanssa (piirtoheitinkalvon paikalla) käytettyjä laitteita. Niissä käytettiin nestekidenäyttöä jäähdytyspuhaltimella varustettunavarustettua [[nestekidenäyttö]]ä, mikä teki niistä edullisia,; toisaalta kuvan laatu ei ollut kovin hyvä.

Nykyisissä video/- tai dataprojektoreissa käytetään joko [[LCD]]- tai [[DLP]]-tekniikkaa. Molemmille on yhteistä valonlähteenä käytettävä [[lamppu]], ehkäpä useampikin. Karkeasti voi sanoa DLP-tekniikan sopivan paremmin videomateriaalin katseluun, LCD:n taas paremmin tietokoneen kuvalle, mutta jyrkkää rajausta ei voi tehdä. Jotkut ovat asiasta päinvastaista mieltä: DLP:n värien vilkkuminen ei haittaa esitysgrafiikassa, mutta tulee näkyviin TV-katselussa.

[[LCD]] lyhenne tulee englannin sanoista liquid cristal display, joka tarkoittaa suomeksi nestekidenäyttöä. LCD-projektorissa valo heijastetaan nestekidepaneelin läpi. Paneeleita voi olla joko yksi kolmivärinen tai kolme erillistä: punaiselle, vihreälle ja siniselle. Näistä saadaan yhdistämällä kaikki tarvittavat värit[[väri]]t.

[[DLP]] lyhenne tulee englannin sanoista digital light prosessing eli suomeksi digitaalinen valonkäsittely. DLP-projektorissa käytetään mikropeilipaneeleja, jotka suuntaavat valon joko objektiivin läpi (kirkas) tai ohi (musta). Myös näitä projektoreita on kolmi- tai yksipaneelisia. Kolmipaneelisten perusperiaate on sama kuin LCD-projektoreissa. Yksipaneelisissa käytetään paneelin ja objektiivin välissä pyörivää [[RGB]] (puna viher sini) -väripyörää. Se on synkronoitu paneelin kanssa siten, että vuorotellen heijastetaan kunkin väriset kuvapisteet. VäripyöränVäripyörä nopeusja onmikropeilit liikkuvat niin suurinopeasti, samoinettä mikropeilienkatsoja kääntelyn, ettäei erihavaitse värien eriaikaista projisointia ei voi havaita, vaan katsoja aistii kuvan normaalina värikuvana. Osa ihmisistä kuitenkin näkee värien vuorottelun häiritsevänä vilkkumisena ja joillekin se aiheuttaa jopa migreenikohtauksia.{{lähde}} VälkkymistäVärien välkkymistä kutsutaan englanninkielisessä keskustelussa rainbow-efektiksi. Joissakin DLP.-malleissa voidaan väripyörä voidaan poistaa käytöstä, jolloin saadaan huomattavasti kirkkaampi mustavalkokuva.

Ensimmäiset videoprojektorit perustuivat [[kuvaputki|kuvaputken]] käyttöön ([[CRT]] eli cathode ray tube eng. eli [[katodisädeputki]]). Kolmen (RGB)eri väriä tuottavan kuvaputken kuva projisoitiin objektiivien läpi projisointipinnalle. Jokainenja erillinenosakuvat kuva piti kohdistaakohdistettiin yhdeksi värikuvaksi. Nämä laitteet soveltuivat hyvin huonosti liikuteltavaan käyttöön. Myös kuvan kirkkaus oli rajallinen, yleensä valotehoksi saatiin parhaimmillaan 400 ansi[[ANSI]] [[lumen]]ia, nykyisten suuritehoisten projektorien pystyessä noin 30 000 ansiANSI lumenin valotehoon.

Myös kaksiputkisia projektoreita oli tarjolla. Näissä RGB värien sijasta käytettiin vihreän rinnalla magentaa kuvaputkea. Koska magenta sisältää punaisen ja sinisen saatiin tälläkin menettelyllä esitettyä tyydyttävästi kaikki värit,; valmistuskustannukset olivat halvemmat, väriavaruusmutta tosin[[väriavaruus]] huonompi.

CRT projektorien lisäksi käytettiin vielä 1990-luvun alussa myös ns. valoventtiilitekniikkaa, lähinnä kahta eri sovellusta.:{{lähde}}

:JVC-Hudges käytti kuvaputkia ohjaamaan heijastavaa LCD-paneelia, jolta kuva projisoitiin edelleen. Kuvaputki ja LCD-paneeli oli kiinnitetty yhteen ja kuvaputken magneettikenttä ohjasi LCD-paneelia, jonka kautta heijastui valo objektiivin läpi projisointipinnalle. Näissä laitteissa käytettiin aina kolmea RGB yhdistelmää.

:General Electric käytti Talaria-projektoreissaan öljykalvon päällystämää pyörivää lasikiekkoa. Kiekko kastui 63-asteiseen erikoisöljyyn, johon elektronisäde piirsi aaltoja valon poikkeuttamiseksi. Yksinkertaisimmillaan samasta lampusta erotettiin vihreä ja magenta valo, joita öljykalvolla poikkeutettiin kuvan aikaan saamiseksi. Viimeisenä ennen objektiivia oli eräänlainen hila, johon tai jonka ohi valo kulki. Valo siis päästettiinpääsi tai ei ohipäässyt hilan ohi. Kuva muodostui ensimmäisen kerran vasta projisointipinnalla. Projektori ja projisointipinta muodostivat tavallaan suuren television, koska kuva piirrettiin ensi kerran vasta valkokankaalle. Talaria-projektorien öljyn lämmitys kesti n. 20 minminuuttia, jonka jälkeen vasta oli mahdollista esittää kuvaa. Ongelmana oli ilman erikoisobjektiiveja kuvaa ympäröivä vihreä/magenta kuvio. Tämän saattoi rajata pois samettireunustuksilla. Saatavana oli loppuaikoina myös lisälaite, joka projisoi kuvan eräänlaiseen kuvaporttiin, jossa kuvasta voitiin rajata kirjavat reunat pois. Samoin oli mahdollista käyttää Kodak Carousel yhteensopivia objektiiveja tai 35 mm:n elokuvaprojektorin objektiiveja.