Eräiden arvioiden mukaan Kioton pöytäkirja vähentää ilmaston keskimääräistä lämpötilaa 0,02–0,28°C vuoteen [[2050]] mennessä. Mikäli mitään ei tehdä, lämpötila voi nousta vuoden [[1990]] tasosta 1,4–5,8°C vuoteen [[2100]] mennessä.
== Sopimus ==
Kioton pöytäkirja on lisäys ilmastonmuutoksen puitesopimukseen, [[YK:n ilmastonmuutoskonventti|UNFCCC:hen]], joka hyväksyttiin [[Rio de Janeiro]]n Ympäristö- ja kehityskonferenssissa [[Earth Summit]]issa [[1992]]. Kaikki UNFCCC:n osapuolet voivat allekirjoittaa tai ratifioida Kioton pöytäkirjan. Kioton pöytäkirja hyväksyttiin UNFCCC:n kolmannessa osapuolikokouksessa [[Kioto]]ssa, [[Japani]]ssa, [[11. joulukuuta]] [[1997]]. Pöytäkirja astui voimaan 16. helmikuuta 2005 Venäjän ratifioitua sen. Pöytäkirjan voimaanastumiseksi vähintään 55 osapuolen oli ratifioitava pöytäkirja, ja näiden osapuolten tuli tuottaa yhdessä vähintään 55 prosenttia teollisuusmaiden (Kioton pöytäkirjassa niin sanottujen liitteen I maiden) hiilidioksidipäästöistä vuonna 1990. Venäjän ratifiointi oli ratkaiseva askel prosentuaalisen tavoitteen saavuttamisessa.
Pöytäkirjan sitovat tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi koskevat [[teollisuusmaa|teollisuusmaita]]. Pöytäkirja sisältää myös paljon kaikkia osapuolia koskevia toimia, kuten päästöjen seurannan ja kansallisten päästövähennysohjelmien laadinnan.
Neuvotteluja Kioton pöytäkirjan toimeenpanon yksityiskohdista on jatkettu ennen ja jälkeen pöytäkirjan hyväksymisen ilmastosopimuksen osapuolikokouksissa eli COPeissa. Pöytäkirjan voimaantulon jälkeen Kioton pöytäkirjan omia osapuolikokouksia ryhdyttiin nimittämään COP/MOPeiksi. Ensimmäinen COP/MOP järjestettiin marras-joulukuussa 2005 [[Montrealin ilmastokokous|Montrealissa]].
[[kehitysmaat|Kehitysmaiden]] jättäminen pöytäkirjan velvoitteiden ulkopuolelle perustuu länsimaiseen oikeuskäsitykseen, jonka mukaan kehitysmaat eivät ole velvollisia korjaamaan ongelmaa, jota ne eivät ole itse aiheuttaneet. Vähäpäästöistä tekniikkaa kehitysmaissa pyritään lisäämään pöytäkirjassa määriteltyjen puhtaan kehityksen mekanismien avulla ({{k-en|Clean Development Mechanism, CDM}}), joiden avulla teollisuusmaat voivat vähentää kehitysmaihin tekemiensä investointien päästövaikutukset omista velvoitteistaan. Vastaavaa ideaa sovelletaan teollisuusmaiden kesken yhteistoteutuksen ({{k-en|(Joint Implement, JI}}) avulla. Lisäksi päästökaupan avulla voidaan päästöoikeuksia myydä valtiolta toiselle, jolloin päästövähennykset voidaan tehdä kustannustehokkaasti vähentää päästöjä, missä se on edullisinta.
