Versio 27. marraskuuta 2008 kello 13.52 muokkaa PeeKoo (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 4 019 muokkausta Ak: Uusi sivu: thumb\|Uuden piispan vihkii kolme piispaa. Kuvassa [[Anglikaaninen kirkko\|episkopaalinen piispanvihkimys vu...		Versio 27. marraskuuta 2008 kello 14.24 muokkaa kumoa KLS (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, palauttajat 123 514 muokkausta Lisätietoa mm. ruots. Wikipediasta Uudempi muutos →
Rivi 5: Myös [[ortodoksinen kirkko]] katsoo piispojensa saaneen valtuutuksensa apostolisen suksession kautta, mikä säilyttää apostolisen opin muuttumattomana. Tämä on perusta sille, että kirkko on ”ortodoksinen” eli ’oikeauskoinen’. <ref>{{Verkkoviite \| Osoite=http://www.ortodoksi.net/tietopankki/ortodoksinen_kirkko/yksi_pyha_katolinen_apostolinen.htm \| Nimeke=Yksi, Pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko \| Julkaisu=Ortodoksi.net \| Viitattu=27.11.2008}}</ref> [[Uskonpuhdistus\|Uskonpuhdistuksen]] jälkeenkin apostolinen suksessio säilyi muutamissa [[protestanttisuus\|protestanttisissa]] kirkoissa, esimerkiksi Englannin [[anglikaaninen kirkko\|anglikaanisessa]] ja [[Ruotsin kirkko\|Ruotsin luterilaisessa]] kirkossa. Ruotsissa se säilyi, koska Ruotsin ensimmäisen luterilaisen arkkipiispan, [[Laurentius Petri]]n oli vihkinyt katolinen piispa [[Petrus Magni]] [[Västerås]]issa vuonna [[1531]]. Sen sijaan esimerkiksi Norjan ja Tanskan luterilaisissa kirkoissa apostolinen suksessio ei säilynyt. [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko\|Suomen evankelis-luterilaisen kirkon]] mukaan piispoilla on velvollisuus vaalia apostolisen suksession jatkuvuutta.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite=http://www.evl.fi/sanasto/selitysA.htm#APOSTOLINEN \| Julkaisija=Suomen evankelis-luterilainen kirkko \| Nimeke= Aamenesta öylättiin – kirkollinen sanasto \| Viitattu=27.11.2008}}</ref> Tosin Suomen kirkossa apostolinen suksessio on katkennut vuonna [[1884]].<ref>{{Kirjaviite \| Nimeke=Pieni tietosanakirja \| www=http://runeberg.org/pieni/1/0111.html \| Sivu=173 \| Vuosi=1925–1928 \| Julkaisija=Otava \| Selite=Toinen painos \| Tekijä=Forsman, Jaakko &al.}}</ref> Tuolloin kaikki piispat kuolivat lyhyen ajan sisällä, eikä ulkomailta pyydetty ”oikeata piispaa” vihkimään uusia piispoja. Perinteisesti apostolista suksessiota onkin pidetty ennen kaikkea katolisena oppina, ja on katsottu, että apostolinen suksessio on protestanttisissa kirkoissa epävarmalla pohjalla. <ref>{{Verkkoviite \| Nimeke=Apostolisen suksessionin eli perättäisjärjestyksen merkitys \| Ajankohta=14.9.1924 \| Tekijä=Ervast, Pekka \| Osoite=http://www.pekkaervast.net/artikkelit/Esitelmat/1924%2009%2014%20Apostolisen%20suksessionin%20eli%20perattaisjarjestyksen%20merkitys.pdf \| Tiedostomuoto=PDF \| Viitattu=27.11.2008}}</ref> Roomalaiskatolisuuden mukaan kaikilta [[reformaatio]]ssa syntyneiltä tunnustuskunnilta puuttuu apostolinen suksessio, joten niitä ei voi kutsua kirkoiksi.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite=http://users.tkk.fi/~mmalk/ekklesiologia.html \| Nimeke=Katolinen kirkko-oppi ei tunnusta luterilaista kirkkoa \| Tekijä=Malk, Markus \| Ajankohta=Heinäkuu 2007 \| Viitattu=27.11.2008}}</ref>▼ [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko\|Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa]] apostolinen suksessio katkesi vuonna [[1884]], koska silloin kaikki piispat kuolivat lyhyen ajan kuluessa eikä ulkomailta kutsuttu ”oikeata piispaa” vihkimään uusia piispoja<ref>{{Kirjaviite \| Nimeke=Pieni tietosanakirja \| www=http://runeberg.org/pieni/1/0111.html \| Sivu=173 \| Vuosi=1925–1928 \| Julkaisija=Otava \| Selite=Toinen painos \| Tekijä=Forsman, Jaakko &al.}}</ref>. Vuodesta [[1934]] lähtien ovat Ruotsin piispat kuitenkin vihkineet Suomen uusia piispoja, joten tällä tavoin apostolisen suksession on katsottu tulleen Suomeenkin palautetuksi. Kirkon nykyisen käsityksen mukaan piispoilla on velvollisuus vaalia apostolisen suksession jatkuvuutta.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite=http://www.evl.fi/sanasto/selitysA.htm#APOSTOLINEN \| Julkaisija=Suomen evankelis-luterilainen kirkko \| Nimeke= Aamenesta öylättiin – kirkollinen sanasto \| Viitattu=27.11.2008}}</ref> Tosin Suomen kirkossa apostolinen suksessio on katkennut vuonna [[1884 Tuolloin kaikki piispat kuolivat lyhyen ajan sisällä, eikä ulkomailta ▲[[Suomen evankelis-luterilainen kirkko\|Suomen evankelis-luterilaisen kirkon]] mukaan piispoilla on velvollisuus vaalia apostolisen suksession jatkuvuutta.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite=http://www.evl.fi/sanasto/selitysA.htm#APOSTOLINEN \| Julkaisija=Suomen evankelis-luterilainen kirkko \| Nimeke= Aamenesta öylättiin – kirkollinen sanasto \| Viitattu=27.11.2008}}</ref> Tosin Suomen kirkossa apostolinen suksessio on katkennut vuonna [[1884]].<ref>{{Kirjaviite \| Nimeke=Pieni tietosanakirja \| www=http://runeberg.org/pieni/1/0111.html \| Sivu=173 \| Vuosi=1925–1928 \| Julkaisija=Otava \| Selite=Toinen painos \| Tekijä=Forsman, Jaakko &al.}}</ref> Tuolloin kaikki piispat kuolivat lyhyen ajan sisällä, eikä ulkomailta pyydetty ”oikeata piispaa” vihkimään uusia piispoja. Perinteisesti apostolista suksessiota onkin pidetty ennen kaikkea katolisena oppina, ja on katsottu, että apostolinen suksessio on protestanttisissa kirkoissa epävarmalla pohjalla. <ref>{{Verkkoviite \| Nimeke=Apostolisen suksessionin eli perättäisjärjestyksen merkitys \| Ajankohta=14.9.1924 \| Tekijä=Ervast, Pekka \| Osoite=http://www.pekkaervast.net/artikkelit/Esitelmat/1924%2009%2014%20Apostolisen%20suksessionin%20eli%20perattaisjarjestyksen%20merkitys.pdf \| Tiedostomuoto=PDF \| Viitattu=27.11.2008}}</ref> Roomalaiskatolisuuden mukaan kaikilta [[reformaatio]]ssa syntyneiltä tunnustuskunnilta puuttuu apostolinen suksessio, joten niitä ei voi kutsua kirkoiksi.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite=http://users.tkk.fi/~mmalk/ekklesiologia.html \| Nimeke=Katolinen kirkko-oppi ei tunnusta luterilaista kirkkoa \| Tekijä=Malk, Markus \| Ajankohta=Heinäkuu 2007 \| Viitattu=27.11.2008}}</ref> == Lähteet ==

Ero sivun ”Apostolinen suksessio” versioiden välillä