Lihas

Lihaskudos on yksi eläinten neljästä kudostyypistä. Muut kolme tyyppiä ovat epiteeli- (pinta), tuki- ja hermokudos. Lihaskudoksen tärkein tehtävä on supistuminen. Lihassupistusta tarvitaan kaikissa kehon tekemissä liikkeissä kuten käsien nostamisessa ylös, hengittämisessä ja sydämen lyönnissä.

Lihaskudoksia on olemassa kolme perusryhmää:
-Sydänlihas, joka sijaitsee nimensä mukaisesti sydämessä.
-Luustolihakset (tai luurankolihakset) ovat kiinnittyneet luurankoon ja huolehtivat kehon liikkeistä.
-Sileä lihas, joita on sisäelimissä ja verisuonissa.

Sydänlihaksen solut ovat kiinnittyneet toisiinsa ohuiden ns. kytkylevyjen avulla, muodostaen verkkomaisen rakenteen. Supistumisen aiheuttava signaali on peräisin autonomisesta hermostosta. Sydänlihasta voi pitää tavallaan poikkijuovaisen ja sileän lihaksen välimuotona.

Luustolihakset ovat rakentuneet pitkistä sylinterimäisistä lihassoluista (lihassyy). Supistuminen tapahtuu tahdonalaisesti. Käytetään myös nimitystä poikkijuovainen lihas mikroskoopilla selvästi näkyvien juovien takia.
Lihaksen molemmissa päissä on jänteistä osaa joilla lihas kiinnittyy rustoon tai luuhun. Jotta liikkuminen yleensä olisi mahdollista lihas menee vähintään yhden nivelen yli luusta toiseen.

Lihassolut ovat monitumaisia, pituudeltaan 1 ...40mm ja paksuudeltaan 0,01 ...0,1mm. Solut ovat ryhmittyneet solukimpuiksi joita ympäröi sidekudoskalvo. Useat rinnakkaiset lihassolukimput muodostavat itse lihaksen ja myös tätä kokonaisuutta ympäröi kalvomainen sidekudos. Lihasolujen sanotaan kuuluvan samaan motoriseen yksikköön silloin kun niiden saama supistuskäsky tulee samalta liikehermolta.
Lihassolujen sisällä on aktiini- ja myosiiniflamenttien muodostamia pitkittäisiä myofibrillejä. Myofibrilleissä ovat peräkkäin asettuineina ns. Z-levyjen(Zwischenscheibe) välissä n. 2,5μm pitkiä sarkomeerejä. Lihaksen supistuessa yksittäiset sarkomeerit lyhenevät kun aktiini- ja myosiiniflamentit pääsevät liukumaan toistensa lomitse. Yksi lihassopistus voi kestää vain n. 0,1s.
Poikkijuovaisia lihaksia on kahta tyyppiä:
Tyypin yksi lihassolut sisältävät paljon mitokondrioita, ne ovat ohuempia ja hitaampia. Energia tulee aerobisesti. Soveltuvat parhaiten pitkäkestoiseen suoritukseen. Väri on yleensä punainen koska lihassoluissa on korkea myoglobiinipitoisuus.
Tyypin kaksi lihassoluissa on vähän mitokondrioita ja ne ovat paksuja sekä nopeita. Lihaksen käyttämä energia tulee anaerobisesti pääosin glykogeenista. Sopivat lyhytkestoiseen räjähtävään toimintaan. Väriltään yleensä valkoisia.
Useimmissa lihaksissa on sekaisin sekä hitaita, että nopeita lihassoluja.

Sileän lihaksen solut ovat yksitumaisia ja muodoltaan sukkulamaisia. Supistumiseen vaadittava signaali tulee pääosin autonomisesta hermostosta. Yksi lihassupistus voi kestää huomattavasti pidempään kuin poikkijuovaisissa lihaksissa, jopa 5s. Sileitä lihassoluja on esimerkiksi suolistossa, verisuonissa, sappitiehyeissä, virtsajohtimessa ja kohdussa.