Ero sivun ”Lilla Teatern” versioiden välillä

'''Lilla Teatern''' ({{k-fi|Pieni teatteri}}) on nykyisin pääosin [[Ruotsin kieli|ruotsinkielinen]] [[Helsingin kaupunginteatteri]]n osa, jonka perustivat vuonna [[1940]] näyttelijät [[Eja von Hertzen-Tengström|Eija]] ja [[Oscar Tengström]]. Teatteri sijaitsee [[Helsinki|Helsingissä]]. Teatteri on ollut perinteisesti ruotsinkielinen, mutta ruotsinkielisen aineiston lisäksi se esiintyy myös suomeksi. Teatterin pitkäaikainen omistaja oli [[Vivica Bandler]] (von Frenckell) vuosina [[1955]] - [[1967]], tämän jälkeen teatterin omistivat ja sitä johtivat [[Lasse Pöysti]] ja [[Birgitta Ulfsson]] vuoteen [[1974]]. [[Asko Sarkola]] oli seuraava pitkäaikainen johtaja.

Alkuaikoina teatteri toimi pikkuruisessa takahuoneessa ruotsinkielisen kauppakillan tiloissa sisäpihalla [[Kasarmikatu|Kasarmikadulla]]. Näytelmävalikoima keskittyi alkuun enimmäkseen hupipuoleen, mutta nuorilla näyttelijöillä oli raikas ote ja usein odottamattomia ideoita, joten menestys oli turvattu. Bandlerin johdolla mukaan tuli myös vakavampaa tuotantoa johon lähestyttiin taiteellisesti korkeatasoisesti. Uudet tilat saatiin ruotsinkielisen diplomi-insinööriliiton (TFiF:n) uudessa talossa joka valmistui [[Yrjönkatu|Yrjönkadun]] ja [[Eerikinkatu (Helsinki)|Eerikinkadun]] kulmaan [[1962]]. Teatteri sai aivan uudet tilat, räätälöityinä itselleen jotta intiiminen tunnelma säilyisi, mutta varustettuna modernin teatterin tekniikalla. Menestyksen selkäranka muodosti muutaman vuoden välein esitetyt [[Benedict Zilliacus]]in kirjoitamat ajankohtaiset revyyt, jotka sopivan pisteliäästi esittivät ajankohtaiset ja menneet tapahtumat Suomenmaassa pehmentävä pilke silmänkulmassa. Revyitä vauhditti pitkäaikaisen talomuusikon, [[Erna Tauro]]n säveltämät ja pianolla soittamat sävelmät laulelmien kera. Samaan aikaan vanhoissa tiloissa, nimellä "Pikku-lillan", esitettiin vakavampaa ainesta "kapeammalle" yleisölle. Pyrittiin myös esittämään mahdollisimman paljon uusia suomenruotsalaisia näytelmiä ja käännöksiä suomenkielestä. Kiinteässä näyttelijäkaartissa oli monta kaksikielisellä taustalla, kuten Lasse Pöysti, [[Elina Salo]] ja Asko Sarkola, joten ei ollut kovin työlästä alkaa esittää samat näytelmät myös suomenkieliselle yleisölle. Vastakkaiseen suuntaan tuli myös suomenkielisiä näyttelijöitä näyttelemään ruotsiksi, mm. [[Ritva Valkama]] ja [[Sinikka Sokka]]. Yhdessä vaiheessa [[Kaisa Korhonen]] oli mukana johdossa, ja sen jälkeen tulikin perinteeksi esittää ohjelmistoa molemmilla kielellä.