Ero sivun ”Melodija” versioiden välillä

Melodija perustettiin vuonna [[1964]] virallisesti nimellä "Yleisliittolainen Neuvostoliiton kulttuurimisteriönkulttuuriministeriön äänilevy-yhtiö Melodija". Sen haltuun annettiin kaikki musiikkiteollisuuden vaatimat tuotantovälineet, eli levytysstudiot, levykaupat sekä tiedotus- ja jakeluorganisaatio. Vuoteen [[1973]] mennessä yritys oli tuottanut jo yli 1200 eri levyjulkaisua, joita myytiin 190-200 miljoonaa kappaletta vuodessa, pääasiassa 33 1/3 tai 45 -kierroksen vinyylilevyinä. C-kasetteja myytiin vain noin miljoona vuodessa. Melodija myi tuotteitaan n. 70 maahan.

Pääpaino yhtiön julkaisuissa oli klassisella musiikilla, erityisesti neuvostoliittolaisten säveltämässä ja esittämässä. Myös kansanmusiikkia ja kirjallisia äänilevyjä tuotettiin, mm. satukuunnelmia lapsille. Niin ikään länsimaista [[pop]]- ja [[jazz]]-musikkiamusiikkia, jopa [[rock]]ia, julkaistiin. Tosin populäärikulttuuriinpopulaarikulttuuriin kuuluvien levyjen painosmäärät olivat pienet eivätkä pystyneet tyydyttämään kuin murto-osan kysynnästä. Vieraskielisen musiikin kohdalla oli tapana kirjoittaa esittäjien nimet [[kyrillinen kirjaimisto|kyrillisin kirjaimin]] ääntämistä mukaillen ja kappaleiden nimet kokonaan venäjäksi käännettyinä. Levyn kansi ei ollut alkuperäinen, vaan yksinkertainen Melodija:nMelodijan tekemä, jossa ei ollut välttämättä kuvaa esiintyjästä, vaan joko ei kuvaa lainkaan tai sitten kuvia esimerkiksi paikallisista turistinähtävyyksistä, kuten [[Leningrad]]in tehtaalla valmistetuissa oli kaupunkymäkaupunkinäkymä sekä [[Aurora_(laiva)|risteilylaiva Aurora]].

Toimiminen ainoana virallisena levy-yhtiönä ja osana valtiokoneistoa merkitsi myös sitä, että periaatteessa mitään musiikkia ei voinut julkaista ilman yhtiön hyväksyntää ja viranomaisten lupaa. Kuitenkin kotiäänitysten teon mahdollistavat avokela- ja C-kasettinauhurit synnyttivät epävirallisen, maanalaisen tuotannon, jota kutsuttiin kirjallisuuden mallin mukaisesti nimellä [[magnitizdat]]. Muiden muassa [[Vladimir Vysotski]] ja hänen yhteiskuntakriittiset ja epäsovinnaiset laulunsa 1960- ja 70-luvulla tulivat tunnetuksi nimenomaan epävirallisten kanavien kautta. Melodija julkaisi häneltä hänen eläessään vain muutaman äänitteen, jotka oli tuotettu hyvin pehmeiksi ja siloitellusti. [[Perestroika]]n ja [[glasnost]]in politiikan alettua näkyä käytännössä vuodesta 1987 alkaen, Melodijan monopoli murtui, ja erityisesti rock-musiikki ([[punk]] siinä nukanamukana) alkoi elää kukoistuskauttaan.

Ulkomailla Melodijan tuotteita julkaistiin myös muilla nimillä kuten '''MK''', lyhenne sanoista ''MezhdunarodnayaMeždunarodnaja Kniga'' ("Kansainvälinen kirja"), [[USA]]ssa myös Monitor Records tai Angel records tai Melodiya/HMV [[EMI]]-yhtiön kanssa tehdyn jakelusopimuksen mukaisesti. Erityisesti vuoden [[1989]] jälkeen julkaisuyhtiöitä oli useita, kunnes Melodija vuonna 1994 teki keskitetyn sopimuksen [[BMG]]:n kanssa. Kun tuo sopimus 2003 oli päättynyt, uusi yritys organisaationsa ja alkoi jälleen julkaista musiikkia omissa nimissään ja tuottaa uusintapainoksia vanhoista neuvostoaikaisista menestyslevyistä.

Koska Melodija oli virallinen monopoliyhtiö, se kehitti ja ylläpiti neuvostoliittolaisen musiikin luettelointijärjestelmänluettelointijärjestelmää. Levyihin painettujen yksilöllisten ja aikajärjestyksessä juoksevien numerointien perusteella pystyään ajoittamaan muusiikinmusiikin julkaisuajankohta<ref>[http://www.medtner.org.uk/melodiya_frameset.html Soviet Recordings]. Viitattu 14 lokakuuta 2008.</ref>