Ero sivun ”Selim Isakson” versioiden välillä

[[Kuva:Isakson selim.jpg|thumb|300px|Selim Engelbert Isakson]]

'''Selim Engelbert Isakson''' ([[19. marraskuuta]] [[1892]] [[Uusikirkko Vaasan lääni]] – [[13. tammikuuta]] [[1960]]) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat asemapäällikkö Eugen Aleksander Isakson ja Ida Maria Nygren. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Daisy Mabel Björkstenin kanssa.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Turkulaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa ja filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellisella osastolla vuosina 1913 - 1914. Sotakorkeakoulun komentajakurssin hän suoritti vuonna 1927.

[[Kuva:1. komppania.jpg|thumb|300px|Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania]]

Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava [[Lockstedtin harjoitusjoukko|Pfadfinder-kurssi]], joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla [[Lockstedter Lager]]in harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 8. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin [[Jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. syyskuuta 1915 alkaen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse-joki|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]].

 

Takaisin Suomeen (Vaasaan) hän palasi kapteeniksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin komppanianpäälliköksi [[Suomen sisällissota]]an 1. jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona]]n konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. huhtikuuta 1918 alkaen rykmentin konekivääriupseeriksi. Hän otti osaa taisteluihin Suomen sisällissodassa [[Lempäälän taistelu|Lempäälässä]] ja [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurissa]].

Sisällissodan jälkeen hän toimi Yleisesikunnan operatiivisen toimiston toimistoupseerina, kunnes huhti-toukokuussa vuonna 1919 hänet komennettuna erikoistehtäviin Sortavalaan ja Salmiin. Hänet siirrettiin 3. marraskuuta 1920 Karjalan kaartin rykmenttiin, josta hänet määrättiin 15. marraskuuta 1920 alkaen 1. pataljoonan ja 14. joulukuuta 1920 alkaen 2. pataljoonan komentajaksi. Jalkaväen kapitulanttikoulun johtajaksi hänet siirrettiin 15. elokuuta 1924. Polkupyöräpataljoona l:n komentajaksi hänet nimitettiin 26. maaliskuuta 1925 ja Keski-Suomen rykmentin komentajaksi 12. elokuuta 1926, josta hänet siirrettiin Karjalan kaartin rykmentin komentajaksi 15. elokuuta 1929. Satakunta-Hämeen sotilasläänin komentajan tehtävät hän otti vastaan 1. heinäkuuta 1933 ja Turunmaan sotilasläänin komentajan tehtävät 28. helmikuuta 1938, missä tehtävässä hän toimi Talvisodan syttymiseen saakka.

Talvisotaan hän osallistui [[5. Divisioona (talvisota)|5. Divisioonan]] komentajana ja osallistui taisteluihin Karjalan kannaksen keskilohkolla. Välirauhan ja Jatkosodan aikana hän toimi aluksi Päämajan järjestelyosaston päällikkönä, mutta komennettiin rintamalle vuonna 1944 ja hänelle annettiin [[7. divisioona|7. Divisioonan]] komentajan tehtävät, jonka komentajana hän osallistui taisteluihin Syvärillä ja Laatokan karjalassa.

Sotien jälkeen hän sai Savo-Karjalan sotilasläänin komentajan tehtävät, josta hänet siirrettiin myöhemmin Kymen sotilasläänin komentajaksi, kunnes vuonna 1945 hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja oli sen jälkeen Uudenmaankauppaliiton palveluksessa vuonna 1945, josta hän siirtyi Helsingin Osakepankin palvelukseen Turussa ja oli sen palveluksessa vuoteen 1948 saakka, josta eteenpäin hän palveli samaa yritystä Helsingissä vuoteen 1960 saakka. Hän joutui vuonna 1946 syytteeseen Sotaylioikeudessa, mutta hänet vapautettiin syyttömänä. Hänet on haudattu Helsinkiin.