Ero sivun ”John Rosenbröijer” versioiden välillä

[[Kuva:Rosenboijer.jpg|thumb|150px|John Villiam Rosenböijer]]

'''John (Jack) Villiam Rosenbröijer''' ([[18. tammikuuta]] [[1887]] [[Sauvo]] – [[24. kesäkuuta]] [[1955]]) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat liikennetarkastaja Karl Hjalmar Rosenbröijer ja Sarah Jane Barritt. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Freja Irene Maria Havon kanssa.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kokkolan ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna1909 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1912 - 1914. Opintojensa jälkeen hän toimi ensin vuosina 1909 - 1911 virkamiehenä Suomen pankin Vaasan konttorissa ja vuosina 1913 - 1914 Pohjoismaiden yhdyspankin Helsingin konttorissa.

[[Kuva:JP27 kkkomp.jpg|thumb|300px|Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppania.]]

Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava [[Lockstedtin harjoitusjoukko|Pfadfinder-kurssi]], joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla [[Lockstedter Lager]]in harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään, jossa hänet sijoitettiin 10. syyskuuta 1915 pataljoona 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja Ekkau-Kekkaussa sekä [[Aa-joki|Aa-joella]].

 

Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin [[2. jääkäripataljoona]]n konekiväärikomppaniaan. Hänet siirrettiin edellä mainitun komppanian päälliköksi 23. maaliskuuta 1918. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Kämärän aseman seudulla ja Viipurissa.

Hänet komennettiin sisällissodan jälkeen Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hän toimi 2. konekiväärikomppanian päällikkönä ja samalla rykmentin aseupseerina. Hänet siirrettiin 8. lokakuuta 1919 alkaen Asevarikko 1:n ja 4. elokuuta 1922 Asevarikko 2:n päälliköksi.

Hän toimi talvisodan aikana hän toimi ampumatarvikevarikko 5:n päällikkönä ja lataamon johtajana Jepualla. Välirauhan aikana hän toimi samoissa tehtävissä, mutta siirrettiin myöhemmin Asevarikko 1:n päälliköksi. Jatkosodassa hänet komennettiin Karjalan kannakselle keräämään ja toimittamaan kotirintamalle sotasaalista elokuussa 1941, jonka jälkeen hän palasi Asevarikko 1:n päälliköksi. Vuonna 1943 hänet komennettiin Asekoulun johtajaksi, jossa tehtävässä hän oli aina sodan loppuun saakka, jolloin siirtyi viljelemään maata omistamallaan tilalla Porvoon maalaiskunnassa. Hänet haudattiin Helsingin [[Hietaniemen hautausmaa]]lle.