Ero sivun ”Immuniteetti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p lähteetön; jäsennys |
||
Rivi 1:
{{Viestipohja
| tyyppi = sisältö
| kuva = [[Kuva:Question book-4.svg|50px]]
| sisältö = '''Tähän artikkeliin tai osioon ei ole [[Wikipedia:Merkitse_lähteet|merkitty lähteitä tai viitteitä]]'''.<br /><small>Voit auttaa Wikipediaa [{{fullurl:{{FULLPAGENAME}}|action=edit}} lisäämällä] artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan [[Wikipedia:Tarkistettavuus|kyseenalaistaa tai poistaa]].</small><br />{{#if: |Tarkennus: ''{{{1}}}''|}}
}}{{#ifeq: {{NAMESPACE}} | {{ns:0}} | [[Luokka:Lähteettömät artikkelit]] }}
'''Immuniteetti''' eli vastustuskyky on elimistön kyky suojautua [[taudinaiheuttaja|taudinaiheuttajia]] vastaan. Immuniteetti voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: [[luonnollinen immuniteetti|luontainen]] ja [[adaptiivinen immuniteetti]].
Immuniteetin ensimmäinen puolustuslinja [[mikrobi|mikrobeja]] vastaan on elimistön [[epiteelikudos|epiteelikudokset]], kuten [[iho]] ja [[ruoansulatuskanava]]n epiteeli.
==Immuniteetin tutkimuksen historiaa==
Jo antiikin aikoina tiedettiin, että tietyn taudin sairastaneet ihmiset eivät sairastuneet samaan tautiin uudestaan. Taustalla olevaa mekanismia ei tiedetty, ja yleisesti uskottiin, että tartuntataudit olivat yliluonnollista alkuperää tai saastuneen ilman aiheuttamia. ▼
Saksalainen lääkäri [[Robert Koch]] ja ranskalainen kemisti [[Louis Pasteur]] tekivät 1800-luvulla uraauurtavia tutkimuksia, jotka todistivat aukottomasti, että [[tartuntatauti|tartuntataudit]] ovat mikrobien aiheuttamia. Tämä mahdollisti [[rokote|rokotteiden]] kehittämisen, mikä on johtanut monien tartuntatautien (esimerkiksi [[tuhkarokko]], [[kurkkumätä]]) merkittävään vähenemiseen tai jopa katoamiseen kehittyneistä maista.▼
==Luonnollinen immuniteetti==
[[Luonnollinen immuniteetti]] (luontainen immuniteetti) (englanniksi ''innate immunity'') tunnistaa ja tuhoaa mikrobeja. Luontainen immuniteetti toimii tiettyjen solureseptorien avulla, jotka tunnistavat mikrobien rakenteita ja aktivoivat solut, jotka ovat kontaktissa mikrobien kanssa. Luontainen immuniteetti on ilmeisesti evoluution vanha keksintö, mutta sillä on erinomaisen tärkeä rooli [[immuunivaste]]en säätelyssä. Luontaisen immuniteetin [[solu]]t (esimerkiksi [[makrofagi]]t) eivät tunnista kaikkia mikrobeja eivätkä kykene muodostamaan ns. muistisoluja.
==Hankittu immuniteetti==
[[Hankittu immuniteetti]] eli adaptiivinen immuniteetti on evoluution uudempi keksintö. Se perustuu [[T-solu|T]]- ja [[B-solu]]ihin, joilla on erityiset, spesifiset reseptorit mikrobeja vastaan. B-solujen reseptori on immunoglobuliini M ([[IgM]]) ja T-solujen reseptoria kutsutaan T-solureseptoriksi. Molemmat sijaitsevat solun pinnalla, ja kullakin yksittäisellä solulla on vain yksi reseptorityyppi. Adaptiivisen immuniteetin kauneus piilee siinä, että T- ja B-solujen solunkehityksen aikana kussakin solussa reseptoria koodittava geeni käy läpi satunnaisen geneettisen rekombinaation, joka saa aikaan sen että reseptoreita voi olla miljardeja erilaisia. Täten elimistössä tuotetaan jatkuvasti miljardeja spesifisiä T- ja B-soluja, joilla kullakin on oma spesifinen reseptorinsa, eli kukin solu tunnistaa tietyn mikrobin tai muun [[antigeeni]]n.
Kun B- tai T-solu kohtaa mikrobin, jota vastaan sillä on spesifinen reseptori, alkaa ns. [[klonaalinen laajentuminen]], jossa kyseinen solu jakautuu hyvin nopeasti. Tämä saa aikaan humoraalisen immuunivasteen, jossa B-solut tuottavat liukoisia vasta-aineita (immunoglobuliineja), ja soluvälitteisen T-soluvasteen, jossa ns. tappaja-T-solut tuhoavat mikrobi-infektoituneet solut elimistössä. Lopuksi immuunivaste vaimenee, ja jäljelle jää ns. muistisoluja, jotka mahdollistavat kyseisen immuunivasteen nopean reaktivaation, jos kyseinen mikrobi tavataan uudestaan elimistössä. Muistisolujen ansiosta ihminen ei yleensä sairasta tiettyä mikrobitautia kahdesti. Joskus immuunivaste voi olla liian voimakas, jolloin elimistön kudokset tai elimet voivat vaurioitua. Tunnetaan
▲Jo antiikin aikoina tiedettiin, että tietyn taudin sairastaneet ihmiset eivät sairastuneet samaan tautiin uudestaan. Taustalla olevaa mekanismia ei tiedetty, ja yleisesti uskottiin, että tartuntataudit olivat yliluonnollista alkuperää tai saastuneen ilman aiheuttamia.
▲Saksalainen lääkäri [[Robert Koch]] ja ranskalainen kemisti [[Louis Pasteur]] tekivät 1800-luvulla uraauurtavia tutkimuksia, jotka todistivat aukottomasti, että [[tartuntatauti|tartuntataudit]] ovat mikrobien aiheuttamia. Tämä mahdollisti [[rokote|rokotteiden]] kehittämisen, mikä on johtanut monien tartuntatautien (esimerkiksi [[tuhkarokko]], [[kurkkumätä]]) merkittävään vähenemiseen tai jopa katoamiseen kehittyneistä maista.
[[Luokka:Immunologia]]
| |||