Ero sivun ”Skeema (ortodoksiset luostarit)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Stefanka (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Stefanka (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 17:
Eräs tunnetuimpia skeemamunkkeja oli Valamon vanhus, isä [[skeemaigumeni Johannes]], jonka kirjeet rippilapsilleen puhuttelevat edelleen tämän päivän lukijoitaan.
 
Myös vanhan Laatokan Valamon viimeinen rippi-isä, [[Smolenskin skiitta|Smolenskin skiitassa]] asunut skeemapappismunkki isä Jefrem ehti tulla hyvin tunnetuksi ja rakastetuksi, joskin hänen olonsa uudessa kodissa Heinävedellä ei ehtinyt tulla pitkäksikään; hän kuoli jo vuonna 19481947. <ref> http://www.valamo.fi/index.php?module=pagemaster&PAGE_user_op=view_page&PAGE_id=289&MMN_position=353:341:342:349</ref>
 
Toistaiseksi Suomen viimeinen suuren skeeman luostarilainen oli [[Lintulan luostari]]n [[Nunna#Nunna_ortodoksisessa_kirkossa|skeemanunna]], äiti Serafima, joka kuoli [[5. kesäkuuta]] [[1986]]. Kuten muutkin ortodoksinunnat, hänkin käytti huppupäähineensä tai kalottinsa alla mustaa [[apostolika]]-huivia; tämän tosin havaitsi vain arkipäivinä, jos sattui kirkon ovelle juuri silloin, kun sisaristo jonossa saapui asuntolastaan kirkkoon tai sen vieressä olleeseen ruokasaliin. Vaikka äiti Serafima ei pääsääntöisesti keskustellut vieraiden kanssa - äiti igumenia Antonina hoiti yhteydenpidon - hän oli niin karismaattinen henkilö, että pelkkä paikalla olokin vaikutti syvästi näkijöihin. Parikin luostarissa pitkään oleskellutta naispuolista talkoolaista - joista toinen harkitsi vakavasti nunnaksi vihkiytymistä mutta luopui lopulta - onnistui muodostamaan ystävyyssuhteen vanhan erakkonunnan kanssa.