Ero sivun ”Aristide Briand” versioiden välillä

[[Image:Aristide Briand 2.jpg|thumb|250px|Aristide Briand]]

'''Aristide Briand''' ([[28. maaliskuuta]] [[1862]] – [[7. maaliskuuta]] [[1932]]) oli ranskalainen[[ranska]]lainen valtiomies. Hän toimi pääministerinä yhteentoista otteeseen vuosina [[1909]]–[[1929]] sekä ulkoministerinä vuodesta [[1925]]. Hän sai [[Nobelin rauhanpalkinto|Nobelin rauhanpalkinnon]] vuonna [[1926]].

Briand oli [[Nantes]]issa syntynyt majatalon pitäjän poika. Hän opiskeli [[Saint-Nazaire]]ssa, Nantesissa ja Pariisissa,[[Pariisi]]ssa ja valmistui lakimieheksi. Hän lähti varhain mukaan politiikkaan, kirjoitti [[anarkia|anarkistien]] ''Le Peupleen'' ja myöhemmin ''Laterneen'', ''Petite Républiqueen'' ja myöhemminsekä [[sosialismi|sosialistien]] ''[[L'HumanitéhenHumanité]]hen'', jota hän oli mukanamyös perustamassa.

Briand kannatti [[ammattiliitto]]ja ja [[syndikalismi]]a, joka pyrki aikaansaamaan poliittisen muutoksen saamiseen aikaan [[Yleislakkoyleislakko|yleislakolla]]. Briand yrittioli ehdolla parlamenttiin vuosina [[1893]] ja [[1895]], mutta eimuttei tullut valituksi. Syndikalisteista hän siirtyi [[Jean Jaurès]]'n sosialistipuolueeseen (''Parti socialiste français''). Vuonna [[1902]] Briand valittiin edustajainhuoneeseen.

Briandille tärkein asia oli [[sekularismi|valtion ja kirkon erottaminen toisistaan]]. Hän osoitti myös sovittelukykyään, josta tuli kuuluisaksi, järjestäessään [[katolisuus|katolilaisten]] ja papiston vastustajien välejä. Hän hylkäsi sosialistien periaatteen olla osallistumatta porvarillisiin hallituksiin, ja joutui erotetuksi yhdistyneestä sosialistipuolueesta ottaessaan vastaan koulutuksen ja kirkkojen ministerin salkunministerisalkun [[Ferdinand Sarrien|Sarrien'n]] radikaali- ja tasavaltalaispuolueen hallituksessa vuonna [[1906]]. [[Georges Clemenceau|Clemenceau]] otti hänet oikeusministeriksi, ja pääministeri Briandista tuli Clemenceaun tappion myötä vuonna 1909. Pääministerinä hän hyökkäsi radikaalipuoluetta vastaan, ja sai sosialistipuolueen vihan ylleen käsitellessään kovakouraisesti militantteja ammattijärjestöjä ja murtaessaan rautatietyöläisten lakon.

Pääministerinä Briand toimi vuosina 1909–[[1911]], [[1913]], [[1915]]–[[1917]], [[1921]]–[[1922]], 1925–1926 ja 1929. Oikeistolaisempana häntä alettiin pitää, kun hän kannatti konservatiivi [[Raymond Poincaré]]n valintaa [[kolmas tasavalta|kolmannen tasavallan]] presidentiksi (virassa vuosina [[1913]]–[[1920]]), toimi tämän pääministerinä ja pidensi [[asevelvollisuus|asevelvollisuusajan]] kolmeen vuoteen.

[[Ensimmäinen maailmansota]] aloitti sen kehityksen, minkäjonka myötä Briand hyväksyttiin taas myös vasemmistossa. Hänen toimintansa pääministerinä vuosina 1915–1917 ei ollut erityisen menestyksekästä. Kautensa jälkeen Briand ei voinut hyväksyä sodan valtavaa verenvuodatusta, ja alkoi tunnustella rauhaa itävaltalaisten kanssa. Marraskuussa 1917 pääministeriksi tullutnoussut Clemenceau oli kuitenkin taipumaton, ja Briand hiljennettiin, jopa niin, etteieikä häntä otettu mukaan vuoden [[1919]] rauhanneuvotteluihin. Briand palasi politiikkaan johtamalla kampanjankampanjaa, jolla estettiin Clemenceaun valinta presidentiksi. Tammikuussa 1921 hän palasi pääministeriksi ja otti myös ulkopolitiikan hoitoonsa.

[[1920-luku|1920-luvulla]] Briandista oli tullut kunnioitettu kansainvälinen johtaja. Hän osallistui Lontoon[[Lontoo]]n vuoden 1921 ja Cannesin[[Cannes]]in vuoden 1922 konferensseihin, valvoi [[Versaillesin rauhanrauha]]n toimeenpanoa, riitaantui presidentti [[Alexandre Millerand]]in kanssa Saksalle asetetuista raskaista ehdoista, ja erosi vuonna 1922, mutta palasi valtaan 1925. Tällä välin Poincaré oli miehityttänyt Saksan vuonna [[1923]] [[Ruhrin alue]]en sotakorvausten maksamattomuuden vuoksi. Ulkoministerinä Briand toimi vuodesta 1925 lähes kuolemaansa saakka. Ulkoministerinä hän oli läheisessä yhteistyössä [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[Frank B. Kellogg]]in, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] [[Austen Chamberlain]]in ja [[Saksa]]n [[Gustav Stresemann]]in kanssa.