Ero sivun ”Suuri illusioni” versioiden välillä

14 merkkiä poistettu ,  13 vuotta sitten
ei kai sitä noin voi taivuttaa....
(Päällekäinen luokka pois)
(ei kai sitä noin voi taivuttaa....)
==Kirjailijan itsekritiikki==
{{juonipaljastus}}
''Suuren illusionin'' 5. painoksessa, 40 vuotta ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen, Mika Waltari kritisoi omaa nuoruuden teostaan. Hän kertoo tunteneensa ''lievää kouristusta mahanpohjassa'' luettuaan teoksen yhtäjaksoisesti lävitse ensimmäisen kerran neljäänkymmeneen vuoteen. Waltari kuvailee kirjaa lapsekkaaksi, kehittymättömäksi ja sentimentaaliseksi. Loppuratkaisua hän arvioi epätodelliseksi ja pitää hoitamatta jääneen syfiliksen romantisointia suorana lainauksena [[Michael Arlen|Michael Arlenin]] [[Vihreä hattu|Vihreästä hatusta]]. Waltari määrittelee kirjan todellisen arvon perustuvan sen välittömyyteen, [[Impressionismi|impressionistiseen]] tyyliin ja tunteiden kiihkeyteen ja arvioi ''Suuren illusionin''teoksen ilmaisseen jotakin omasta ajastaan. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Waltari, Mika | Nimike=Suuri illusioni (11. painos)| Vuosi=1983 | Julkaisija=WSOY | Tunniste=ISBN 951-0-03841-8}}</ref>
 
==Lähteet==
47 772

muokkausta