Ero sivun ”Panssarintorjuntavaunu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
Yleensä panssarintorjuntavaunujen ja tavallisten, jalkaväen tukemiseen tarkoitettujen rynnäkkötykkien välille on helppo tehdä ero niiden käyttötarkoituksen perusteella, mutta rajatapauksiakin on. Esimerkiksi [[Sturmgeschütz III|Sturmgeschütz III Ausf. G]] -rynnäkkötykkejä voidaan pitää joko perinteisinä rynnäkkötykkeinä tai pst-vaunuina, mutta erityisesti ulkomaisessa kirjallisuudessa ne on useasti sijoitettu kuuluvaksi luokkaan ''tank destroyers''.
 
[[Toinen maailmansota]] oli panssarintorjuntavaunujen kultakautta, jolloin niitä valmistivat useat sotaa käyvät valtiot. Kuuluisimpia tuon ajan panssarintorjuntavaunuja olivat saksalaiset panssarintorjuntaan tarkoitetut rynnäkkötykit, kuten [[Nashorn]], [[Jagdpanther]] ja [[Jagdpanzer IV]]. Amerikkalaisten tunnetuimpia malleja olivat M10, M18 ja M36. Amerikkalaisten panssarintorjuntavaunut olivat nopeita, kevyitä ja niissä oli 360 astetta kääntyvä päältä avoin torni. Neuvostoliittolaisten tunnetuin panssarintorjuntavaunu lienee [[SU-100]]-rynnäkkötykki, jossa oli tehokkain neuvostoliittolaisten käyttämä panssarintorjuntakanuuna, laivatykistä kehitetty 100 mm:n D-1010S. Brittien pst-vaunuista kuuluisin lienee [[Archer]], jossa oli hyvin tehokas 76,2 mm O.Q.F. 17-pounder -panssarintorjuntatykki.
 
Sodan jälkeen panssarintorjuntavaunujen valmistus hiipui uusien taistelupanssarivaunujen kyetessä hoitamaan suvereenisti myös panssarintorjunnan. Viimeinen läntinen panssarintorjuntaan tarkoitettu rynnäkkkötykki oli saksalainen 1960-luvun perua oleva [[Jagdpanzer Kanone]].