Ero sivun ”Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa” versioiden välillä

[[Kuva:Svejk.jpg|thumb|Švejkin patsas [[Sanok]]issa, Puolassa]]

 

 

Teoksesta tuli heti ilmestyttyään valtava menestys ja kuuluisuutta saavutti myös [[Josef Lada]]n tekemä kuvitus. Romaani herätti kuitenkin suuttumusta nuoren [[Tšekkoslovakia]]n valtion niissä piireissä, jotka olivat huolissaan tšekkien maineesta Euroopassa. Maanläheisen Švejkin pelättiin henkilöivän ulkomailla koko tšekkien kansan. Teoksen lukeminen kiellettiin [[Tšekkoslovakia]]n armeijassa [[1925]], puolankielinen käännös takavarikoitiin kaupoista [[1928]], Bulgaria kielsi teoksen [[1935]] ja sitä poltettiin kansallissosialistien kirjarovioilla [[Saksa]]ssa [[1933]]. Suomessa teos aiheutti 30-luvulla jumalanpilkkasyytteen, joka kuitenkin hylättiin.

"Suuri aika vaatii suuria ihmisiä", on teoksen aloituslause. Teos kuvaa kuitenkin johdonmukaisesti pieniä ihmisiä. Hašek piirtää kuvan [[Itävalta-Unkari]]n armeijasta, joka on täynnä inhimillisiä heikkouksia. Rivimiehiä kiinnostaa laiskottelu, kortin pelaaminen, juominen ja syöminen. Aliupseerit ovat yksinkertaisia ja raakoja, virkamiehet korruptoituneita, sotilaspapit juoppoja mässäilijöitä ja ylemmät upseerit simputtajia, kiipijöitä, seniilejä tai muuten hulluja. Toinen teoksessa vilahtava kenraali on kiinnostunut käymälöistä ja toista kiinnostaa lähinnä hirttotuomioiden jakaminen.

 

 

Romaanin tapahtumat lähtevät käyntiin, kun istuessaan oluella Švejk kommentoi [[Sarajevo]]ssa tapahtunutta arkkiherttua Frans Ferdinandin murhaa. Tuo kipinä sytytti ensimmäisen maailmansodan. Švejk on sekoittavinaan surmatun kahteen muuhun Ferdinandiin, joista toinen joi hiusvettä ja toinen söi koirankakkaa. Salaisen poliisin virkailija passittaa Švejkin vankilaan, josta hän joutuu mieli- ja sotilassairaalaan ja sitten juopon sotilaspappi Katzin palvelijaksi, joka häviää Švejkin korttipelissä yliluutnantti Lukašille. Yliluutnantti Lukáš on tšekkiläismielinen, sympaattinen upseeri ja parantumaton naistenmies. Švejkin kommellusten takia he joutuvat matkalle kohti rintamaa ja joukkoon liittyy mm. suursyömäri Baloun. Taisteluihin teoksessa ei milloinkaan ehditä. Siitä pitävät huolen byrokratia ja Švejk. Sen sijaan se on täynnä käsittämättömiä tilanteita ja ihmeellisiä henkilöhahmoja. Militarismille ja virkavaltaisuudelle nauretaan avoimesti. Militarismia pidetään teoksessa yleensäkin ihmisyyden vastaisena ilmiönä. Švejkin tavoitteena on vain selvitä hengissä, ja sodan jälkeen hän aikoo palata rauhassa prahalaiseen kantakapakkaansa [[U Kalicha]]an eli Pikariin.