Ero sivun ”Infinitesimaali” versioiden välillä

4 890 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
Laajennettu lähinnä engl. Wikipedian pohjalta
(artikkelin nimi vaihdettava)
(Laajennettu lähinnä engl. Wikipedian pohjalta)
{{Korjattava/nimi|Infinitesimaalisen pieni luku|ks. keskustelusivu.}}
 
'''Infinitesimaali''' tarkoittaa niin pientä [[suure]]tta, ettei sitä käytännössä tai edes periaatteessa voida mitata. Termi on muodostettu lisäämällä [[latina]]n [[äärettömyys|äärettömyyttä]] tarkoittaavaan sanaan latinalainen [[murtoluku]]a tarkoittava johdin, siis ikään kuin "äärettömäsosa." Arkikielessä infinitesimaalisella voidaan tarkoittaa merkityksettömän pientä asiaa.
[[Matematiikka|Matematiikassa]] '''mielivaltaisen pieni positiivinen luku''' on [[0 (luku)|nolla]]sta poikkeava positiivinen luku, joka on itseisarvoltaan pienempi kuin mikä tahansa positiivinen [[reaaliluku]].
 
Matematiikassa infinitesimaalin käsite liittyy [[differentiaalilaskenta|differentiaali-]] ja [[integraalilaskenta|integraalilaskennan]] varhaisimpiin, mutta myös eräsiin moderneihin muotoiluihin. Ennen 1800-lukua näiden matematiikan haarojen käsitteiden määritelmät olivat epätyydyttäviä, mutta niiden avulla voitiin silti saada oleellisesti oikeita tuloksia. Käsitettä käyttivät [[Gottfried Leibniz]], [[Isaac Newton]], [[Leonhard Euler]] ja monet muut matemaatikot.
 
== Historia ==
 
Ensimmäisenä infinitesimaalin käsitettä käytti [[Arkhimedes]] noin 250 eKr.<ref>Archimedes, ''The Method of Mechanical Theorems''; see [[Archimedes Palimpsest]]</ref>. Monien hänen käyttämiensä menetelmien voidaan jo katsoa ennakoineen integraalilaskentaa. Myös [[Intia]]ssa useat matemaatikot kuten [[Bhaskara]] käyttivät vastaavanlaisia menetelmiä jo 1100-luvulta lähtien.
 
Kun Leibniz ja Newton toisistaan riippumatta 1600-luvun lopulla kehittivät differentiaali- ja integraalilaskennan, heidän käyttämänsä päättelyt perustuivat oleellisesti infinitesimaaleihin. Tyypillinen todistus saattoi kuulua seuraavasti:
 
::On määriteltävä [[funktion]] ''f''(''x'') = ''x''<sup>2</sup> [[derivaatta]] ''f&prime;''(''x''). Olkoon of the d''x'' infinitesimaali. Saadaan:
 
:::{|
|-
|<math>f'(x)\,</math>
|<math>=\frac{f(x + \mathrm dx) - f(x)}{\mathrm dx}\,</math>
|-
|
|<math>=\frac{x^2 + 2x \cdot \mathrm dx + (\mathrm dx)^2 -x^2}{\mathrm dx}\,</math>
|-
|
|<math>=2x + \mathrm dx\,</math>
|-
|
|<math>=2x\,</math>
|}
 
::koska d''x'' is infinitesimaalisen pieni.
 
Vaikka tämä todistelu on intuitiivisesti uskottava ja johtaa oikeaan tulokseen, se on loogisesti epätyydyttävä. Varsinkin filosofit kuten [[George Berkeley]] esittivät siihen painavia vastaväitteitä <ref>George Berkeley, ''The Analyst; or a discourse addressed to an infidel mathematician''</ref> Varsinainen ongelma on siinä, että infinitesimaalia d''x'' käsitellään ensin nollasta poikkevana, niin että se voi olla [[jakolasku|jakajanakin]], mutta sen jälkeen se kuitenkin poistetaan laskuista ikään kuin se olisi nolla.
 
Infinitesimaali määriteltiin naiivisti nollasta poikkeavaksi luvuksi, jonka [[iteisarvo (matematiikka)|itseisarvo]] on pienempi kuin mikä tahansa muu positiivinen luku. Tarkkaan ottaen tästä seurasi kuitenkin, ettei sellaisia lukuja ole. Jos ''h'' on infinitesimaali, voidaanko se edelleen jakaa kahdella? Ellei voida, onko se yhä luku? Lisäksi voitaisiin olettaa, että infinitesimaalin [[käänteisluku|käänteisluvun]] tulisi olla ääretön. Näistä loogisista vaikeuksista huolimatta infinitesimaalien käyttö näytti pitkään toimivan.
 
Vasta 1800-luvulla [[Karl Weierstrass]] määritteli diffenentiaali- ja integraalilaskennan käsitteet uudelleen niin, ettei infinitesimaaleja tarvittu. Täten ne saatiin vihdoin loogisesti pätevälle pohjalle. Keskeisin käsite, jota tällöin tarvittiin, oli [[raja-arvo]]. Määritelmän mukaan reaaliarvoisella reaalimuuttujan funktiolla <math>f</math> on raja-arvo <math>L</math> pisteessä <math>c</math>, jos jokaista positiivista lukua <math>\epsilon>0</math> kohti, olipa se kuinka pieni tahansa, on olemassa positiivinen luku <math>\delta>0</math> siten, että
 
<center><math>|f(x)-L|<\epsilon</math>, aina kun <math>0<|x-c|<\delta</math></center>
 
Tälle raja-arvolle käytetään merkintää
 
<center><math> \lim_{x \to c}f(x) = L </math> (luetaan ''<math>f(x)</math>:n raja-arvo, kun <math>x</math> lähestyy <math>c</math>:tä, on <math>L</math>'')</center>
 
Tämän avulla funktion ''f''(''x'') = ''x''<sup>2</sup> [[derivaatta]] ''f&prime;''(''x'') voitiin määritellä seuraavasti:
 
<center><math>f'(x) = \lim_{h \to 0} \frac{f(x+h)-f(x)}{h}</math></center>.
 
Myös tämän määritelmän avulla voidaan osoittaa, että esimerkiksi funktion ''x''<sup>2</sup> derivaatta on ''f&prime;''(''x'') = 2 ''x''.
 
Kun Weierstrassin määritelmät tulivat tunnetuiksi, infinitesimaalin käsitettä pidettiin matematiikassa pitkät ajat täysin tarpeettomana ja vanhentuneena. Vuonna [[1960]] [[Abraham Robinson]] kuitenkin osoitti, että on määriteltävissä [[reaaliluku]]jen joukkoa laajempikin lukualue, jossa on myös infinitesimaalisia lukuja. Tässä lukualueessa määritellään, että luku ''x'' on infinitesimaalinen, jos se on pienempi kuin minkä tahansa positiivisen [[kokonaisluku|kokonaisluvun]] [[käänteisluku]], mistä kuitenkaan ei seuraa, että se on tasan 0. Tähän lukualueeseen perustuu hänen kehittämänsä [[nonstandardianalyysi]], jonka avulla derivaatalle ja monille muille käsitteille voidaan esittää vaihtoehtoiset ja täysin täsmälliset määritelmät.
 
{{tynkä/Matematiikka}}
90 914

muokkausta