Ero sivun ”Charles Goodyear” versioiden välillä

Joidenkin lähteiden{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} mukaan Goodyear kokeili samantyyppisillä materiaaleilla avoimen liekin avulla, ja näki kuinka kumin reunat tummuivat, mutta kuinka kärventyneiden alueiden reunoilla oli alueita jotka näyttivät muuttuneilta. Toiset lähteet{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} väittävät että Goodyear vahingossa kaatoi kumimassaa kuuman keittölevyn päälle. Käänteellinen löytö oli reaktio, jossa luonnonkumin kuumentaminen ja rikki tuottival vulkanoitua kumia. Tämä prosessi johti aikanaan vulkanointiprosessiksi. Charles Goodyear itse myönsi että vulkanoinnin kehitys ei ollut suoraan yhteydessä [[tieteellinen menetelmä|tieteellisen menetelmän]] käytöstä, vaan sanoi löydön syyksi vahingon sekä kokeilun ja havainnoinnin.

 

 

Onnekseen Goodyear oli käynnistänyt pienen tehtaan Springfieldissä yhdessä sisarensa miehen De Forestin kanssa, joka oli rikas villan valmistaja. Hän tuli Ryderin tilalle liiketoiminnassa, ja prosessin kehittäminen liiketaloudellisesti kannattavaksi saattoi jatkua. Vuonna [[1844]] oli tarpeeksi valmis Goodyearin silmissä, ja hän haki sille patenttia. Tuotantolaitosta Springfieldissä johtivat keksijän veljet Nelson ja Henry. Vuonna [[1843]] Henry aloitti uuden tehtaan Naugatuckissa ja vuonna 1844 esiteltiin mekaaninen sekoitusmenetelmä jolla korvattiin entinen [[liuotin|liotinaineisiin]] perustunut sekoitusprosessi.