Ero sivun ”Hermann von Helmholtz” versioiden välillä

Helmholtzin ensimmänen merkittävä tieteellinen saavutus oli [[energiaenergian säilymislaki|energian]]n säilymistä käsittelevä tutkielma vuodelta [[1847]]. Tutkielman taustalla oli hänen lääketieteelliset opinnotopintonsa ja filosofinen tausta. Hän löysi energian säilymisen periaatteen tutkiessaan [[lihas|lihaksen]] [[aineenvaihdunta]]a.

Perustuen [[Nicolas Léonard Sadi Carnot|Sadi Carnot]]in, [[Benoit Paul Émile Clapeyron|Émile Clapeyronin]], [[Julius Robert von Mayer]]in ja [[James Prescott Joule]]n aiempiin töihin hän olettiosoitti mekaanisen [[relaatioliike-energia]]n mekaanisen, [[lämpö]]-, [[valo]]-, [[sähkö]]- ja [[magnetismi|magneettisen]] välillä vallitsevan sellaisen relaation, että kun yksi energian välillemuoto muuttuu toiseksi, tiettyä määrää kutakin energian muotoa vastaa yksikäsittelisesti tietty määrä jokaista muuta energian muotoa. . Näin ollen niitä pitäenvoitiin näitäpitää saman yleisen "voiman ilmentyminä" (nykytermien mukaan energian ilmentymänä[[energia]]n) ilmentyminä. Hän julkaisi teorinsa kirjassaan Über die Erhaltung der Kraft (On the Conservation of Force, [[1847]]). Ajatus energian yleisestä säilymisestä oli esitetty aikaisemminkin, mutta Helmholz osoitti sen kaikkia edeltäjiään vakuuttavammin esittäen myös joukon laskukaavoja erilaisten fysikaalisten systeemien energiamäärille.

Helmholtzia esitti vuonna [[1854]] ensimmäisenä idean [[universumin [[lämpökuolema]]n mahdollisuudesta.

HemholzinHelmholzin aisteja koskeva [[fysiologia]] oli [[Wilhelm Max Wundt|Wilhelm Wundtin]] työn perustana. Wundt oli Helmholzin oppilas ja häntä pidetään kokeellisen [[psykologia]]n perustajana. Wundt Helmholzia

Vuonna [[1863]] Helmholtz julkaisi kirjan "On the Sensations of Tone as a Physiological Basis for the Theory of Music". Siinä käsitellään ääniaistimusten fysiologista perustaa musiikkimusiikin teoriassa. Hän kehitti [[Helmholtzin resonaattori]]n, jolla voidaan selvittää eri [[ääni]]en korkeuksia

Vuonna [[1874]] Helmholtz muutti [[Bonn]]ista [[Berliini]]in vastaanottamaan [[fysiikka|fysiikan]] [[professori]]n viran. Siellä hän kiinnostui [[elektromagnetismi]]sta. Vaikka hän itse ei tehnyt merkittäviä tutkimustuloksia alalta, hänen oppilaansa [[Heinrich Rudolf Hertz]] tuli kuuluisaksi havainnollistamalla ensimmäisenä [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettisen säteilyn]].