'''Vladimir VladimirovitshSergejevitš Solovjov''' ([[16./28. tammikuuta [[1853]] [[1853Moskova]] – [[31. heinäkuuta]]/[[13. elokuuta]] [[1900]]) Uzkoje] oli [[Venäjä|venäläinen]] [[filosofi]], [[runoilija]] ja [[mystiikka|mystikko]]. Hän oli vapaamielinen älykkö, joka yhdisti ajattelussaan sekä filosofisen loogisuuden että aidon uskonnollisen kokemuksen tavoittelun. Hän kuului 1900-luvun alussa vaikuttaneeseen niin sanottuun sofiologiseen koulukuntaan, johon kuuluivat myös [[Sergei Bulgakov]] ja [[Pavel Florenski]]. Solovjov haaveili universaalista kirkosta, [[protestanttiset kirkot|protestanttien]], [[katolinen kirkko|katolisten]] ja [[ortodoksinen kirkko|ortodoksien]] yhdistymisestä takaisin vanhaksi alkukirkoksi. Hän vastusti uskonnollisten vähemmistöjen sortoa ja [[kuolemanrangaistus]]ta.
==Elämänvaiheet==
Solovjovin isä oli tunnettu historioitsija ja Moskovan yliopiston professori S.Sergei M.Mihailovitš Solovjov. Vladimir Solovjov valmistui Moskovan yliopistosta vuonna 1873 ja pääsi seuraavana vuonna Pietarissa filosofian dosentiksi.<ref name="Oittinen 299-300">Vesa Oittinen (toim.), ''Venäjä ja Eurooppa'', Vladimir Solovjov, Venäläisyyden idea, s. 299-300</ref>
Ulkomaanmatkoillaan vuosina 1875-1876 ensin Lontoossa hän tutki kabbalaa, spiritismiä ja [[Emanuel Swedenborg|Swedenborg]]ia. Tämän jälkeen hän matkusti Egyptiin, missä koki mystisen elämyksen. 1877 hän julkaisi keskeneräiseksi jääneen teoksen ''kokonaisvaltaisen tiedon perusteista'' (Filosofskije natsala tsel'nogo znajija). Vuonna 1878 Solovjov aloitti luentosarjan ''jumal-ihmiskunnasta'' ja seuraavien vuosien aikana kypsytteli oppiaan, jonka keskeisenä ideana oli ajatus ''kaikkiykseydestä''<ref name="Oittinen 299-300"/>.
