Ero sivun ”Lukijaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 27:
Lukijaisia pidettiin hengellisesti ylpeinä ja Lars Levi Laestadiuksen mukaan lukijaisuus oli pilkkanimi ja he olivat halveksittuja etenkin kirkon taholta.<ref>Lohi 2000, s. 239</ref> [[Rovasti]] Isac Grape nuoremman (1779-1855) kirjoitus Skellefteåsta kertoo hyvin silloin vallinneesta jännitteestä: ''”Eräät seurakuntalaiset täällä kuvittelevat olevansa päteviä oitis tutkimaan ja tuomitsemaan kaikkea oppia maailmassa sekä tekemään jokaisen uskontunnustuksesta eron, onko hän oikea kristitty vai eikö - - He pitävät oikeutenaan tutkia toisten uskoa. Lisäksi he ovat yleensä sitä mieltä, että hyväksi tunnetut papit, korjatut katekismukset ja hengelliset kirjat, lukuun ottamatta Lutheria, ovat vielä lujasti pimeydessä.”''<ref>Lohi 2000, s. 208-209</ref>
Lukijaiset olivat myös ahkeria puhuttelemaan muita ihmisiä. He saattoivat kysyä ihmisiltä näiden sieluntilaa ja sitä, että ovatko nämä uudestisyntyneet.<ref>Lohi 2000, s. 303</ref> He saattoivat
Kirkkoherra Nils Johan Eklund kuvaa saamelaisia lukijaisia näin: ''"Varmin osoitus kristillisyyden syvästä vaikutuksesta heihin oli se, että he itse olivat voittaneet heidän heimoaan kaikkialla hallinneen juoppouden paheen, niin että he kaikki elivät niin kuin kristityn tuleekin"''.<ref>Lohi 2000, s. 172</ref> Myös Petrus Laestadius kirjoittaa Sirkan saamelaiskylässä tapahtuneesta muutoksesta: ''"Nyt sirkkalaiset ovat mitä uskonnollisinta väkeä, hiljaisia ja järjestykseen taipuvaisia saamelaisia"''.<ref>Lohi 2000, s. 208</ref>
| |||