[[Kuva:International Maritime Organization Building - London - Across the Thames - 240404.jpg|thumb|250px|Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääkonttori Lontoossa [[Thames]]in varrella]]
'''Kansainvälinen merenkulkujärjestö''' ({{k-en|International Maritime Organization}}, '''IMO}}''') on vuonna [[1948]] perustettu [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:nYhdistyneiden kansakuntien]] alainen kansainvälinen merenkulun turvallisuusasioita hallinnoiva järjestö. Siitä on käytettykäytettiin myösaiemmin nimeä ''Inter-Governmental Maritime Consultative Organization'' (IMCO).
Järjestön pääkonttori on [[Lontoo]]ssa, jossamistä se hallinnoi jäsenmaiden hallitusten ja merenkulkualan yhteistyötä. Päätavoitteina ovat merenkulun turvallisuuden kehittäminen ja liikenteen aiheuttaman merien saastumisen ehkäiseminen. Järjestöä johtaa jäsenmaiden edustajien muodostama elin joka valitsee joukostaan jäsenet talousasioista vastaavaan neuvostoon. Työskentely järjestössä on jaettu viiteen komiteaan ja niiden työtä tukeviin alakomiteoihin. YK:n muilla jäsenorganisaatioilla on seurantamahdollisuus järjestön työskentelyyn. Tarkkailijan asema on myönnetty myös eräille hallituksista riippumattomille ulkopuolisille järjestöille. Järjestöä tukee pysyvä sihteeristö joiden työntekijät jotka ovat jäsenmaiden edustajia. Sihteeristön muodostaa jäsenistön määräajaksi valitsema pääsihteeri ja vaihteleva määrä osastoja (mm. meriturvallisuus- ja ympäristösuojeluosastot).
==IMO-tunnus==
Kansainvälinen merenkulkujärjestö hyväksyi [[19. marraskuuta]] [[1987]] suosituksen A.600(15), jonka mukaan jokaiselle alukselle annettaisiin pysyvä IMO-numero ({{k-en|IMO Ship Identification Number}}), joka seuraisi alusta sen koko eliniän, eikä muuttuisi omistajan tai rekisterivaltion muutoksen johdosta. Tarkoituksena on yksinkertaistaa alusten tunnistamista. Alusten helpommalla tunnistamisella pyritään myös estämään laivojen suorittamia tahallisia päästöjä, sekä kauppa- ja vakuutussuhteisiin liittyviä petoksia. Suositus perustuu vapaaehtoisuuteen. IMO-tunnus jaetaan merellä käytettäville aluksille, poikkeuksena jotkin suosituksessa määritellyt tapaukset. Aluksen [[vetoisuus|bruttovetoisuusbruttovetoisuuden]] tulee olla vähintään 100 tonnia. Tunnus voidaan jakaa olemassa olevien alusten lisäksi vielä rakenteilla oleville.
