Avaa päävalikko

Muutokset

221 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
=== Tiede ja tutkimusta ohjaavat arvot ===
 
Perinteisesti tieteelliseen tutkimukseen ja sen avulla saatuun tietoon liitetään käsitteitä kuten [[arvovapaus]] ja [[objektiivisuus]]. Tieteenfilosofisen ja -[[tieteensosiologia|sosiologisen]] tutkimuksen myötä käsitys tieteestä arvovapaana on kuitenkin ankarasti kyseenalaistettu. Esimerkiksi jo arvovapautta ja objektiivisuutta itseään voidaan pitää tieteen arvoina[[arvo]]ina.
Tieteensosiologi [[Robert K. Merton]] määritteli 1930-40 -luvuilla tieteen toiminnaksi, jolla on tietty [[eetos]] elitai [[arvomaailma]]. Tieteellisistä arvoista voitiin Mertonin mukaan johtaa seuraavat normit[[normi]]t:
 
# [[Universalismi]]: tiede pyrkii yleispätevään esitykseen ja sulkeistamaan henkilökysymykset.
# Kommunismi[[Tieteellinen kommunismi]]: tieteellisten tulosten tulee olla koko tiedeyhteisölle avoimia ja vapaasti käytettäviä.
# Pyyteettömyys: tieteellinen tutkimus tapahtuu ulospäin epäitsekkäiltä vaikuttavista syistä.
# [[Järjestelmällinen epäily]]: kaikki tutkimustulokset on altistettava tiedeyhteisön ankaralle epäilykselle, ennen kuin niitä voidaan pitää tieteellisinä totuuksina. <ref name="Kiikeri">{{Kirjaviite | Tekijä=Kiikeri, Mika & Petri Ylikoski | Nimeke=Tiede tutkimuskohteena | Julkaisupaikka= Helsinki| Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-662-926-1}}</ref>
 
Myöhempi tieteensosiologinen tutkimus on paljastanut, että mertonilaiset tieteen normit kuvastavat enemmän ihannekuvaa tieteestä kuin tieteellisen tutkimuksen arkea. Arkisessa tieteellisessä tutkimustyössä henkilökysymykset näyttelevät suurta osaa, esimerkiksi [[matteus-efekti|matteus-efektin]] muodossa: nimekkäät tutkijat ja näiden tutkimusryhmät saavat enemmän huomiota omille tutkimustuloksilleen, riippumatta tutkimusten objektiivisesta merkittävyydestä. Todellisuudessa tutkimusryhmien välinen kilpailu on kovaa, mikä ruokkii tieteellistä salailua etenkin kaupallisen tieteen parissa. Myöskin [[dogmaattinen]] suhtautuminen ja jääräpäisyys ovat hyvin yleisiä tieteen arkipäivässä. <ref name="Kiikeri"/>
 
Tiede on inhimillistä toimintaa, ja sellaisena sitä ohjaavat erilaiset arvot. Nämä tieteeseen vaikuttavat arvot voivat olla tieteen sisäisiä tiedollisia arvoja tai tieteen ulkoisia, ympäröivän kulttuurien ja yhteisöjen arvoja, jotka tunkeutuvat tieteeseen yksittäisten tutkijoiden välityksellä. Tieteen lopputulosten kannalta arvokysymykset ovat tärkeitä siksi, että ne vaikuttavat tutkimusasetelmien suunnitteluun.
==== Koeasetelmat ja etiikka ====
 
Empiirisissä tieteissä tehdään kontrolloituja kokeita päätelmien todistamiseksi tai kumoamiseksi. Koeasetelmia suunniteltaessa tehdään toisinaan ratkaisuja, jotka voivat herättää eettisiä kysymyksiä. Tällaisia kysymyksiä herää erityisesti tilanteessa, jossa kokeita tehdään [[ihmiskoe|ihmisillä]] tai [[eläinkoe|eläimillä]], ja joihin liittyy mahdollista vahinkoa kokeen kohteelle tai kysymyksiä kokeen kohteina olevien [[informoitu suostumus|informoidusta suostumuksesta]].
 
Koe-eläinten käyttö tieteellisissä tutkimuksissa on eettinen ongelma siksi, että aina ei ole selvää, onko eläimille aiheutettu kärsimys tutkimuksessa tuotetun tiedon arvoista. Esimerkiksi biologiseen perustutkimukseen käytettiin Suomessa n. 650&nbsp;000 koe-eläintä vuonna 2005.<ref> Koe-eläinten käyttömäärät Suomessa vuonna 2005[http://www.mmm.fi/attachments/5eWDTkUCl/5kc4AKCyT/Files/CurrentFile/Elainkokeissa_kaytetyt_elaimet_vuonna_2005.pdf]</ref>. Eniten huomiota maailmalla ovat saaneet kosmetiikkateollisuuden tekemät eläinkokeet, joissa tämä eettinen kysymys kärjistyy. Eläinkokeisiin kielteisesti suhtautuva eetikko voi myös esittää kannan, jossa eläimet nähdään itseisarvoisina[[itseisarvo]]isina olioina, joilla on joukko [[eläinten oikeudet|oikeuksia]], ja siten kyseenalaistetaan ylipäänsä eläinten käyttö tutkimuksen välineinä.
 
Kuuluisia esimerkkejä eettisiä kysymyksiä herättäneistä ihmiskokeista ovat muun muassa natsien[[natsi]]en [[keskitysleiri|keskitysleireillä]] teettämät lääketieteelliset kokeet, sekä jotkut kuuluisat sosiaalipsykologian[[sosiaalipsykologia]]n alaan kuuluvat kokeet 1950- ja 1960-luvuilla kuten [[Stanfordin vankilakoe]] ja [[Stanley Milgram|Milgramin]] sähköshokkikoe. Myös sotateollisuus on käyttänyt tutkimuksissaan läpi historian ihmiskokeita, ja usein näin kokeeseen osallistuvien tietämättä. Tällaisia väitteitä on esitetty esimerkiksi Yhdysvaltojen tekemistä ydinkokeista Nevadan autiomaassa ja Tyynellä valtamerellä.<ref>CNN[http://www.cnn.com/SPECIALS/cold.war/episodes/08/spotlight/]</ref> Tällaisissa kokeissa tieteellistä tietoa tavoitellaan riippumatta fyysisestä tai psykkisestä vahingosta, joita kokeisiin osallistuneisiin ihmisiin kohdistuu, mikä tekee tutkimuksesta eettisesti hyvin kyseenalaista.
 
Näiden varoittavien esimerkkien takia niin eläin- kuin ihmiskokeitakin valvotaan tiukasti useimmissa oikeusvaltioissa, ja ihmisiin kohdistuvaa tutkimusta tehdessä pyritään noudattamaan selkeitä eettisiä ohjeita. Tästä huolimatta vakavia eettisiä kysymyksiä herättävät koeasetelmat ovat tieteen arkipäivää.
==== Etiikka ja tieteellisten tulosten raportointi ====
 
Tutkimuksen tekoon liittyy myös eettisiä kysymyksiä sen suhteen, kuinka tutkimustuloksia raportoidaan ja esitetään. Tällaisia kysymyksiä herää yleensä tilanteissa, joissa tutkimukseen kohdistuu tutkimuksen taustalla vaikuttavien eri intressien välisiä ristiriitoja, ja ne liittyvät tyypillisesti [[immateriaalioikeudet|immateriaalioikeuksiin]] ja tutkimustulosten todenmukaisuuteen. Esimerkiksi suora tai epäsuora [[plagiointi]], tutkimustulosten vääristely ja varsinainen valehtelu ovat tutkimustulosten raportointiin liittyviä eettisiä väärinkäytöksiä.
 
Kemian professori [[Vincent A. Hamner]]in mukaan tieteellisen tutkimuksen raportoinnissa esiintyvät väärinkäytökset voidaan jakaa kahteen ryhmään: tapauksiin, joissa tutkija on julkaissut väärää informaatiota, ilman että hänellä on ollut siihen alkuperäistä tarkoitusta, sekä tahallisiin väärinkäytöksiin.
 
Edellisiin kuuluu esimerkiksi Ponsin ja Fleiscmannin [[kylmäfuusio]]-tutkimus, jossa testaamatonta tietoa tuotiin julkisuuteen taloudellisia etuja ajatellen. Professori [[Henry H. Bauer]]in mukaan tieteellisistä julkaisuista voidaan todeta, että 90 prosenttia tieteellisissä julkaisusarjoissa esitettävistä tutkimuksista on puutteellisia tai virheellisiä, mutta vastaava luku tieteellisten oppikirjojen kohdalla on 10 prosenttia. Tämä johtaa hänen mukaansa vakavaan tieteen kansantajuistamisen ongelmaan, sillä ihmiset ovat kiinnostuneita ensisijaisesti uusista tieteellisistä löydöistä ja sensaatioista. Tahallisina väärinkäytöksinä Hamner mainitsee datan tai tutkimustulosten väärentämisen ja muuntelun, plagioinnin, piratismin[[piratismi]]n sekä petokset. Tällaiseen motivoivat taloudelliset edut, tieteellisen maineen kalastaminen ja tiedeyhteisöissä tapahtuva kilpailu.<ref>[http://www.chem.vt.edu/chem-ed/ethics/vinny/ethix_1.html Misconduct in science: do scientist need a professional code of ethics, 1992.]</ref>
 
== Tieteellisen tutkimuksen soveltamiseen liittyviä eettisiä ongelmia ==
Tiede on kaiken muun lisäksi ammatti, ja osa tieteen eettisistä kysymyksistä kytkeytyy tämän ammatin harjoittamisen eettisiin päämääriin. Tutkimustuloksilla voi olla eettisesti kyseenalaisia seurauksia, minkä ennakointi on tärkeää tutkimusta suunniteltaessa.
 
Esimerkiksi runsaasti huomiota saanut eettinen ongelma liittyy geenitutkimukseen[[geenitutkimusgeenitutimukseen]] ja sen tulosten soveltamiseen. Geeniperimää[[Geeniperimä]]ä muuttelemalla voidaan saada aikaiseksi tilanteita, joissa muunneltu perimä karkaa muunnelluista eliökannoista ja leviää luontoon. Tällöin seuraukset ovat usein arvaamattomia, toisinaan dramaattisia ja mahdollisesti tuhoisia. Kuuluisa esimerkki tästä on tuholaiskestäväksi geenimanipuloitu [[BT-maissi]], jonka siitepölyn on väitetty tappavan monarkkiperhosia, ja jonka geenien on väitetty levinneen villimaissiin.<ref name="Hall">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.scq.ubc.ca/bt-corn-is-it-worth-the-risk/ | Tekijä=Hall, Hardy | Nimeke=BT Corn: Is It Worth the Risk/The Science Creative Quarterly | Viitattu=11. lokakuuta 2008}}</ref>.
 
Sotateollisuuden tarpeisiin tehty tieteellinen tutkimus on myös eettisesti arveluttavaa. Yhdysvaltojen puolustusbudjetti rahoittaa tutkimusta yli sadalla miljardilla dollarilla vuosittain.<ref> RaDiUS[https://radius.rand.org/radius/federal_rd.html]</ref> OECD:n mukaan U.S.A sijoittaa noin 0,48 prosenttia BKT:sta sotateollisuuteen liittyvään tutkimukseen, mikä on korkein luku maailmassa. Tämä vastaa yli puolta kaikesta tieteen julkisesta rahoituksesta U.S.A:ssa. Toisena on Iso-Britannia, joka käyttää julkisesta tieteen rahoituksesta puolustusteollisuuteen 33 prosenttia.<ref>[http://www.youthxchange.net/main/ff4b265_military-spending-d.asp Military spending on R&D]</ref> Osa tutkimuksesta ja sen tuloksista päätyy kuitenkin lopulta myös siviilikäyttöön.
 
Tyypillisesti tieteelinen[[tieteellinen perustutkimus]] on niin tiukasti rajattua, että yksittäisen tutkijan on vaikeaa arvioida, mihin tarkoitusperiin hänen tutkimustuloksiaan voidaan käyttää. Tämän takia yksittäisellä tutkijalla voi olla vain rajallinen vastuu oman tutkimuksensa sovelluksista, riippuen siitä kuinka tietoinen hän tutkimuksensa takana olevista intresseistä on yksilönä.
 
== Tieteen rahoitus ==
 
Tieteen rahoitukseen liittyy joukko eettisiä kysymyksiä. Näitä ovat yleensä kysymykset rahoittajan vaikutusvallasta tutkimusagendan[[tutkimusagenda]]n asettamiseen ja tulosten julkaisemiseen. Esimerkiksi lääketutkimuksessa on törmätty tapauksiin, joissa tutkimusta rahoittanut lääkeyhtiö on halunnut vaientaa osan omalta kannaltaan kielteisistä tutkimustuloksista. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Cohen, Jillian Clare, Patricia Illingworth & Udo Schüklenk (toim.) | Nimeke=The Power of Pills: Social, Ethical & Legal Issues in Drug Development, Marketing & Pricing | Julkaisupaikka= Fortescue Sidmouth, UK| Julkaisija=Pluto Press | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 978-0-7453-2402-9}}</ref>
 
OECD-maissa suurin osa tieteellisestä tutkimuksesta on yksityisten yritysten toimintaa.<ref> OECD, Main science and technology figures 2006–2[http://www.oecd.org/dataoecd/49/45/24236156.pdf].</ref> Tällaisen tutkimustiedon kohdalla ei välttämättä toteudu tieteelliselle tutkimukselle asetettu julkisuusperiaate, jonka mukaan kaiken tieteellisen tiedon tulisi olla julkisen arvioinnin kohteena. Suomessa yritysten rahoitus on johtanut huoliin tieteellisen tutkimuksen vapaudesta ja itsenäisyydestä. Julkisen rahoituksen alueella puolestaan on ainakin kansalaismielipiteessä törmätty nollatutkimusongelmaan.<ref> Tiedebarometri 2004, kuvio 37 b.[http://www.saunalahti.fi/~pena/tb/tiedebaro.htm]</ref>
104

muokkausta