Ero sivun ”J. Johnston Pettigrew” versioiden välillä

Johnston Pettigrew syntyi [[Ranska]]n [[hugenotti]]taustaiseen rikkaaseen perheeseen [[Tyrrell County]]ssä [[Pohjois-Carolina]]ssa. Hän meni Pohjois-Carolinan yliopistoon Chapel Hilliin 15-vuotiaana. Hän valmistui matemaatiikasta ja klassillisista kielistä ja oli filantrooppisen seuran jäsen. Hän johti myös luokkansa nyrkkeilyä ja miekkailua. Hän ansaitsi kiitosta saavutuksistaan presidentti [[James K. Polk]]ilta, joka nimitti hänet apulaisprofessoriksi USA:n laivastoakatemiaan. Sitten hän opiskeli lakia [[Baltimore]]ssa ja liittyi setänsä firmaanyritykseen [[Charleston]]iin Etelä-Carolinaan, ja matkusti [[Saksa]]an opiskelemaan lakia. Hän matkusteli ympäri Eurooppaa seitsemän vuotta, missä hän oppi puhumaan ja kirjoittamaan [[ranska]]a, [[saksa]]a, [[italia]]a ja [[espanja]]a ja lukemaan [[kreikka]]a, [[heprea]]a ja [[arabia]]a. Hän kirjoitti matkakirjan "Notes on Spain and the Spaniards" ja vietti aikaa palveluksessa diplomaattina.

Konfederaation sotaministeriö oli sijoittanut Pettigrewin prikaatin kenraali [[Robert E. Lee]]n [[Pohjois-Virginian armeija]]an ja Pettigrew matkusti [[Fredericksburg]]iin Virginiaan, liittyäkseen uudestaan siihen armeijaan toukokuussa. Pettigrewin prikaati oli yksi vahvimmista kenraalimajuri [[Henry Heth]]in divisioonassa kenraalimajuri [[A.P. Hill]]in kolmannessa armeijakunnassa. Tuoreissa univormuissa ja aseistettuina osavaltion miliisin asevarastoista otetuilla kivääreillä, hänen rykmenttinsä esittivät hienon sotilaallisen ilmestyksen marssilla läpi [[Maryland]]in ja [[Pennsylvania]]n. Jotkut hänen rykmenttiupseereistaan kuuluivat myös Pohjois-Carolinan plantaasien "aristokraatteihin", mukaanlukienmukaan lukien eversti Collett Leventhorpe, 11. Pohjois-Carolinan jalkaväen komentaja ja 21-vuotias Harry Burgwyn, 26. Pohjois-Carolinan komentaja. Hänen prikaatinsa ei ollut ollut taistelussa lähes vuoteen ja käsitti yli 2. 500 upseeria ja miestä.

Pettigrewin prikaati yhdistyi ratutaprikaatiin [[1. heinäkuuta]] [[1863]], McPhersonin ja Herbstin farmeilla länteen Gettysburgista, missä kaikki neljä hänen rykmenttiään kärsivät tuhoisia menetyksiä — yli 40%—mutta tappiot — mutta onnistuivat ajamaan unionin joukot pois McPhersonin harjanteelta. Kenraali Pettigrew otti divisioonan komennon kenraali Hethin haavoituttua sinä iltapäivänä ja yritti uudelleenjärjestää moukaroidun divisioonan seuraavan päivän taistelussa kun he makasivat Seminary Ridgen takana.

Kun divisioona eteni, se sai vastaansa murhaavaa tulta. Pettigrewin hevonen ammuttiin hänen altaan ja hän jatkoi jalkaisin. Hän pääsi 100 jaardin päähän kiviaidasta Cemetery Ridgellä, ja haavoittui pahoin vasempaan käteensä tykinammuksen räjähdyksessä. Kovista tuskistaan huolimatta Pettigrew jäi sotilaidensa luokse kunnes oli ilmeistä että hyökkäys oli epäonnistunut. Pidellen veristä kättään hän käveli kohti Seminary Ridgeä ja kohtasi Kenraali Leen. Pettigrew yritti puhua mutta Lee, nähdessään hirveän haavan puhui ensin: "Kenraali, olen pahoillani nähdessäni sinun haavoittuneen. Mene selustaan." Pettigrew tervehti kivuliaasti, ei puhunut mitään vaan palasi selistaanselustaan.