Ero sivun ”Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu” versioiden välillä

Suomen aatelisto ja osa porvaristoa kannatti marski [[Klaus Fleming]]in johtamana Sigismundia sisällissodassa. Suomen johtomiesten kallistuminen Sigismundin kannalle johtui perinteisen tulkinnan mukaan käsityksestä, että Puola olisi hyvä liittolainen Venäjän uhkaa vastaan.{{lähde}} Toisen tulkinnan mukaan Sigismund oli Suomen herroille mieluisa, koska hän hallitsi kaukaisesta Puolasta käsin eikä käytännön syistä voinut puuttua Suomen asioihin yhtä hyvin kuin ruotsalainen hallitsija. Ruotsin valtataistelun pelinappuloiksi joutuivat ne [[Pohjanmaa|pohjalaiset]] [[talonpoika|talonpojat]], jotka Kaarle-herttuan kehotuksen mukaisesti ("Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidaksilla ja nuijilla!") nousivat [[Nuijasota|nuijasodaksi]] kutsuttuun kapinaan. Syynä kapinaan oli se, että Fleming oli sisällissodan vuoksi jatkanut Suomessa talonpoikien vihaamaa [[linnaleiri]]ä eli sotaväen majoittamista talonpoikien koteihin. Käytännön varsinainen perustelu eli [[Pitkä viha|sota Venäjää vastaan]] oli päättynyt [[Täyssinän rauha]]an jo 1595. Kaarle tiesi aivan hyvin, että avoin kapina Flemingiä vastaan tuskin menestyisi, ja talonpojat lyötäisiin, mutta hänen tavoitteenaan olikin aiheuttaa vaikeuksia vastustajalleen Flemingille. Flemingin joukot kukistivat Pohjanmaalla, Savossa ja Keski-Suomessa syttyneen kapinan verisesti, ja kapinoivien aluiden talonpojat joutuivat kosto- ja rangaistustoimenpiteiden uhreiksi.