Ero sivun ”Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu” versioiden välillä

Suomen aatelisto ja osa porvaristoa kannatti marski [[Klaus Fleming]]in johtamana Sigismundia sisällissodassa. Suomen kallistuminen Sigismundin kannalle johtui käsityksestä, että Puola olisi hyvä liittolainen Venäjän uhkaa vastaan. Ruotsin valtataistelun pelinappuloiksi joutuivat ne [[Pohjanmaa|pohjalaiset]] [[talonpoika|talonpojat]], jotka Kaarle-herttuan kehotuksen mukaisesti ("Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidaksilla ja nuijilla!") nousivat [[Nuijasota|nuijasodaksi]] kutsuttuun kapinaan. Syynä kapinaan oli se, että Fleming oli sisällissodan vuoksi jatkanut Suomessa talonpoikien vihaamaa [[linnaleiri]]ä eli sotaväen majoittamista talonpoikien koteihin. Käytännön varsinainen perustelu eli [[Pitkä viha|sota Venäjää vastaan]] oli päättynyt [[Täyssinän rauha]]an jo 1595. Kaarle tiesi aivan hyvin, että avoin kapina Flemingiä vastaan tuskin menestyisi, ja talonpojat lyötäisiin, mutta hänen tavoitteenaan olikin aiheuttaa vaikeuksia vastustajalleen Flemingille. Flemingin joukot kukistivat Pohjanmaalla, Savossa ja Keski-Suomessa syttyneen kapinan verisesti, ja kapinoivien aluiden talonpojat joutuivat kosto- ja rangaistustoimenpiteiden uhreiksi.

 

 

==Sodan seuraukset==