Ero sivun ”Dukkha” versioiden välillä

'''Dukkha''' ({{k-pi|dukkhaदुक्ख}}; {{k-sa|दुःख}}, {{IAST|''duḥkha''}}) on eräs keskeinen käsite [[buddhalaisuus|buddhalaisuudessa]], jota [[Siddharta Gautama|Buddha]] käytti ensimmäisen jalon totuuden yhteydessä. Sana suomennetaan usein kärsimykseksi. Dukkhan merkitys on kuitenkin paljon laajempi – sillä tarkoitetaan kaikkia kielteisiä tunnetiloja aina lievästä tyhjyyden tunteesta fyysiseen ja henkiseen kipuun. Termille ei ole yhtä ainoaa sopivaa suomennosta. Se voidaan kääntää esimerkiksi epätyydyttäväksi, epätäydelliseksi, turhauttavaksi tai pysymättömäksi.

Buddhalaiset eivät siis suinkaan usko että elämä olisi silkkaa kärsimystä, vaan onnellisuus ([[sukkha]]) on aivan yhtä hyväksytty osa elämää. Kaikki hyväkin on kuitenkin pysymättömänä dukkhaa. Sanan etymologiseksi alkuperäksi selitetään usein kärrynpyörä, joka on huonosti kiinni. Sen takia se tärisee ja hyppelehtii ja tekee matkanteosta epämiellyttävää.

* ''dukkha-dukkha'': Ilmeisin kärsimyksen muoto, eli fyysinen ja henkinen kipu ja kärsimys. Niihin lukeutuu vanhuus, sairaus ja kuolema.

* ''viparinama-dukkha'': muutoksen, pysymättömien onnellisten hetkien ja pettävien odotusten aiheuttama epätyydyttävyys, turhautuminen, suru tai kärsimys.

* ''sankhara-dukkha'': hienovarainen yleinen epätyydyttävyyden tunne, joka nousee johtuen maailman ehdonvaraisesta luonteesta.

Dukkha on myös yksi olemassaolon tuntomerkeistä pysymättömyyden ([[{{k-pi|anicca]]}} tai {{k-sa|''anitya''}}) ja itsettömyyden ([[{{k-pi|anatta]]}} tai anatman{{k-sa|''anātman''}}) ohella. Koska olemassa olevat asiat ovat pysymättömiä, ne ovat dukkhaa eli kykenemättömiä tuomaan lopullista onnea.