Ero sivun ”Kyreneläiset” versioiden välillä

'''Kyreneläiset''' oli [[hellenistinenantiikin filosofiaKreikka|hellenistisenantiikin filosofiankreikkalainen]] koulukunta [[antiikinhellenistinen Kreikkafilosofia|antiikinhellenistisen Kreikassafilosofian]]. Koulukuntakoulukunta, kannatti [[hedonismi]]a. Koulukuntajoka perustettiin [[300-luku eaa.|300-luvulla eaa.]] Sen perusti [[Aristippos]], [[Sokrates|Sokrateen]] oppilas., Hänjoka oli kotoisin [[Kyrene]]stä. Koulukunta kannatti [[hedonismi]]a.

Kyreneläiset olivat sitä mieltä, että [[tunne|tunteita]] on kaksi: nautinto ja tuska. Nämä vastaavat fyysisinä tuntemuksina pehmeää ja rosoista liikettä. Heidän mielestään nautinto, ja nimenomaan nautinto välittömänä ruumiillisena tyydytyksenä, oli kaikkein suurin hyvä, onnellisuus ja ylin päämäärä, ja nimenomaan nautinto välittömänä ruumiillisena tyydytyksenä. Kaikki nautinnot olivat yhtä suuria, mikään ei ollut toista suurempi.

[[Diogenes Laertios|Diogenes Laertioksen]] mukaan kyreneläiset jakaantuivat myöhemmin [[Hegesias Kyreneläinen|Hegesiaan]], [[Annikeris|Annikeriksen]] ja [[Theodoros Jumalaton|Theodoroksen]] seuraajiin, joiden käsitykset poikkesivat toisistaan joissakin asioissa. Hegesiaan seuraajat korostivat henkilökohtaista hyötyä ja nautintoa, ja katsoivat muun muassa, että viisas tekee kaiken itsensä vuoksi, koska ei pidä ketään muuta yhtä arvokkaana. Annikeriksen seuraajat hyväksyivät ystävyyden ja muun muassa uhrautumisen isänmaan puolesta, vaikka se kaventaisikin henkilökohtaista nautintoa. Theodoros hylkäsi kaikki [[jumala|jumalia]] koskevat uskomukset.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Diogenes Laertios | Nimeke=[[Merkittävien filosofien elämät ja opit]] | Sivu=82–87 (II.86–103) | Selite=Suomentanut sekä esittelyn ja selitykset kirjoittanut Marke Ahonen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Summa | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 952-5418-07-3}}</ref>

Kyreneläisyys todennäköisesti vaikutti [[epikurolaisuus|epikurolaistenepikurolaisen koulukunnan]] oppeihin. Heidän ajatuksensa kuitenkin eroavat epikurolaisten ajatuksista, ja vaikutus voidaankin nähdä enimmäkseen negatiivisena eli syntyneen sitä kautta, että koulukunnat toimivat toistensa kiistakumppaneina.<ref>Long, A. A. (1999): "The Socratic Legacy", teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=K. Algra et al. (toim.) | Nimeke=The Cambridge History of Hellenistic Philosophy | Julkaisija=Cambridge | Vuosi=1999 | Sivu=617-641}}</ref>. Kyreneläiset kielsivät kaiken arvon "henkisiltä nautinnoilta", jotka he yhdistivät toivoon, muistiin, ja yrityksiin kivun lopettamiseksi yleensä. Epikurolaiset puolestaan hyväksyivät päämääräksi sellaisen nautinnon, joka liittyy tuskien poistamiseen, mutta heidän mielestään se oli eri asia kuin onnellisuus. Kyreneläiset puolestaan perustivat näkemyksensä sille huomiolle, että nautinnon ja kivun tuntemukset, jotka ovat luonteeltaan pelkästään fyysisiä liikkeitä, ovat tunnettuja ainoastaan kullekin ihmiselle itselleen.