Wikipedia

Ero sivun ”Paavo Kastari” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Paavo Kristian Kastari''' ([[13. marraskuuta]] [[1907]] [[Kuru]] – [[27. huhtikuuta]] [[1991]] [[Helsinki]]) oli [[professori]], [[Oikeusasiamies|eduskunnan oikeusasiamies]], presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] pitkäaikainen ystävä, [[Suojelupoliisi|Valpon]] päällikkö ja [[ammattiministeri]] kahdessa [[Virkamieshallitus|virkamieshallituksessa]]. Hän oli naimisissa professori [[Irma Kastari|Irma Kastarin]]n kanssa.
 
==Ammatillinen toiminta==
 
===Yliopistoura===
 
Paavo Kastari oli oikeustieteilijä. Hän oli nuoruudessaan [[K.J. Ståhlberg|K.J. Ståhlbergin]]in oppilas ja myöhemmin työtoveri lainvalmistelukunnassa. Tämän vaikutus näkyi myöhemmin hänen työssään.
 
Kastari esitteli 1930-luvulla ensimmäisenä suomalaiselle lukijakunnalle [[Hans Kelsen|Hans Kelsenin]]in.
 
Kastarin väitöskirja valmistui jo ennen talvisotaa. Hän teki siitä kolme kopiota, jotka hän Talvisodan aikana sijoitti pommitusten varalta eri puolille kaupunkia. Väitöstilaisuus oli syksyllä [[1940]] aiheesta: "Eduskunnan hajoitus Suomen oikeuden mukaan." Tilaisuus radioitiin ja osa taltioitiin myös äänilevylle. Väitöskirjassa herätti keskustelua Kastarin tulkinta presidentin ja valtioneuvoston välisistä suhteista, joka oli vastoin silloista, jo K. J. Ståhlbergin presidenttikaudella vallinnutta käsitystä.
 
Kastari teki merkittävimmän uran toimimalla [[Helsingin yliopisto|Helsingin yliopiston]]n valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina [[1956]]–[[1973]]. Hän oli aikaisemmin hoitanut professuuria virkaatekevänä ja oli myös julkisen oikeuden apulaisprofessori vuosina [[1946]]–[[1956]]. Lisäksi hän oli oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani vuonna 1966.
 
Kastari kirjoitti useita valtiosääntöoikeuden teoksia. Eläkevuosina hän sai valmiiksi vuonna [[1977]] kirjan ''Suomen valtiosääntö''<ref>Kastari Paavo, Suomen Valtiosääntö, 1970, ISBN 951-9027-32-7</ref>, joka herätti huomiota vuoden [[1978]] presidentinvaalien alla. Siinä Kastari ruoti perusteellisesti presidentin valta-asemaa. Kirjan esipuheessa hän palasi kiistaansa vuoden 1940 väitöstilaisuuden vastaväittäjänsä kanssa, jolloin hän väitti mm., että parlamentarismista johtuu se, että presidentin ja valtioneuvoston välisessä ristiriidassa, presidentti joutuu viime kädessä taipumaan valtioneuvoston enemmistön edessä. Presidentti ei hänen mukaansa saa tehdä sellaista päätöstä, jota valtioneuvoston enemmistö vastustaa.
Rivi 19 ⟶ 18:
Kastari sai tutkijantyöstään [[Suomen Kulttuurirahasto|Suomen kulttuurirahaston]] kunniapalkinnon [[1981]].
 
Hänet vihittiin Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan [[Riemutohtori|riemutohtoriksiriemutohtori]]ksi vuonna [[1990]].
 
===Valpon päällikkö===
 
Saksan tappio Stalingradin piirityksessä talvella 1943 heikensi saksalaismielisten asemaa hallinnossa, jolloin Valpon päällikkönä toiminut [[Arno Anthoni]] korvattiin Paavo Kastarilla, joka oli tehtävään komennettuna vuoden [[1944]] helmikuun lopusta saman vuoden marraskuuhun <ref>Jukka Lindqvist, väitösk. Kuolemaan tuomitut, 1999, s. 160-161, ISBN 951-855-176-6</ref>. Poliittisen tilanteen muututtua hänet korvattiin vasemmistolaisemmalla seuraajalla. Osittain Kekkosen myötävaikutuksella hän pääsi vuonna 1948 useaksi kuukaudeksi luennoimaan [[Cambridgen yliopisto|Cambridgen yliopistoon]]on ja palasi kotimaahan vasta olojen vakiinnuttua saman vuoden syksyllä.
 
===Valtioneuvoston jäsen===
Rivi 29 ⟶ 28:
Vielä Kastarin aikakaudella oikeustieteellisen tiedekunnan professorien toimenkuvaan kuului käytännössä yhteiskunnallisiin tehtäviin osallistuminen ja usein myös pistäytyminen ministeritehtävissä.
 
Kastari kuului [[ammattiministeri|ammattiministerinä]]nä kahteen virkamieshallitukseen. Hän toimi toisena kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä [[Von Fieandtin hallitus|von Fieandtin hallituksessa]] 29.11.1957&ndash;28.2.1958 ja kohosi saman hallituksen sisällä ensimmäiseksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriksi 28.2.1958&ndash;26.4.1958.
 
Toisen kerran ministerinä hän oli [[Kuuskosken hallitus|Kuuskosken hallituksessa]] toimimalla siinä ensimmäisenä kulkulaitosministerinä 26.4.1958&ndash;29.8.1958.
Rivi 44 ⟶ 43:
 
Paavo Kastari kuului presidentti Urho Kekkosen läheisiin ystäviin. He tutustuivat jo 1930-luvun alussa Helsingin yliopiston lakitieteellisessä tiedekunnassa. Ystävyys jatkui käytännössä Kekkosen kuolemaan asti. Kastari kuului [[Tamminiemen saunaseura]]an.
 
 
Miesten välit eivät olleet aina parhaimmillaan, koska Kastari ei hyväksynyt Kekkosen oikeusministerinä ajamaa [[IKL]]:n kieltämistä. 1970-luvulla Kastari vastusti Kekkosen valitsemista poikkeuslailla presidentiksi.
Rivi 54 ⟶ 52:
==Muu toiminta==
 
Hän kuului aikanaan [[Tamminiemen saunaseura|Tamminiemen saunaseuraan]]an ja oli perustamassa [[Paasikivi-seura|Paasikivi-Seuraa]].
 
==Viitteet==
 
<div style="font-size:smaller;">
{{Viitteet}}
<references/>
</div>
 
[[Luokka{{DEFAULTSORT:Helsingin yliopiston professorit|Kastari, Paavo]]}}
[[Luokka:SuomalaisetHelsingin oikeustieteilijät|Kastari,yliopiston Paavoprofessorit]]
[[Luokka:SuomenSuomalaiset ministerit|Kastari, Paavooikeustieteilijät]]
[[Luokka:SuomalaisetSuomen juristit|Kastari, Paavoministerit]]
[[Luokka:EduskunnanSuomalaiset oikeusasiamiehet|Kastari, Paavojuristit]]
[[Luokka:Eduskunnan oikeusasiamiehet]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Kastari”