Ero sivun ”Schmalkaldenin liitto” versioiden välillä

'''Schmalkaldenin liitto''' oli Saksan protestanttisten [[ruhtinas|ruhtinaitten]] ja [[valtakunnankaupunki]]en muodostama liitto keisari [[Kaarle V (keisari)|Kaarle V:tä]] vastaan. Se perustettiin vuonna 1531, mutta suora sotilaallinen [[konflikti]] vältettiin keisarin kanssa aina vuoteen 1546 asti, jolloin syttyi [[Schmalkaldenin sota]]. Kaarle löi liiton armeijan perusteellisesti [[Mühlbergin taistelu]]ssa 1547, mutta sota jatkui vielä vuoteen 1555.

Keisari Kaarle V näki itsensä katolisen uskon puolustajana ja pyrki karkottamaan protestanttisen uskon valtakunnastaan. Hän tuomitsi [[Martti Luther]]in Wormsin valtiopäivillä [[1521]] valtakunnankiroukseen ja määräsi hänen kirjansa poltettavaksi. [[Speyer]]in toisilla [[Reichstag|valtiopäivillä]] [[1529]] päätettiin harhaoppi kukistaa voimakeinoin.

 

Vuonna [[1531]] yhdeksän luterilaista ruhtinasta ja 11 valtakunnankaupunkia solmivat Schmalkaldenissa liiton Kaarle V:tä ja katolilaisia vastaan Hessenin kreivi Filip I:n ehdotuksesta. Liitto sai käyttöönsä 10 000 jalkamiestä ja 2 000 ratsumiestä. [[1532]] liitto liittoutui [[Ranska]]n kanssa Kaarlea vastaan ja [[1538]] [[Tanska]]n kanssa. Keisaria ei suoraan ärsytetty, mutta kirkon varoja takavarikoitiin, katolilaisia ruhtinaita vastaan hyökättiin ja luterilaista oppia levitettiin Pohjois-Saksassa. Viidentoista vuoden ajan väliaikaiset sopimukset estivät suoran konfliktin synnyn Schmalkaldenin liiton ja keisarin välillä, mutta pysyvää rauhaa ei saatu aikaiseksi, toistuvista yrityksistä huolimatta. Keisarille oli myös tärkeää pitää Saksa rauhallisena, sillä todelliset uhkakuvat olivat turkkilaiset idässä ja [[italialaissodat]] Ranskaa vastaan.

 

[[Kuva:Lucas Cranach d. Ä. 044.jpg|thumb|Saksin vaaliruhtinas [[Juhana Fredrik]]]]

 

Vaikka Schmalkaldenin liiton armeija olikin murskattu, Kaarle ei saavuttanut lopullista voittoa protestanteista. Augsburgin valtiopäivillä [[1548]] Kaarle V antoi Augsburgin välituomion kompromissiratkaisuksi. Protestantit eivät osanneet päättää esityksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ja [[1552]] Morits vaihtoi puolta aloittaessaan Ranskan kuningas [[Henrik II (Ranska)|Henrik II:n]] kanssa sodan keisaria vastaan. Keisarin oli [[1552]] suostuttava Passaun välirauhaan, mutta lopullinen ratkaisu saatiin vasta Augsburgissa 1555.

 

*{{kirjaviite | Tekijä=Arnold, Thomas F. | Vuosi=2002 | Nimeke=The Renaissance at War| Selite= | Julkaisija=Lontoo: Cassell | Tunniste=ISBN 0-304-36353-7}}