Ero sivun ”Olavi Paavolainen” versioiden välillä

9 merkkiä poistettu ,  11 vuotta sitten
typofiksejä
(typofiksejä)
(typofiksejä)
=== Tulenkantajien muotoutuminen ===
 
Vuosia 1923–1924 väritti erityisesti tiivis kirjeenvaihtosuhde [[Katri Vala]]n kanssa. heistäHeistä tuli hyviä ystäviä ja myöhemmin heistä muodostui Tulenkantajien ydinjoukko.<ref>Jaakko Paavolainen 1991, sss. 49–67</ref> Katri Vala olisi halunnut omien sanojensa mukaan olla Paavolaiselle muutakin kuin ”yksi"yksi kuudesta runoilijasta”runoilijasta" ja ”runoilijatar”"runoilijatar".<ref>Jaakko Paavolainen 1991, s. 65</ref> Samat vuodet olivat myös Paavolaiselle kuohunnan aikaa vaikka tämähän olikin vuoteen 1924 mennessä saavuttanut jonkinlaisen henkisen tasapainon. Paavolainen oli jo sukeltanut nuoriin kirjallisiin piireihin ja kulttuurikriitikkojen maailmaan. Samana vuonna syntyi myös ”runoilijain"runoilijain alkusolu”alkusolu", johon tempaantuitempaantuivat mukaan Paavolaisen lisäksi [[Katri Vala]], [[Elina Vaara]], [[Lauri Viljanen]], [[Onni Halla]] ja myöhemmin mukaan tullut [[Yrjö Jylhä]] joista muodostui modernismia ja uusia aatteita ihannoiva ryhmä, Tulenkantajat. (<ref>Jaakko Paavolainen 1991, s. 63.</ref>
Vuonna 1925 syntyi Tulenkantajien yhteisteos ”Hurmioituneet"Hurmioituneet kasvot”kasvot" ja se julkaistiinkin jo saman vuoden toukokuussa. Vastaanotto oli kuitenkin tyly ja lähes olematon vaikka kaikki Katri Valaa lukuun ottamatta olivat osallistuneet siihen innokkaasti.<ref>Jaakko Paavolainen 1991, sss. 69–70.</ref>
Alkutalvella vietetty suuri juhla Vienolassa, Kivennavalla ei johtanut Valan ja Paavolaisen suhteen tiivistymiseen, päinvastoin. Sen sijaan Valan ja Yrjö Jylhän välille syntyi tulinen rakkaussuhde. Tosin näiden kahden runoilijan suhde jäi lyhyeksi, mutta se sinetöi kuitenkin Paavolaisen ja Valan mahdollisen suhteen ikiajoiksi.<ref>Jaakko Paavolainen 1991, s. 70.</ref>
 
Rekisteröitymätön käyttäjä