Ero sivun ”Kaarle Rohkea” versioiden välillä

 

===Burgundin herttua===

 

Kaarlesta tuli Burgundin herttua [[15. kesäkuuta]] [[1467]] 34-vuotiaana, kun hänen isänsä [[Filip III (Burgundi)|Filip III]] oli kuollut. Hän perusti välittömästi vahvan burgundilaisen armeijan, joka pääosin koostui eri puolilta Eurooppaa kotoisin olevista palkkasotureista. Kaarlen tavoitteena oli [[Rein]]in vasemman puolen eli läntisen rannan [[Elsass]]in, [[Lothringen]]in, [[Champagne]]n, [[Luxemburg]]in, nykyisen [[Belgia]]n sekä alueella olevien saksalaisten alueiden valloittaminen. Näin olisivat tulleet Burgundin herttuakunnan perinteiset alueet liitettyä yhteen Burgundin Alankomaiden kanssa, ja olisi syntynyt laaja Burgundin itsenäinen valtio, jonka kuningas olisi ollut Kaarle Rohkea. Näin Kaarle jatkoi isänsä Filip III:n politiikkaa<ref>Katso esimerkiksi Paul Bonenfant; Du meurtre de Montereau au Traité de Troyes. Academie royale de Belgique, Mémoires, LII, 1958. Teoksessa C. A. J. Armstrong; England, France and Burgundy in the Fifteenth Century, on useita englanninkielisiä artikkeleita, joissa on mainiosti tuotu esille aiheeseen liittyvää lähdemateriaalia ja tutkimuskirjallisuutta. Katso myös: Bonenfant, P., Philippe le Bon, Bruxelles, 1944, sekä Vaughan. R., Philip the Good: The Apogee of Burgundy, Londres, 1970.</ref>.

 

Itävallan herttua Sigismund von Habsburg tarjosi apuaan Kaarlelle vuonna [[1469]], sillä hän myi (panttasi) Elsassissa olevat alueensa sekä [[Saksa]]ssa [[Baden]]in kreivikunnassa sijainneen Brisgaun alueen Kaarlelle, joka näin saattoi kuroa umpeen kahta hänen valtakuntansa erillistä osaa, Brugundia ja Alankomaiden Burgundia.

Kaarle Rohkea koki itsensä suvereeniksi hallitsijaksi Jumalan armosta, eikä jättänyt käyttämättä ainuttakaan tilaisuutta vähätellä ja nöyryyttää Ranskan kuningasta Ludvig XI:ta. Kaarle Rohkea oli ollut nuorena hyvissä väleissä Ranskan kruununprinssin eli [[dauphin]]in kanssa tämän ollessa maanpaossa Burgundissa, mutta myöhemmin Kaarlesta tuli [[Ludvig XI (Ranska)|Ludvig XI]]:n vastaisten kapinoiden johtohahmo ja tämän perivihollinen. Hän nöyryytti kuningastaan [[Peronne]]ssa tapahtuneessa tapaamisessa, jossa vuonna [[1468]] solmittiin sopimus, jonka myötä [[Champagne]]n ja [[Brie]]n maakunnat joutuivat burgundilaisten hallintaan. Koko Kaarlen hallitusaikaa leimasi jatkuva sotatila hänen ja Ludvig XI:n välillä. Kuitenkin kuningas oli itse yllyttänyt alueiden asukkaita kapinoimaan ja hän antoi niille tukensa. Kaarlen koko hallitusaika oli siis yhtä kapinaa Ludvig XI:ta vastaan ja hän koetti saada yhteistyöhön kanssaan Saksalaisen keisarikunnan hallitsijat [[Albert II]]:n ja [[Fredrik II]]:n sekä Englannin kuninkaan [[Edvard IV]]:n. Tämän lisäksi hän pyrki kasvattamaan jo ennestään laajoja alueita eritoten sveitsiläisten ja lothringeniläisten kustannuksella.

 

 

==Viitteet==

 

==Lähteet==