Ero sivun ”Keskiplatonismi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Käännöstä (de:Mittelplatonismus, en:Middle Platonism) |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Keskiplatonismiksi''' kutsutaan [[platonismi]]n kehitysvaihetta noin vuodesta 130 eaa., [[Antiokhos Askalonlainen|Antiokhos Askalonlaisen]] syntymästä, 200-luvun alkuun [[Numenios|Numeniokseen]] ja [[uusplatonismi]]n syntyyn. Alkuperäisten [[Platon]]in oppien lisäksi se sai vaikutteita muun muassa [[uuspythagoralaisuus|uuspythagoralaisuudesta]], [[aristotelismi]]sta ja [[stoalaisuus|stoalaisuudesta]].<ref name="Moore">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.iep.utm.edu/m/midplato.htm | Tekijä=Moore, Edward | Nimeke=Middle Platonism | Viitattu=11.8.2008}}</ref>
[[Plotinos|Plotinoksen]] katsotaan panneen alulle keskiplatonismia seuranneen platonistisen koulukunnan, uusplatonismin. Keskiplatonismi oli monella tavalla uusplatonismin esimuoto, ja on filosofisesti kiinnostava erityisesti tästä syystä. Terminä ”keskiplatonismi” on ”uusplatonismin” tavoin ennen kaikkea filosofian historiankirjoituksellinen. Se ei rajaa selkeää filosofista oppia, eikä kukaan filosofi itse katsonut olevansa ”keskiplatonilainen”. Keskiplatonistit itse katsoivat olevansa platonilaisia tai [[Platonin Akatemia|akatemialaisia]].
== Historia ==
Rivi 15:
Nämä opit tarjosivat kehyksen, jolle sekä muut keskiplatonistit että myöhemmät platonistit saattoivat perustaa ajattelunsa. Tämä platonismin suuntaus oli vastakkainen virallisen Akatemian skeptisistiselle käänteelle. Kuva keskiplatonismin synnystä ja kehityksestä ei kuitenkaan ole täysin selvä. Kaikki keskiplatonistit eivät kuuluneet Akatemiaan, koska se oli tuhottu vuonna [[88 eaa.]] Tutkijat ovat myös erimielisiä Antiokhoksen roolista keskiplatonismin synnyssä.
Akatemian tuhoutumisen jälkeen platonistinen oppi alkoi joka tapauksessa hajautua sekä maantieteellisesti että opillisesti. Monissa kysymyksissä platonismiin alkoi keskiplatonismin kaudella sekoittua vaikutteita toisaalta dogmaattisista [[aristotelismi]]sta ja [[stoalaisuus|stoalaisuudesta]], toisaalta mystis-uskonnollisista [[uuspythagoralaisuus|(uus)pythagoralaisuudesta]] ja [[teosofia]]sta. Uuspythagoralaisia kirjoituksia nousi esiin toisella ja ensimmäisellä vuosisadalla eaa., ja niiden kirjoittajina esiintyivät sellaiset nimet kuin ”Okellos Lukanos”, ”Timaios Lokrilainen” (lainattu ''Timaioksesta'') ja ”Arkhytas” (lainattu pythagoralaiselta [[Arkhytas|
[[Filon Aleksandrialainen]], myöhempi keskiplatonisti, yhdisti stoalaista ja platonilaista filosofiaa [[juutalaisuus|juutalaisiin]] kirjoituksiin ''[[Septuaginta]]n'' allegorisilla tulkinnoilla. Filon opetti, että Jumala oli kaikkien asioiden takana, ja sai maailmankaikkeuden olevaksi ensin puhtaasti älyllisen tahdon teon kautta, jonka jälkeen fyysinen maailmankaikkeus luotiin hänen ''[[Logos|Logoksensa]]'' (sanansa) kautta. Logos sai näin Platonin maailmansielun roolin. Ihmisen tavoitteena oli ”tulla Jumalan kaltaiseksi” puhdistautumalla ja nousemalla yhä korkeammalle todellisuuden tasolle.
| |||