|
'''Contin ruhtinas Armand de Bourbon,''' ([[11. lokakuuta]] [[1629]], [[Pariisi]] – [[21. helmikuuta]] [[1666]], Pézenas) oli nuorin ja toinen poika ruhtinas Henri II de Bourbon-Condén lapsista, sekä [[Louis II de Bourbon-Condé]]n (Grand Condé) ja Anne Geneviève de Bourbon-Condén, Lunguevillen herttuattaren veli.
Armand de Burbon-Conti sais kasteensa [[23. joulukuuta]] [[1630]] Saint-Sulpicen kirkossa. Hänellä olivat [[Kummi|kummeina]] [[kardinaali Richelieu]] sekä Montmorencyn herttuatar. Contin ruhtinaan titteli luotiin juuri häntä varten vuonna [[1629]].
Hän oli terveydeltään herkkä ja lievästi kyttyräselkäinen. Hänen vanhempansa suunnittelivatkin pojalleen kirkollista uraa ja laittoivat hänen [[Clermont]]in [[jesuiitat|jesuiitoijen]] kouluun, missä hän oli samaan aikaan kuin [[Molière]]. Hänet nimitettiin jo [[12. joulukuuta]] [[1641]] Saint-Denisin apottiluostarin ”komentaja-apotiksi”.<small><ref>Tätä termiä käytettiin, kun munkit eivät saaneet itse, kuten perinne oli, valita itselleen apottia, vaan se määrättiin ylemmältä taholta, esimerkiksi arkkipiispan tai hallitsijan toimesta.</ref></small> Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Clunyn aportikasi ja sen jälkeen hän sai hoitaakseen seitsemän muuta apottiluostaria ja viisi tavanomaista luostaria.
Opinnollisesti hän suoritti [[6. elokuuta]] [[1643]] ensimmäisen maisterintutkintonsa ja vuonna [[1646]] hän sai teologisen tittelinsä [[Bourges]]in yliopistosta. Isänsä kuoleman jälkeen, tämä samana vuonna, hän alistui perheneuvoston päätökseen, että hän jatkaisi vielä vuoden jesuiittojen koulussa. Päätös ei todellakaan miellyttänyt nuorta ruhtinasta.
Vuoden [[1649]] tammikuussa hän, lankonsa Longuevillen herttuan kanssa, otti osaa [[Fronde (kapina)|Fronden]] kapinaan lankonsa Longuevillen herttuan kanssa, jonka johtajaksi hänBourbon-Conti tuli. Hän hävi Charenten taistelun, jossa hän oli saanut vastustajakseen veljensä [[Louis II de Bourbon-Condé]], joka oli vielä jäänyt uskolliseksi hoville. MuttaRueilinMutta Rueilin rauhan jälkeen myös isoveli liittyi kapinoitsijoihin. Tästä lähtinlähtien trio Conti, Condé ja Longueville johtivat yhdessä kapinaa. Kolmikko pidätettiin [[Palais-Royale (Pariisi)|Palais-Royalessa]] [[16. tammikuuta]] [[1650]] ja heidät vietiin vangittuina Vincennesin linnaan, ja sittemmin Marcoussisin linnaan ja lopulta [[Le Havre]]n linnoitukseen
Fronden painostuksen edessä [[kardinaali Mazarin]] joutui pakenemaan ulkomaille vuonna [[1651]] ja samalla johtajakolmikko vapautettiin [[7. helmikuuta]] samana vuonna. Hänen veljensä Grand Condé, joka oli äkkijyrkäksi valtion suhteen, esti häntä avioitumasta Charlotte de Lorrainen ([[1627]] – [[1652]]) kanssa, joka oli [[Anna Itävaltalainen|Anna Itävältalaisen]] uskotun, Chevreusen herttuattaren tytär. Vuonna [[1653]] Conti oli vetäytynyt maaseudulle Pézenasiin [[Languedoc]]in maakuntaan ja alistui kuninkaan tahtoon ja teki kivonnon [[kardinaali Mazarin]]in kanssa. Hän avioitui [[21. helmikuuta]] [[1654]] kardinaali Mazarinin veljentyttären Anne Marie MartinozziMartinozzin ([[1639]] – [[1672]]) kanssa. Heillä oli avioliitosta lapset: Louis Armand I de Bourbon-Conti (1661 – 1685), toinen Contin ruhtinas ja François Louis de Bourbon-Conti (1664 – 1709), kolmas Contin ruhtinas.
*Louis Armand I de Bourbon-Conti ([[1661]] – [[1685]]), toinen Contin ruhtinas,
*François Louis de Bourbon-Conti ([[1664]] – [[1709]]), kolmas Contin ruhtinas.
Kesäkuussa [[1654]] hänen piti jättää vaimonsa ja ottaa tehtäväkseen [[Katalonia]]a valloittaneen armeijan johtaminen. Hän joutui lähtemään uudelleen sotaretkelle [[Espanja]]an keväällä [[1657]]. Hänen kuninkaallinen suosionsa oli korkeimmillaan, kun hänet nimitettiin hovin talouden ylimmäksi virkamieheksi (Grand maître de France), kun hän oli hylännyt vapaamielisen elämänmuotonsa. Samana vuonna hän johti myös ]][[Italia]]n alueelle kohdistunutta sotaretkeä.
Vuodesta [[1653]] vuoteen [[1656]] hän oli [[Molière]]n teatteriseurueen suojelija. Tämä seikka ei suinkaan estänyt häntä kirjoittamanstakirjoittamasta vuonna [[1666]] ilmestynyttä ”Traité''Traité de la comédie et des spectacles”spectacles'' –teost–teosta, jossa hän tuomitsee sekä Corneillen tragediat että [[Molière]]nMolièren komediat. Hän myös julkaisi teoksen ''Les Devoirs des Grand'' vuonna [[1666]] (Suurmiesten velvollisuudet).
[[Ludvig XIV (Ranska)|Aurinkokuningas]] soi hänelle vuosuisen 60. 000 livren suuruisen eläkkeen [[16. tammikuuta]] [[1660]]. [[26. helmikuuta]] hänen nimitettiin Languedocin komentajaksi. Tällöin hän asettui asumaan Grange-des-Présin linnaan ja omistautui mystiikan harrastamiselle aina kuolemaansa ([[1666]]) saakka.
Hänen hautansa turmeltiin [[Ranskan suuri vallankumous|vallankumouksen]] osallistujien toimesta ja luut siirrettiin Port-Royale-des-Champsin luostarin kryptaan [[Pariisi]]ssa.
| 