Ero sivun ”John Boyd” versioiden välillä

Boyd käsittelee kirjoituksissaan laajasti taktiikkaa, operaatiotaitoa, strategiaa, [[salamasota]]a, [[sissisota]]a, sotahistoriaa (syvällisesti), sodankäynnin fyysistä, henkistä ja moraalista ulottuvutta, tiedettä, evoluutiota jopa eloon jäämisen periaatteita. Boyd arvioi muun muassa [[Sun Tzu]]ta, [[Napoleon]]ia, [[Jomini]]a, [[Karl von Clausewitz|Clausewitzia]], [[Karl Marx]]ia, Engelsiä, [[Mao Zedong|Maoa]], Tsingis Khania; heidän sotilaallista ajattelua, sen puutteita tai loistavia oivalluksia.

 

[[1950-luku|1950-luvulla]] hän oli kuitenkin Nellisin lentotukikohdassa erinomainen lentäjä harjoitusilmataisteluissa. Hän kehitti sitten jatko-opiskelun kautta lentämisen perusteiden syvällisen ymmärtämisen. Tästä hänen lentotaitonsa kehittyi eteenpäin. Havainto, ettei hyvä lentäjä ole välttämättä hyvä taistelulentäjä, päti Boydiinkin. Boyd lensi Korean sodassa vain parikymmentä sotalentoa, eikä ampunut yhtään konetta alas.

 

Korean sodassa syntyi havainto, että toimintaprosessi "Observation - Orientation - Decision - Action" (Havainto - Tilannenarviointi - Päätös - Toiminta) on oleellista tehokkaan toiminnan aikaasaamisessa- Vuosina 1942-45 [[Erich Hartmann]] saavutti Kolmannen valtakunnan [[Luftwaffe]]ssa 352 ilmavoittoa nopealla havainto- ja päätöskyvyllään ja taidollaan osua ampuessaan kauempaa kuin moni muu. Ensimmäisen maailmansodan johtaviin ässiin kuulunut [[Oswald Boelcke]] kirjoitti paljon aiemmin samantyylisesti, koska tietyt asiat kuuluvat sodankäynnin perusteisiin. Ajallisesti Boelcken ja Hartmannin välissä esimerkiksi Suomen Ilmavoimien eversti Lorentz ja majuri Luukkanen ottivat käyttöön vastaavia metodeja.

 

Lopulta Boyd päätyi jatko-opintojen jälkeen fysiikkaan perustuvaan ilmataisteluiden teoriaan (''Energy Maneuverability Theory'', EM- teoria). Sillä voitiin verrata lentokoneiden lento-ominaisuuksia taistelussa: millä koneella oli ylivoima, millä nopeudella, missä liikkeissä, missä korkeudessa, mitä konetta vastaan. Käytettäessä kyseistä teoriaa venäläisiin koneisiin, todettiin ne [[1960-luku|1960-luvulla]] kaikki liikehtimiskyvyltään, siis kaksintaistelussa, amerikkalaisia paremmiksi. Lopulta kyseistä teoriaa käytettiin [[F-15]] ja etenkin [[F-16]] koneen kehittämiseen. Sama Vietnamin sodassa tehty havainto moniroolikoneiden kuten [[F-4]] Phantom ja torjuntahävittäjien kuten [[F-104]] Starfighter vaativan ohjaajilleen erityiskoulutuksen johti "Top Gun" ja "Fighter Weapons Schoolin" Red Flag ilmataistelukoulutuskurssien uudelleenperustamiseen. Välillä USAF oli uskonut ilmasta-ilmaan-ohjusten ratkaisevan ilmasodan ilman kaartotaistelua.

 

Osallistuminen [[A-10]] panssaritorjuntakoneen kehittämiseen vei Boydin maasodankäynnin tutkimiseen. Syntyi ketju A-10 - II MS:n saksalaiset panssarintorjunta-lentokoneet (Stuka 37 mm:n tykeillä) - Saksan salamasotadoktriini - sen perusta I MS:sta - teollistumisen sodankäynti - Napoleon - ...mongolit ... - Sun Tzu. Boyd havaitsi sodankäynnin jatkuvuuden keskeisiä osia Sun Tzusta nykyaikaan.

 

Boyd vaikutti etenkin merijalkaväen ja maavoimien liikkuvuuteen perustuvien doktriinien (''AirLandBattle'') kehittymiseen.

 

Ilmavoimissa Boyd oli niin sanottu "paha poika", jota organisaatio ei arvostanut, pikemminkin päinvastoin. Eläkkeelle jäätyään Boyd hioi ja viimeisteli sodankäynnin ymmärrystään 1976–1997.