Ero sivun ”Fëanor” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Antsa (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Fëanor''' oli fiktiivinen hahmo [[J.R.R. Tolkien]]in kirjassa [[Taru sormusten herrasta]].
'''Fëanor''' on [[J. R. R. Tolkien]]in [[Taru sormusten herrasta]] -kirjan maailmaan pohjautuvissa teoksissa [[Finwë]]n vanhempi poika (Finwën ja Mírielin ainoa lapsi), Fingolfinin ja Finarfinin velipuoli, sanan ja käden käyttelyssä paras ja veljiään oppineenpi, äitinsä kuoleman jälkeen hän kasvoi kuin hänessä olisi palanut salainen tuli; hän oli pitkä ja kasvoiltaan kaunis, ja ylpeä hän oli, ja silmät hänellä olivat läpitunkevan kirkkaat ja hiukset korpinmustat; ja siinä mihin hän ryhtyi hän oli kiihkeä ja lannistumaton. Neuvoin ei moni hänen aikeitaan muuttanut, väkivalloin ei kukaan. Kaikista noldorista hän oli mieleltään herkin, taidoiltan tarkin, eikä hänen veroistaan ole syntynyt toista. Noldorin suuri haltia joka johti heidän kapinaansa, fëanorilaisen kirjaimiston keksijä; Silmarilien tekijä; laati palantírit; kaatui Mithrimissä Dagor-nuin-Giliathissa. Hänen nimensä oli Curufinwë (curu ”taito”) ja hän antoi tämän nimen viidennelle pojalleen Curufinille; mutta hänet tunnettiin nimellä jonka hänen äitinsä oli hänelle antanut, ja se oli Fëanáro, sindarinkielisessä muodossaan Fëanor; Maedhrosin, Maglorin, Celegormin, Caranthirin, Curufinin, Amrodin ja Amrasin isä.
Fëanor oli yksi Ñoldorin Elda, yksi niistä, jotka lähtivät [[Keski-maa]]sta elääkseen yhdessä [[Valar]]ien kanssa [[Valinor]]issa, Amanin maassa. Hänet nimettiin isänsä mukaan Finwëksi tai Finweminya ja myöhemmin nimellä '''Curufinwë''' ("Kyvykäs Finwë(n poika)"). Hän oli mahtavin Ñoldoreista, ja hetken heidän kuninkaansa. Hänen nimensä on sekoitus Sindarinista Faenor ja [[Quenya]]sta Fëanáro, ja kumpikin tarkoitti "Tulen Henki". Hänet tunnettiin seppänä, timantinhiojana, ja soturina, hän teki [[Silmarilit]] ja keksi [[Tengwar]] riimut. Hän teki suurella varmuudella [[Palantír]]it. Hän oli Finwën, Ñoldorin Korkean Kuninkaan, ja tämän vaimon Mírielin, vanhin poika. Fëanor vei äidiltään synyessään niin paljon elinvoimaa, että tämän henki jätti perheensä, ja matkasi Lórienin puutarhaan. Finwë meni uudestaan naimisiin, ja sai kaksi poikaa, Fëanorin velipuolet Fingolfinin ja Finarfinin, ja myös kaksi tytärtä, Findisin ja Irimën. Fëanor itse nai Mahtanin, Nerdalenin tyttären, ja tämä synnytti hänelle seitsämän poikaa: Maedhros, Maglor, Celegorm, Caranthir, Curufin, Amrod ja Amras.
 
Fëanorin äitipuoli Indis ei ollut yhtään paha, vaikka Fëanor niin uskoikin. Fëanor inhosi Indistä, ja hän ja hänen perheensä asui erillään tästä ja tämän lapsista.
Silloin [[Melkor]], mahtavin Vala ja pahuuden lähde, oli pettänyt Valareita ajattelemaan, että hän oli parantanut tapansa. Pahoitellen hän lähti Valinorista, ja samalla käännytti pahaksi Ñoldoreita, ja teki heistä hänen pahuutensa välikappaleita, erityisesti Fëanorista. Mutta Fëanor ei luottanut yhtään Melkoriin, mikä oli tämän suunnitelman pohja.
 
Suurimpana saavutuksenaan, Fëanor otti Kahden Puun valoa, ja valmisti siitä kolme Silmarilia, myös tunnettu nimellä Suuret Jalokivet. Hän arvosti Silmarileja yli kaiken muun, epäili Valareita ja muita Eldareja siitä, että he aikoivat viedä Silmarilit. Hän vartioi jalokiviä hyvin tarkasti ja näytti ne vain lähimmille sukulaisilleen.
Melkor halusi suuresti Silmarileja ja hänen otteensa Fëanorissa kasvoi, mutta Valarit eivät vieläkään aavistaneet melkorin suunnitelmia. Melkor käytti hyväkseen Fëanorin ylimielisyyttä ja käytöstä, laittaen häneen ajatuksen, että hänen velipuolensa Fingolfin aikoi viedä Silmarilit ja ottaa Fëanorin paikan Finwën perijänä. Tämän ajatuksen takia Fëanor alkoi uhata Fingolfinin henkeä (tämä tapahtui silloin, kun Ñoldor alkoi takoa aseita). Tästä syystä Valarit karkoittivat hänet Formenokseen. Hän otti suuret aarteensa mukanaan, myös Silmarilit, mitkä hän lukitsi laatikkoon. Näyttääkseen tukensa vanhinta poikaansa kohtaan, Finwë lähti Formenokseen.
 
Valarit tajusivat, että Fëanorin käytös oli ollut Melkorin syytä. He lähettivät [[Tulkas]]in vangitsemaan hänet uudelleen, mutta häntä ei löytynyt. Melkoria ei oltu nähty pitkään aikaan, kunnes hän ilmestyi odottamatta Formenoksessa. Finwëllä ja Fëanorilla oli ollut pakkomielle siitä, että Fingolfin tulisi kuninkaaksi, ja näytti, että Melkorin valheet olisivatkin totta. Melkor yritti uudelleen vakuuttaa Fëanorin siitä, mutta epäonnistui, ja Fëanor ymmärsi, että Melkorin tavoite oli saada Silmarilit, sulki oven Melkorin edestä, ja tämä lähti. Kun Valarit kuulivat tapahtuneesta, he alkoivat metsästää uudelleen. Mutta vaikutti, että Melkor oli jo lähtenyt Valinorista. Hän oli menossa pohjoiseen, mutta menikin etelään.
 
Sitten Valarit halusivat parantaa Fëanorin ja Fingolfinin välisen välirikon, ja kutsuivat molemmat Valinoriin tekemään rauhaa. Fingolfin ojensi kättään kohti velipuoltaan, tunnustaen Fëanorin paikan vanhimpana, ja tämän he hyväksyivät.
Sillä välin, Melkor meni etelään Amanista, Avathariin, etsimään suurta hämähäkkimäistä olentoa Ulgoliantia. Ulgoliant auttoi Melkoria tuhoamaan Kaksi Puuta, tuoden pimeyden Valinoriin. Sieltä nämä kaksi menivät Formenokseen, surmasivat Finwën ja veivät kaikki jalokivet, myös Silmarilit. He karkasivat Keski-maahan Helcaraxëa (tunnettiin myös nimellä Kirskuva Jää) pitkin pohjoiseen Beleriandiin Keski-maahan.
Fëanor ja Fingolfin olivat sopimassa riitojaan, juuri kun Valinor pimeni. Valarit tiesivät, että Puiden valo säilyi enää Silmarileissa ja [[Yavanna]] pyysi Fëanoria antamaan jalokivet heille, jotta he voisivat parantaa Puut. Fëanor kieltäytyi antamasta Silmarileja Valareille vapaaehtoisesti, ja sanoi, että jos ne vietäisiin häneltä väkisin, silloin he olisivat kaikki samanlaisia kuin Melkor. Tämän jälkeen viestinviejä saapui kertomaan Formenoksen tapahtumista.
Viestinviejän mukaan, Melkor, oli tullut Fëanorin laaksoon, Formenokseen, mustan sumun keskellä. Korkea Kuningas Finwë oli taistellut ja hävinnyt Melkorille, ja oli ensimmäinen [[haltia (Arda|haltia]], joka surmattiin Valinorissa. Melkor tuhosi laakson, ottaen monia arvokkaita kiviä. Kaikkein huomattavimpana oli se, että hän oli varastanut Silmarilit.
 
==Ñoldorin paluu==
 
Valar ja Eldar ymmärsivät nyt kokonaan Melkorin petoksen tarkoituksen. Fëanor, kuultuaan isänsä murhasta ja arvokkaiden Silmarilien varkaudesta, nimitti Melkorin Morgothiksi, tai ”Maailman musta vihollinen” (suoraan käännetty ”Musta vihollinen”). Nyt Ñoldorin kuningas, Fëanor piti kiihkeimmän puheen, mitä on koskaan Ardassa nähty, jossa hän julisti Morgothin häpeätahraksi. Hän haukkui Suurta Vihollista, mutta Morgothin takia, myös moitti Valareita tämän teoista. Hän sanoi kansalleen, että Valarit olivat hylänneet heidät, joten Ñoldorien täytyi seurata häntä Keski-maahan taistelemaan Morgothia vastaan. Sillon Fëanor valloi Fëanorin valan, jonka kaikki hänen seitsämän poikaansa vannoivat, luvaten taistella jokaisen kanssa, oli hän haltia [[ihminen (Arda)|ihminen]], Maia tai Vala, joka piti hallussaan Silmarileja ja pitäen [[Eru|Ilúvataria]] todistajanaan. Tämä tunnettiin nimellä Fëanorin vala ja myöhemmin se aiheutti suuren tragedian hänen pojilleen.
 
Etsiessään tietä Keski-maahan, Fëanor meni Amanin rannikolle, missä laivanrakentajat, Teleri-haltiat, asuivat, vaatien heidän laivojaan käyttöönsä. Telerit kieltäytyivät, joten vastaukseksi, Fëanor ja hänen aseistettu ja kiihkeä joukko Ñoldoreita hyökkäsi kevyesti vsrustautuneiden Telereiden kimppuun, tuhoten heidän asumuksensa ja varastaen heidän laivansa.
Kiusaantuneena tästä teosta, Finarfin, Finwën kolmas poika, otti miehensä ja kääntyi takaisin. Valarit päästivät heidät takaisin, ja Finarfin hallitsi Ñoldorin Korkeana Kuninkaana Valinorissa.
Laivoja oli liian vähän viemään kaikki Ñoldorit meren yli, joten Fëanor ja hänen poikansa johtivat ensimmäistä joukkoa. Saavuttuaan Losgariin, Lammothin maahan, Beleriandissa, missä Morgoth ja Ulgoliant päättivät polttaa heidän laivansa ja jättää Fingolfinin seuraajat taakseen. Kuitenkin Fëanor oli jättänyt poikansa, Amrasin, laivaan, ja tämä paloi elävältä. Koska maa oli litteä tuohon aikaan, jäljelle jääneet Ñoldorit näkivät tulen, ja tiesivät pääsevänsä Keski-maahan vain ylittämällä Helcaraxën. Tämän he tekivät Fingolfinin johdolla, ja kokivat suuria menetyksiä matkalla, joka karisti uskoa Fëanoria ja hännen poikiaan kohtaan.
 
Tietäen Ñoldorin saapumisesta, Morgoth käski armeijoidensa hyökätä [[Angband]]ista ja ne hyökkäsivät Fëanorin kimppuun Mithrimissä. Tätä taistelua kutsuttiin nimellä Taistelu tähtien alla, tai Dagor-nuin-Giliath, koska Kuuta ja Aurinkoa ei oltu luotu vielä. Ñoldor voittivat taistelun ja tuhosivat Morgothin armeijat. Fëanor, joka oli vielä voimissaan, puski kohti Angbandia, ja pääsi poikineen jo näköetäisyydelle, kun heidän kimppuunsa hyökkäsi [[balrog]]-joukko. Fëanor taisteli urhoollisesti, vaikka sai monia haavoja Gothmogilta, balrogien johtajalta. Hänen poikansa toivat suuren joukon vahvistuksia, ja balrogit ajettiin pois. Kuitenkin Fëanor, joka makasi taistelukentällä, tiesi haavojensa olevan kuolettavia. Hän kirosi Angbandin linnoituksen, vaikka näki kuoleman silmin, että hänen joukkonsa eivät saisi tuhottua sitä linnoitusta. Hänen kuolemansa hetkenä, hänen tulinen sielunsa pakeni, ja jätti jäljelle vain tuhkaa. Hänen poikiaan sitoi vielä se Vala palauttaa Silmarilit, ja se vaikutti suuresti Keski-maan tapahtumiin [[Ardan aikajana|Ensimmäisellä ajalla]].
 
[[Luokka:Taru sormusten herrasta]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Fëanor