Ero sivun ”Laillisuusperiaate” versioiden välillä

(Hallintolaki 6.6.2003/434)[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434]

 

==== Ei rikosta ilman lakia ====

 

Tapauksissa, joissa tuomioistuimessa jokin teko mielletään rangaistuksen ansaitsevaksi, vaikkei se ole laissa säädetty rangaistavaksi, johtaa laintulkintoihin, jotka venyvät kuminauhan tavoin. Näissä tapauksissa katsotaan (muka tulkinnallisesti), että jokin rangaistussäännös on tapaukseen soveltuva, jolloin päästään langettamaan rangaistus, vaikkei tämä normaalein tulkintamenetelmin olisi mahdollista (kysymyksessä on siis tarkoitushakuinen tulkinta). Senkaltaisia tapauksia esiintyy tavan takaa.

 

 

Kielto, jonka mukaan taannehtivan vaikutuksen omaavaa rikoslakia ei saa säätää, kohdistuu lainsäätäjään. Tosin perustuslain sanamuoto ("ketään ei saa .. tuomita ..") näyttäsi viittaavaan siihen, että kielto kohdistuu niihin jotka tuomitsevat (eli tuomioistuimiin), mutta tämä lienee vain seurausta perustuslain julistuksellisesta luonteesta. Varsinainen legaliteettiperiaatteen addressaatti on lainsäätäjä. Niinpä Suomessa varmaankin merkittävin legaliteettiperiaatteesta juurensa saava kritiikki kohdistuu eduskunnan säätämään ns. sotasyyllisyyslakiin, jossa eduskunta vastoin legaliteettiperiaatetta sääti taannehtivin vaikutuksin, että

Kun Suomessa voidaan poikkeusmenettelyllä säätää lakeja, jotka ovat ristiriidassa perustuslain kanssa - jolloin sovelletaan vaikeutettua lainsäätämismenettelyä (lakiehdotus on jätettävä lepäämään yli vaalien ja seuraavan eduskunnan on, jotta laki hyväksyttäisiin, kahdella kolmasosalla annetuista äänistä - PL 73 §) - ei uuden perustuslain 8 §:ään sisältyvä säännös laillisuusperiaattesta nykyäänkään estäisi sotasyyllisyyslain kaltaisen lain säätämistä. Muissa maissa ei ole vastaavaa poikkeusmenettelyä, eikä muualla katsota olevan milloinkaan mahdollista poiketa perustuslaista sitä muuttamatta. - Suomen omalaatuisesta järjestelmästä, joka hyväksyy poikkeamisen perustuslaista, on keskusteltu vilkkaasti ja siinä on nähty - yli puoluerajojen - sekä hyvää että pahaa. Sen keskustelun lähempi kommentoiminen ei kuitenkaan kuulu tähän.

 

 

Oikeustieteessä on johdettu legaliteettiperiaatteesta myös ns. täsmällisyysvaatimus eli epämääräisyyskielto. Säädettäessä teko rangaistavaksi on laista täsmällisesti ja yksiselitteisesti ilmettävä, mikä se teko on, joka säädetään rangaistavaksi. Klassinen, saksalaisessa tieteisopissa syntynyt (ja sieltä Suomeen lainattu), esimerkki täsmällisyysvaatimuksesta on