Ero sivun ”Suomi-kuva” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti aikamerkitsi lähdepyynnön.
Rivi 3:
== Suomi-kuvan historiaa ==
 
Varhaisimmat Suomi-kuvat ovat peräisin keskiajalta, jolloin bremeniläinen kaniikki Adam ja tanskalainen oppinut [[Saxo Grammaticus]] kirjoittivat maasta. He kuvasivat Suomen outojen ja voimallisten olioiden, amatsonien-, koiranpäiden-, kyklooppien- ja hihnajalkaistenmaaksi. Varhaiset Suomea koskevat kuvaukset olivat merimiehille ja muille matkalaisille suunnattuja varoituksia, joissa kehotettiin karttamaan puheena olevia seutuja. Erityisesti korostettiin suomalaisten pelottavia loitsutaitoja.{{lähdeLähde|16. syyskuuta 2008}} Saxo Grammaticus esimerkiksi kertoi suomalaisten loihtineen epämieluisten tunkeilijoiden eteen vuoria ja vesiputouksia niin, että näiden matkanteko vaikeutui.
 
[[Ruotsi]]n suurvaltakaudella, 1600-luvulla, historioitsijat alkoivat kuvata Suomea inventoidakseen laajan valtakunnan eri osia ja omistuksia ja korostaakseen sen suuruutta. Tehtävässä hyödynnettiin niin kutsuttua [[goottilainen historiankirjoitus|goottilaista historiankirjoitusta]], jossa kansan sukujuuret johdettiin [[Raamattu|Raamatun]] kantaisistä. Historioitsija [[Johannes Messenius]] kuvasi suomalaisten periytyvän [[Nooa]]n pojasta Thuiskonista, joka sai vedenpaisumuksen jälkeen vallan käsiinsä. Samaa goottilaista perinnettä jatkettiin myös paikalliskuvauksissa. Tunnetuin näistä on [[Daniel Juslenius|Daniel Jusleniuksen]] kirjoittama ''Suomalaisten puolustus'' ''Vindiciae Fennorum'', [[1703]]). Juslenius asetti teoksessaan vastakkain kaksi Suomi-kuvaa: suomalaisten ja ulkomaalaisten. Juslenius torjui jälkimmäisten usein suomalaisia halventaneet merkitykset tietämättömyytenä. Itse hän suitsutti Suomea kaikenpuolisesti. Maa oli hedelmällinen ja kansa oli keksinyt jopa kirjoitustaidon.
 
Suurvalta-aseman murenemisen ja [[valistus|valistusaatteiden]]aatteiden myötä Suomi-kuvaa alettiin rakentaa kriittisemmälle pohjalle. [[Suomen historia]]n isänä pidetty [[Henrik Gabriel Porthan|H. G. Porthan]] tarkasteli kirjoitettuja lähteitä ja pyrki korjaamaan niissä havaitsemiaan virheitä. Lähteitä oli kuitenkin tarjolla vähän Porthanin epäluotettavaksi tuomitsemaa goottilaista perintöä lukuun ottamatta. Suomi oli [[periferia]]a eikä sillä ollut [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopan]] kansojen tavoin suurta menneisyyttä. Syntynyt Suomi-kuva jäikin karuksi. Porthanin mukaan Suomi ei ollut vielä kelvollinen elinalustaksi. Hän ehdotti muun muassa kansan sivistystason kohottamista ja erilaisia fyysisiä maanparannustöitä, kuten järvien laskua. Porthanille Suomen tuhatjärvisyys oli kirous, sillä se toi tulvia talonpoikien pelloille.
1800-luvulta lähtien Suomi-kuvaan kohdistui voimakasta kiinnostusta. Muotiin tulleen [[kansallisromantiikka|kansallisromantiikan]] mukaisesti haluttiin osoittaa, että Suomi oli itsenäinen maa ja suomalaiset oma kansakuntansa. Tällä oli poliittista merkitystä, sillä haluttiin, että suomalaiset voisivat enemmän päättää omista asioistaan. Suomi-kuvan muotoiluun osallistuivat silloisen poliittisen ja kulttuurielämän vaikuttajista muiden muassa [[Aura-seura]]an kuuluneet [[Adolf Iwar Arwidsson|A. I. Arwidsson]] ja [[Johan Jakob Tengström|J. J. Tengström]], [[Suomen Asiain Komitea]]n jäsen [[Gustaf Mauritz Armfelt|G. M. Armfelt]] sekä [[Lauantaiseura]]n jäsenet [[Johan Ludvig Runeberg|J. L. Runeberg]] [[Johan Vilhelm Snellman|J. V. Snellman]], [[Elias Lönnrot]] ja [[Zacharias Topelius]]. Topeliuksen Suomi-kuva elää edelleen nykyään pitkälti ''[[Maamme-kirja|Maamme-kirjan]]n'' perintönä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kannisto, Päivi| Nimeke =Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. E-kirja | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = | Selite = Painettu väitöskirja: Rantanen Päivi, Suolatut säkeet, SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2 | Julkaisija = Ellibs, Turku | Tunniste =978-952-99867-3-6 (PDF)}} [http://kirjatohtori.blogspot.com/2007/06/suolatut-sakeet.html kirja www:ssä]</ref>
 
Suomi-kuvan rakentaminen keskittyi vahvasti taiteeseen ja kirjallisuuteen, sillä haluttiin osoittaa, että suomalaiset kykenivät omintakeiseen ja korkeatasoiseen kulttuuriin. Suomalaisten erikoislaatuisuudeksi ei haluttu nähdä urhoollisuutta sodassa. Suomi-kuvan varhaisiksi voitoiksi katsottiin esimerkiksi [[Kalevala]]n ja myöhemmin [[karelianismi|karelianistisen]] taiteen ja [[Jean Sibelius|Sibeliuksen]] saama kansainvälinen huomio.