Ero sivun ”Kardinaalikollegio” versioiden välillä

Kardinaalikollegion jäsenet ovat paavin käytettävissä joko yksittäin tai yhdessä erilaisissa [[konsistori|konsistoreissa]] hänen johtaessaan kokonaiskirkkoa. Täten kardinaaleilla on neuvoa-antava funktio kirkon johdossa ja hallinnossa. Aiemmin kardinaalikollegiosta käytettiin hallinnollisesti nimitystä "paavin senaatti". Nimitystä ei käytetä virallisesti enää vuodesta [[1983]], jolloin uusi [[kanoninen oikeus|kanoninen laki]] astui voimaan, mutta se saattaa esiintyä kirjallisuudessa samoin kuin paavin yksittäisissä lausunnoissa ja asiakirjoissa.

Kardinaalien tärkein tehtävä on valita uusi paavi edellisen kuoltua. Kirkon jouduttua paavin kuoltua [[sedisvakanssi]]in kirkon johto siirtyy paavi [[Johannes Paavali II]]:n apostolisessa [[perustuslaki|konstituutiossaan]] "Universi Dominici Gregis" vahvistaman käytännön mukaan kardinaalikollegion käsiin. Kollegion[[Kollegio]]n valtuudet on tosin rajattu juoksevien hallinnollisten tehtävien hoitoon, välttämättömien, ei siirrettävissä olevien asioiden päättämiseen sekä [[konklaavi]]n valmisteluun. Kanoninen laki kieltää kardinaalikollegiolta nimenomaisesti virkatoimet, jotka kanoninen laki rajaa vain paaville, samoin kuin [[kirkkolainsäädäntö|kirkkolain]] ja paavin vaalijärjestyksen sekä paavin valtaoikeuksien ja [[Pyhä istuin|Pyhän istuimen]] hallinnon muuttamisen. Sedisvakanssin ensimmäisestä päivästä konklaavin alkuun kardinaalikollegio kokoontuu päivittäin nk. yleiskongregaatioonyleis[[kongregaatio]]on keskustelemaan tärkeistä kirkon asioista.