Ero sivun ”Luettelo jääkäreistä” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vesteri (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
Tämä on '''luettelo Suomen [[jääkäriliike|jääkäriliikkeeseen]]''' kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen [[1915]]–[[1918]] Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin [[Lockstedter Lager|Lockstedtin leirillä]] [[Holstein]]issä. Vuoden [[1915]] syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin [[Jääkäripataljoona 27|Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27]].
 
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä A–C#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä A–C#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä A–C#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä D–F#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä D–F#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä D–F#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä G–I#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä G–I#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä G–I#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä J–K#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä J–K#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
 
=[[#A|A]]=
 
===Juho Ilmari Aakko===
([[4. huhtikuuta]] [[1886]] [[Temmes]] – [[2. marraskuuta]] [[1926]]) oli suomalainen jääkäri ja kirvesmies, hänen vanhempansa olivat räätäli Antti Aakko ja Anna Maikkola, hänen 1. puolisonsa oli Amanda Emilia Kylmänen o.s. Keski-Ikola (erosi) 2. puoliso Pieta Sundell o.s. Palo. Juho Ilmari Aakko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 4. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella. Altonan työosastoon hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilityöhön 1. syyskuuta 1917. Suomeen hän palasi syksyllä 1918 työskennellen työmiehenä Pohjois-Suomessa. Hänet on haudattu Temmekseen. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===[[Antti Aakkonen]]===
===[[Lahja Johannes Aalto]]===
===[[Oskari Aalto]]===
===[[Paavo Aaron Aaltonen]]===
===[[Yrjö Gabriel Ahlberg]] myöh. Haussila===
===[[Georg Edvard Ahlholm]] ent. Alholm===
===Yrjö Johannes Ahlholm myöh. Visavaara===
([[22. elokuuta]] [[1896]] [[Tornio]] – [[8. elokuuta]] [[1946]]) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat raatimies Emil Ahlholm ja Briitta Katajamaa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Hilja Heleena Hyrkin kanssa. Tämä kansakoulun ja kaksi luokkaa Tornion alkeiskoulua käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 13. syyskuuta 1915, josta hänet jalkansa harjoituksissa Lockstedtissa loukattuaan keväällä 1916 siirrettiin 1. maaliskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin 1. toukokuuta 1916 siviilitöihin. Hän joutui kuitenkin jo saman kuukauden lopulla Kölnin sotilassairaalaan, jossa oli hoidettavana noin yhdeksän kuukauden ajan. Suomeen hän palasi toipilaana 1. joulukuuta 1918. Hän liittyi 12. helmikuuta 1919 kersanttina Tornion rajavartiopataljoonaan ja toimi siinä rajavartioesimiehenä, kunnes siirtyi 1. huhtikuuta 1919 tullivartijaksi pohjoisrajan rajatullivartiostoon. Armeijasta hän erosi sairauden takia 31. lokakuuta 1920 ja siirtyi liikemieheksi ja matkustajakodin omistajaksi Ouluun. '''Ylennykset''': Kersantti 3. tammikuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Armas Heikki Ahlroth]] myöh. Arajuuri===
===[[Johan Viktor Ahlroth]] myöh. Arajuuri===
===Georg Ahlstedt===
([[21. maaliskuuta]] [[1890]] [[Kemiö]] – [[17. kesäkuuta]] [[1916]] [[Dragsfjärd]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kappalainen Alexander Ahlstedt ja Suoma Emilia Branders. Ahlstedt kävi 2/8 lk. Turun ruotsalaista klassillista lyseota sekä Saltvikin alemman maanviljelyskoulun Ahvenanmaalla. Georg Ahlstedt liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan [[26. lokakuuta]] [[1915]]. Ahlstedt komennettiin [[1. maaliskuuta]] [[1916]] värväystehtäviin Suomeen, mutta hoiti saamansa tehtävän epäilyttävästi.
 
===[[Runar Aleksander Ahlstedt]]===
 
===[[Leonard Echard Ahma]]===
===[[Otto Johannes Ahmala]]===
===Antti Aho (Ahonperä)===
([[20. lokakuuta]] [[1895]] [[Alatornio]] – [[14. joulukuuta]] [[1927]]) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Ahonperä ja Maria Josefina Kulpakko ja häne 1. puolisonsa oli Henny Emilia Angerin (kuollut) ja 2. puoliso Maria Saarnio. Antti Aho oli kansakoulun käynyt ja työskenteli maanviljelijänä ennen sotilasuralle lähtemistään. Antti Aho liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan1 4. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamalta saamansa sairauden johdosta hänet siirrettiin pataljonan täydennysjoukkoon 14. toukokuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin 6. kesäkuuta 1917. Antti Aho saapui takaisin Suomeen 29. marraskuuta 1918. Suomessa Aho toimi maanviljelijänä Alatorniolla. Aho palveli luoteisrajan rajavartiostossa rajavartioesimiehenä ja kuului Alatornion suojeluskuntaan aina kuolemaansa saakka. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1920. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Hugo Alppi Aho===
([[20. lokakuuta]] [[1895]] [[Veteli]] – [[16. tammikuuta]] [[1918]] [[Osnabrück]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Oskari Aho ja Maija Kristiina Juhontytär. Aho oli kansakoulun käynyt ja työskenteli ennen saksaan lähtöään kotitilallaan Vetelissä. Hugo Aho liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 23. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hugo Alppi Aho menehtyi [[Osnabrückin junaturma|Osnabrückin rautatieonnettomuudessa]] 11 muun suomalaisen jääkärin kera, kun he olivat matkalla pataljoonasta työlomalle [[Köln]]iin. '''Kunniamerkit''': jääkärimerkki.
 
===Jaakko Aho===
([[13. syyskuuta]] [[1890]] [[Lappajärvi]] – [[15. syyskuuta]] [[1927]] ) oli suomalainen jääkäri, hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Aho eli Kärnä ja Anna Saari. Hän oli kansakoulun käynyt ja toimi ennen sotilasuralle ryhtymistään työmiehenä Lappajärvellä. Jaakko Aho liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 28. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 7. helmikuuta 1917 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella sekä Aa-joella. Hänet komennettiin 22. helmikuuta Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin elokuussa 1917. Saksasta hän palasi Suomeen 1. joulukuuta 1918 toimien sekatyömiehenä Lappajärvellä. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Jalo Väinö Ahola===
([[10. joulukuuta]] [[1892]] [[Kokkola]] – [[4. huhtikuuta]] [[1953]]) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat satulaseppä Johan Henrik Ahola ja Maria Nisula. Hänen puolisonsa oli Tyyne Sylvia Ulf. Jalo Ahola suoritta kansakoulun ja 3/8 luokkaa Kokkolan suomalaisessa yhteiskoulussa, ja toimi ennen sotilasuralle lähtemistään, postinkantajana Kokkolassa. Jalo Väinö Ahola liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 15. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 30. heinäkuuta 1916 haupitsipatteriin. Ensimmäiseen maailmansotaana Ahola otti osaa Saksan itärintamalla [[Misse]]-joen, [[Riianlahti|Riianlahden]], [[Ekkau-Kekkau]]n ja [[Aa-joki|Aa-joen]] taisteluihin. Ahola komennettiin takaisin Suomeen 12. tammikuuta 12. tammikuuta 1918 ja suomeen hän saapui 2. helmikuuta Tornioon. Torniossa hän liittyi suojeluskuntajoukkoihin ja osallistui Tornion valloitukseen. Hänet määrättiin 18. helmikuuta 1918 Pietarsaaren tykistökoulun koulutuspatteriin, mistä myöhemmin siirrettiin [[2. jääkäripatteristo (valkoiset)|Jääkäritykistön 3. patteriin]]. Jalo Väinö Ahola osallistui Suomen sisällissodassa Kurun, Muroleen, Viljakkalan ja Ylöjärven taisteluihin sekä [[Tampereen taistelu (Suomen sisällissota)|Tampereen valloitukseen]]. Ahola kuului Tampereen valloituksen jälkeen perustettuun Jääkäritykistöprikaatin [[3. jääkäripatteristo (valkoiset)|3. jääkäripatteriston]] 5. patteriin ja otti osaa [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin valloitukseen]]. Sisällissodan jälkeen Ahola työskenteli tykistökoulun B-osaston vääpelinä. Tästä tehtävästä hän erosi 22. elokuuta ja siirtyi takaisin postinkantajaksi Kokkolaan, mutta suojeluskuntatyötä hän ei jättänyt vaan toimi Kokkolan suojeluskunnassa joukkueen ja komppanianpäällikkönä vuosina 1918–1923 ja 1923–1927 hän hoiti harjoitus- sekä paikallispäällikön tehtäviä. [[Talvisota]]an hän osallistui [[Kenttäposti]]konttori 9:n hoitajana, ottaen osaa sotatoimiin Karjalankannaksella. [[Jatkosota|Jatkosodassa]] hän toimi Kenttäpostikonttori 32:n hoitajana [[Laatokan Karjala]]ssa. Hänet komennettiin Aunukseen Kenttäpostikonttori 1:n hoitajaksi vuonna 1941. Hänet vapautettiin asepalveluksesta sairauden vuoksi vuonna 1942 ja toimi sen jälkeen [[Kokkolan posti]]n palveluksessa. Juho Väinö Ahola on haudattu Kokkolaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 10. huhtikuuta 1818, Vääpeli 15. heinäkuuta 1918, Suojeluskuntaupseeri 16. toukokuuta 1938, Vänrikki 1940, Luutnantti 1942. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi IV (1941 ja 1944), Vapauden mitali I, Vapauden mitali II, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Eino Aukusti Ahonen===
([[28. heinäkuuta]] [[1888]] [[Längelmäki]] – [[24. lokakuuta]] [[1979]] [[Tampere]]) oli suomalainen jääkäri ja puuseppä, hänen vanhempansa olivat työmies Juho Heikki Ahonen ja Anna Vilhelmiina Vigren. Hänen puolisonsa oli Hilma Maria Halonen. Ahonen toimi puuseppänä Längelmäellä ja Vaasassa ennen ryhtymistään sotilasuralle. Eino Aukusti Ahonen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. täydennysjoukkoon 3. huhtikuuta 1916 hänet siirrettiin 23. heinäkuuta 1916 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Riianlahdella 25. marraskuuta 1916 saakka, jolloin komennettiin Altonan työosastoon. Altonan työosastolta hänet laskettiin siviilitöihin. Suomeen Ahonen palasi sodan jälkeen 19. joulukuuta 1918 ja toimi sen jälkeen puuseppänä Vaasassa ja Tampereella. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Matti Aleksander Ahonen]]===
===[[Carl Rainer Rudolf Ahonius]]===
===[[Ejwind Isac Johannes Ahonius]]===
===[[Arvo Johannes Ahti]]===
 
===[[Antti Oskar Ahtiainen]]===
===[[Edvard Ainasoja]]===
===Pekka Airola ent. Tutti===
([[10. toukokuuta]] [[1894]] [[Kaukala]] – [[30. syyskuuta]] [[1965]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Pietari Tutti ja Maria Arponen. Hänen Puolisonsa oli Eliisa Luukko. Ennen ryhtymistään sotilasurale hän työskenteli maanviljelijänä Kaukolassa. Pekka Airola liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 8. helmikuuta 1916. Pekka Airola otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Pekka Airola saapui takaisin Suomeen ([[Vaasa]]an) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodassa]] hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 3. jääkärirykmentin [[7. jääkäripataljoona (valkoiset)|7. jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniaan. Hän toimi komppaniassa myös rehumestarina. Pekka Airola sisällissodan taisteluihin [[Tampereen taistelu (Suomen sisällissota)|Tampereella]], [[Aittolahti|Aittolahdessa]], [[Lyykylä]]ssä, [[Mannikkala]]ssa ja [[Tali]]ssa. Sisällissodan jälkeen hän palveli samassa joukko-osastossa, josta hän erosi 16. helmikuuta 1919, jonka jälkeen omistautui maanviljelylle, mutta ei jättänyt suojeluskuntatyötä, vaan toimi joukkueenjohtajana Kaukolan suojeluskunnassa vuosina 1920–1921. Talvi- ja jatkosotaan hän osallistui suojeluskunta ja ilmavalvontatehtävissä omalla asuinseudullaan. Välirauhan aikana hän toimi linnoitustöissä ja jatkosodan aikana Siilijärven Kuopion suojeluskuntapiirin ammuslataamolla vartiopäällikkönä. Jatkosodan jälkeen hän siirtyi evakkona Kihniölle ja edelleen maanviljelijäksi Ylöjärven Paloluomalle. Pekka Airola on haudattu Ylöjärvelle. '''Ylennykset''': Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 2. Kesäkuuta 1818. '''Kunniamerkit''': [[Vapaudenristi|Vapaudenristi IV miekkojen kera]], Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Uuno Dagvard Aittola]]===
 
===Aukusti Aitto-oja===
([[18. heinäkuuta]] [[1894]] [[Nivala]] – [[13. kesäkuuta]] [[1923]] ) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Knuuti Aitto-oja ja Amanda Matintytär. Aitto-oja kävi kansakoulun ja työskenteli työmiehenä ennen ryhtymistään sotilauralle. Aukusti Aitto-oja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 7. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet siirrettiin Altonan työosastoon 22. helmikuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilityöhön elokuussa 1917. Aukusti Aitto-oja saapui takaisin Suomeen 29. marraskuuta 1918. Hän astui aliupseeriksi Kajaanin sissipataljoonan 3. komppaniaan koulutusaliupseeriksi 30. tammikuuta 1919. Pataljoonan varastonhoitajana hän aloitti 1. heinäkuuta 1921. Jääkäriprikaatin aliuseerikoulun vääpelinä hän toimi vuosina 1919 ja 1920. Aukusti Aitto-oja menehtyi keuhkotautiin 13. kesäkuuta 1923. '''Ylennykset''': aliupseeri 30. tammikuuta 1919, kersantti 1. huhtikuuta 1919, vääpeli 15. joulukuuta 1920. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Arvo August Alanko===
[[Kuva:a a alanko.jpg|150px|thumb|Arvo August Alanko]]
([[3. elokuuta]] [[1892]] [[Rauma]] – [[15. tammikuuta]] [[1949]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies August Alanko ja Amanda Rosenlund. Hänen poulisonsa oli Aili Saimi Kaste. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 10. lokakuuta 1915. Arvo August Alanko otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamapalvelun jälkeen Libaussa hän toimi 3. komppanian keittiömestarina. Arvo August Alanko saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin 1. Jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona (valkoiset)|1. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan keittiö- ja varusmestariksi. Sisällissodan taisteluihin hän otti osaa Lempäälässä, Sainiolla ja [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurissa]]. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen armeijassa Suomen valkoisen kaartin 8. komppanian vääpelinä. Lokakuussa 1918 hänet komennettiin 3. pataljoonan rehumestariksi sekä edelleen rykmentin kuormastovääpeliksi 1. maaliskuuta 1920. Viipurissa pidetyn talli- ja hevoshoitokurssi hän suoritti vuonna 1918, rehumestari- ja kuormastovääpelikurssille hän osallistui vuonna 1924, kuormastovääpelikurssin hän suoritti vuonna 1925 sekä Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin jalkaväkilinja hän suoritti vuonna 1933. Talvisotaan hän osallistui 1. prikaatin ampumatarvikejoukkueen johtajana osallistuen taisteluihin [[Taipaleen ja Summan taistelut|Summa]]ssa. Välirauhanaikana hän toimi 1. prikaatissa kolonnanjohtajana sekä Eläinlääkintäjoukkueen johtajana 3. prikaatin 3. Huoltokomppaniassa. Armeijasta hän erosi vuonna 1941. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 25. elokuuta 1917, Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 17. kesäkuuta 1818, Vääpeli 15. heinäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Suomen valkoisenruusun mitali 2. lk, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Juho Iivari Alanko]]===
 
===Jaakko Ala-Piessa myöh. Piessa===
[[15. elokuuta]] [[1895]] [[Alatornio]] – [[14. lokakuuta]] [[1938]] [[Himanka]] oli suomalainen jääkärivääpeli ja rikosetsivä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Tyyni Anner Tiluksen kanssa. Hän opiskeli yksityisesti viidennen luokan Viipurin suomalaisessa reaalilyseossa vuonna 1926. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 28. syyskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 26. helmikuuta 1916. Hän palasi pataljoonan täydennysjoukkoon 6. elokuuta 1917 ja siirrettiin 2. konekiväärikomppaniaan 14. elokuuta 1917. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jefreitteriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodassa]] aluksi komppanianpäälliköksi ja myöhemmin joukkueenjohtajaksi 2. Krenatöörirykmentin [[Jyväskylän pataljoona (valkoiset)|Jyväskylän pataljoonan]] konekiväärikomppaniaan. Hän osalistui sisällissodassa taisteluihin Mannisessa, Kuljussa, Sääksjärvellä, [[Tampereen taistelu|Tampereella]] ja Koskella sekä etenemiseen Hämeen läänin Koskelle. Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli Valkoisen Kaartin Rykmentin 1. pataljoonan kuormastovääpelinä sekä Himangan suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuosina 1919–1922. Himangalla hän toimi vuosina 1919–1925 poliisikonstaapelina, siirtyi tehtävästä komppanianvääpeliksi Pohjanmaan Jääkäripataljoonaan ja oli siellä vuoteen 1927 asti, jolloin muutti Savonlinnaan ja toimi siellä ylimääräisenä lääninrikosetsivänä vuoteen 1932 asti. Yksityisetsivän työt hän aloitti Viipurissa vuonna 1932 ja työskenteli alalla aina kuolemaansa asti. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4.lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Johannes Alaranta]]===
 
===Kustaa Emil Alaranta eli Mäkinen===
([[7. elokuuta]] [[1889]] [[Alahärmä]] – ) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jaakko Alaranta eli Mäkinen ja Sofia Ekola. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä Alahärmästä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 5. tammikuuta 1916, josta hänet siirettiin 22. marraskuuta 1. konekiväärikomppaniaan. Kustaa Emil Alaranta otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Suomen armeijan palvelukseen hän astui 11. helmikuuta 1918 ja samalla hänet ylennettiin aliupseeriksi. Hän saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hän osallistui kiväärinjohtajana 2. jääkärirykmentin [[4. jääkäripataljoona (valkoiset)|4. jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniassa osallistuen Kalevankankaan taisteluun. Kalevankankaalla hän koki kohtalonsa kaatumalla 28. maaliskuuta 1918. Hänet on haudattu Alahärmän sankarihautaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': [[Vapaudenristi|Vapaudenristi IV miekkojen kera]], Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Väinö Aleksander Alasmaa]]===
===[[Isak Anton Alfthan]]===
===[[Aarne Alvi|Aarne Antero Alfving myöh. Alvi]]===
 
===[[Aarne Johannes Alve]]===
===Johan Tuomaanpoika Ammunet===
([[28. helmikuuta]] [[1885]] [[Temmes]] – [[5. heinäkuuta]] [[1917]]) oli suomalainen hilfsgruppenführer Saksan armeijassa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Tuomas Ammunnet ja Eliisa Nalkki. Hän kävi kansakoulun. Tämä oululainen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 2. komppaniaan 23. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän sai hermoromahduksen ja ampui itseään sotilaskiväärillä sydämeen ja kuoli seuraavana päivänä Libaun sotilassairaalassa. Hänet on haudattu sikäläiseen hautausmaahan. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 1. kesäkuuta 1917.
 
===[[Olavi Johan Andersson]] myöh. Olavi Ahima===
 
===[[August Valdemar Ansa]]===
 
===[[Karl Arthur Ansas]]===
===[[Ahti Ilmari Anthos]]===
===Väinö Alfred Antila===
([[21. huhtikuuta]] [[1894]] [[Vimpeli]] – [[28. maaliskuuta]] [[1918]] [[Tampere]], [[Kalevankangas]] ) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Antila ja Johanna Erkintytär. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä Vimpelistä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 25. helmikuuta 1916. Väinö Alfred Antila otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Suomen armeijan palvelukseen hän astui 11. helmikuuta 1918 ja samalla hänet ylennettiin aliupseeriksi. Suomeen hän palasi jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. [[Suomen sisällissota]]an hän osallistui Kalevankankaan taisteluun, jossa hän kaatui 28. maaliskuuta 1918. Hän palveli tuolloin 2. jääkärirykmentin [[4. jääkäripataljoona (valkoiset)|4. jääkäripataljoona]]n 1. komppaniassa. Hänet on haudattu Vimpelin sankarihautaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 '''Kunniamerkit''': [[Vapaudenristi|Vapaudenristi IV miekkojen kera]], Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Johan (Hannes) Jaakko Evert Anttila]]===
===[[Karl Runar Appelberg]]===
===[[Alfons Wilhelm Arlander]]===
===Niilo Oskari Aromaa ent. Falck===
([[29. heinäkuuta]] [[1892]] [[Viipuri]] – [[3. helmikuuta]] [[1921]] oli suomalainen jääkärivääpeli ja etsivä. Hänen äitinsä oli Hanna Pauliina FalcNiilo Oskari Aromaa kävi kansakoulun ja vuoden Joensuun kauppakoulua. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 12. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. lokakuuta pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Riianlahdella. Hänet komennetiin [[Altona]]n työosastoon ja edelleen siviilitöihin elokuussa 1917. Suomeen hän palasi Saksasta syksyllä 1918. Etsivän keskuspoliisin palvelukseen hän astui vuoden 1919 alussa ja työskenteli etsivänä [[Viipuri]]ssa ja [[Terijoki|Terijoella]]. Vuoden alusta 1921 hänet määrättiin [[Keski-Suomen rykmentti]]in esikuntavääpeliksi ja tässä tehtävässä hän oli kuolemaansa asti. Niilo Oskari Aromaa kuoli vuonna 1921 ja on haudattu [[Hämeenlinna]]an. '''Ylennykset''': Vääpeli 1921. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Paavo Aronen (Saksassa hän käytti nimeä Kaarlo Kurki)===
([[12. heinäkuuta]] [[1895]] [[Mäntsälä]] – [[21. lokakuuta]] [[1918]] [[Berliini]] ) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Nikolai Aronen ja Anna Elisabet Erikintytär. Paavo Aronen kävi kansakoulun sekä [[Porvoo]]n suomalaista yhteiskoulua, jonka 3. luokalta hän erosi. Tämän jälkeen hän toimi maanviljelijänä kunnes värväytyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 4. huhtikuuta 1917. Saksan vastavakoiluviranomaiset pidättivät Paavo Arosen ja toimiti [[Berliini]]in vankilaan, jossa hän kuoli [[espanjantauti]]in 21. lokakuuta 1918.
 
===Kustaa Arste ent. Forss===
([[3. maaliskuuta]] [[1896]] [[Alahärmä]] – [[14. maaliskuuta]] [[1956]]) oli suomalainen jääkärikersantti ja räätäli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jaakko Nikolai Forss ja Amalia Heikkilä ja hänen puolisonsa oli Helmi Sofia Huuskonen. Kustaa Arste oli kansakoulun käynyt ja ammatiltaan suutari. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 17. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamapalveluksen jälkeen hänet siirrettiin 18. joulukuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin. Hän saapui suomeen [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] jälkeen 1. lokakuuta1918 ja hänet otettiin Suomen Armeijan palvelukseen kapitulanttina 5. lokakuuta 1918. Hän toimi armeijassa Suomen valkoisen kaartin 1. komppanian koulutusaliupseerina. Hänet määrättiin joulukuussa 1918 pataljoonan räätälimestariksi. Hän toimi samassa tehtävässä myöhemmin myös 2. pataljoonassa. Marraskuussa 1919 hänet komennettiin koulutusaliupseeriksi Armeijan hevossairaalaan ja kesällä 1920 Tampereen rykmentin 4. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 31. heinäkuuta 1920. Kadettikoulun räätälinä hän toimi vuodet 1920–1929, jonka jälkeen hän siirtyi työnjohtajaksi Liinus Aallon räätäliliikkeeseen ja edelleen Kestilän pukimoon. Vuodesta 1935 hän toimi oy Stockmann ab:n Tailorilla. Kustaa Arste on haudattu Helsinkiin. '''Ylennykset''': Aliupseeri 19. lokakuuta 1918, Kersantti 31. heinäkuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maalimansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Niilo Arthur Herman Artursson ent. Konttinen===
([[11. marraskuuta]] [[1896]] [[Viipuri]] – [[13. marraskuuta]] [[1968]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat tullivahtimestari Arthur Efraim Konttinen ja Maria Matilda Rönkä. Hänen puolisonsa oli Hedvig Sahlin. Niilo Artursson kävi kansakoulun ja 2 luokkaa Savonlinnan reaalilyseota. Ennen liittymistään jääkäripataljoonaan hän työskenteli merimiehenä. Niilo Artursson liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 4. marraskuuta 1915. Hän sairastui pataljoonassa ja hänet laskettiin sairauden takia Ruotsiin 28. helmikuuta 1916. Jääkäriajan jälkeen hän on toiminut merimiehenä sekä hinaaja-alusten päällikkönä Ruotsissa. Köjan sahalaitoksen palovartijan töiden ohella hän neuloi purjeita elääkseen. Niilo Artursson sai myöhemmin Ruotsin kansalaisuuden. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Valter Aschan===
([[28. lokakuuta]] [[1891]] [[Valkjärvi]] – kaatui [[26. maaliskuuta]] [[1918]] [[Raasuli]]) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat agronomi, tilanomistaja Rudolf livar Aschan ja Aina Olga Parkkonen. Valter Aschan kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassisesta lyseosta vuonna 1911. Hän kuului [[Savolainen osakunta|Savolaiseen osakuntaan]]. Hän jatkoi opintojaan Teknisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1912–1915, jonka jälkeen hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 11. helmikuuta 1916. Armas Heikki Ahlroth otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]], Schmardenissa ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän osallistui sotakoulun 13. kurssille Libaussa vuonna 1917. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) 3. maaliskuuta 1918 aselaiva Virgon mukana ja komennettiin Karjalan rintamalle [[Karjalan 1. rykmentin 2. pataljoona (valkoiset)|Karjalan 1. rykmentin 2. pataljoonaan]] pataljoonan komentajaksi 17. maaliskuuta 1918. Hän osallistui pataljoonan mukana taisteluihin Valkjärevellä ja Raudussa. Valter Aschan kaatui 26. maaliskuuta 1918 Venäjän puolella rajaa. Ennen kaatumistaan hän oli hävittänyt Viisjoen ja Sahajoen rautatiesillat. Hänet on haudattu Sakkolan sankarihautaan. '''Ylennykset''': Hilfgruppenführer 31. toukokuuta 1917, Luutnantti 11. helmikuuta 1918, '''Kunniamerkit''': [[Vapaudenristi|Vapaudenristi IV]], Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===Magnus Harald Aspelin===
([[5. syyskuuta]] [[1890]] [[Espoo]]) oli Feldmeister ja tilanomistaja. Hänen vanhempansa oilivat ratsutilallinen Karl Magnus Aspelin ja Hilda Evelina Weurlander. Hänen puolisonsa oli Alda Maria Aspelin. Harals Magnus Aspelin kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisestä oppilaitoksesta vuonna 1911 ja kuului [[Nylands Nation|Uusmaalaiseen osakuntaan]]. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljely-taloudellisella osastolla hän opiskeli vuosina 1912–1915. Harald Magnus Aspelin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 8. huhtikuuta 1915. Muutama kuukausi myöhemmin hän erosi jääkäripataljoonasta ja matkusti takaisin Suomeen 14. kesäkuuta 1915 ja aloitti yliopisto-opintonsa uudelleen suorittaen agronomin tutkinnon vuonna 1916. Vuosina 1916 ja 1917 hän toimi tilanhoitajana Monikkalan tilalla [[Janakkala]]ssa. Vuonna 1917 hän otti haltuunsa [[Ängsdalin kartano]]n Espoosta. Suomen sisällissodassa hän liittyi vapaaehtoisena [[Sigurdin joukko]]on ja toimi sen tiedusteluosaston varapäällikkönä. Osaston antauduttua punaisille joukoille jäi hän piileskelemään [[Kirkkonummi|Kirkkonummelle]] ja piileskeli siihen asti kunnes Saksalaiset joukot olivat maihinnousseet Suomeen ja etenemässä pääkaupunkiin, jolloin hän liittyi Tollsissa heidän joukkoonsa. sisällissodan jälkeen hän oli toiminut [[Espoon suojeluskunta|Espoon suojeluskunnassa]] mm. ryhmäpäällikkönä. Hän on toiminut Espoon ampumaseuran monivuotisena sihteerinä ja itse ammunnassa ollut kaksinkertainen mestari pistooliammunnassa mieskohtaisissa mestaruuskilpailuissa [[Viipuri]]ssa 1926, kaksintaisteluammunan Suomen mestari vuosina 1927 ja 1928. Hän on voittanut pohjoismaiden pääkaupunkien väliset kivääriammuntakilpailut [[Oslo]]ssa vuonna 1928. Suomessa hänellä n. kolmekymmentä ampumamestaruutta eri ammuntalajeista. Kunnallisia luottamustoimia hänellä on ollut mm. metsälautakunnassa sekä vaalilautakunnassa. Kunniamerkit: [[Vapaudenristi|Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera]], Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===[[Fritz Emil Volter Asplund]]===
===[[Juho Tobias Asumaa]]===
===[[Juho Lauri Aula]]===
 
===Kaarlo Adam Aura===
[[Kuva:K a aura.jpg|thumb|150px|Kaarlo Adam Aura]]
([[9. joulukuuta]] [[1897]] [[Oulu]] – [[5. heinäkuuta]] [[1923]]) oli jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat vaatturimestari Kaarlo Aura ja Johanna Hurri ja hänen puolisonsa oli Maria Lindsten. Tämä neljä luokkaa Oulun suomalaista yhteiskoulua ja yhden luokan Viipurin reaalikoulua käynyt liikeapulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 13. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona (valkoiset)|1. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, josta hänet 3. huhtikuuta 1918 pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti sisällissodassa osaa taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurissa]], jossa hän haavoittui pahasti 28. huhtikuuta 1918 ja häntä hoidettiin eri sotilassairaaloissa. Sisällissodan jälkeen toivuttuaan haavoistaan hän palveli Suomen Armeijassa komppanianpäällikkönä Karjalan Kaartin rykmentin 2. konekiväärikomppaniassa. Hänen orastava sotilasura päättyi menehtymiseen angiinamyrkytykseen 5. heinäkuuta 1923. Hänet on haudattu Ouluun. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 25. joulukuuta 1917, Vänrikki 11. helmikuuta 1918, Luutnantti, 24. joulukuuta 1919, Kapteeni 16. toukokuuta 1922. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Juha Jaakko Autio===
([[21. huhtikuuta]] [[1886]] [[Kauhava]]) oli suomalainen jääkärialiupseeri ja työmies. Hänen vanhempansa olivat työmies Antti Autio ja Maija Tyynismaa. Hänen puolisonsa oli Liisa Amanda Ranta. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 27. marraskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin jo 19. tammikuuta 1916. Hän palasi Suomeen sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja astui armeijan palvelukseen Itä-Suomen jalkaväkirykmentti N:o 5:n 1. pataljoonan 1. komppaniaan koulutusaliupseeriksi. Vuonna 1919 hän erosi vakinaisesta palveluksesta, jonka jälkeen hän toimi työmiehenä. Hänen myöhemmistä vaiheista ei ole varmaa tietoa. Eräiden tietojen (Jääkärien elämäkerrasto) mukaan hän olisi poistunut maasta joskus 1920-luvulla. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Juho Autio|Juho (Jussi) Autio]]===
 
===[[Samuli Ilmari Autio]]===
===Juho Heikki Autiomäki===
([[26. joulukuuta]] [[1887]] [[Lapua]] – [[30. maaliskuuta]] [[1942]]) oli jääkäri ja työmies. Hänen vanhempansa olivat räätäliMatti Vilhelmi Autiomäki ja Sanna Liisa Rintasalo. Häne puolisonsa oli Maria Sofia Keisala. hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 24. joulukuuta 1915. Hänet laskettiin sotapalvelukseen kykenemättömänä siviilitöihin 26. helmikuuta 1916. Hän palasi Suomeen 5. tammikuuta 1919 ja on sen jälkeen työskennellyt työmiehenä mm. Lapualla, Lohjalla ja Riihimäellä. Hänet on haudattu Lapualle.
 
===Villiam Lauri Autiomäki===
([[28. helmikuuta]] [[1893]] [[Lapua]] – [[22. marraskuuta]] [[1955]]) oli jääkäri ja teurastaja. Hänen vanhempansa olivat räätäli Matti Vilhelmi Autiomäki ja Sanna Liisa Rintasalo. Hänen puolisonsa oli Selma Katariina Kylkisalo. Tämä kansakoulun käynyt teurastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hänet siirrettiin sairauden johdosta täydennyspataljoonaan 16. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 12. huhtikuuta 1916. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Hän palasi Suomeen (Vaasaan) höyrylaiva Arcturuksella 24. maaliskuuta 1918. Suomen sisällissodassa hänet määrättiin [[2. jääkärirykmentti (valkoiset)|2. jääkärirykmentin]] täydennyspataljoonaan. Hänet vapautettiin asepalveluksesta 27. maaliskuuta 1918. Suomen sisällissodan jälkeen hän toimi teurastajana kotipitäjässään sekä valtionrautateiden palveluksessa Sallassa. Hänet on haudattu Lapualle.
 
===[[Pietari Autti|Pietari Aleksanteri Autti]]===
===Väinö Johannes Auveri===
(käytti Saksassa sukunimeä Auer), ([[2. syyskuuta]] [[1892]] [[Helsinki]] – [[21. elokuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kivenhakkaaja Johan Kustaa Auveri ja Edla Antintytär. Tämä kansakoulun käynyt Helsingissä toiminut valajana liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 7. lokakuuta 1915. otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Väinö Auveri saapui Suomeen ([[Vaasa]]an) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin koulutusaliupseeriksi 3. Jääkäriryknientin [[7. jääkäripataljoona (valkoiset)|7. jääkäripataljoonan]] 3. ja 1. komppaniaan. Hänet siirrettiin 31. maaliskuuta 1918 [[3. jääkärirykmentti (valkoiset)|3. jääkärirykmentin]] taydennyspataljoonaan sekä myöhemmin joukkueenjohtajaksi 6. Jääkärirykinentin [[16. jääkäripataljoona (valkoiset)|16. jääkäripataljoonan]] 3. komppaniaan. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodassa]] hän otti osaa taisteluihin Säiniössä ja [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurissa]], jossa hän haavoittui. Sisällissodan jälkeen hän palveli 6. Jääkärirykntentistä muodostetun Jääkäripataljoona n:o 6:n (sittemmin Jääkäripataljoona n:o 3) 2. komppanian koulutusaliupseerina. Hänen lyhyt, mutta kunniakas elämänsä päättyi [[Tilkan sotilassairaala]]ssa [[keuhkotauti]]in 21. elokuuta 1918. Hänet on haudattu Helsinkiin. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 5. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Juho Avonius===
([[16. kesäkuuta]] [[1879]] [[Tohmajärvi]] – [[15. maaliskuuta]] [[1935]]) oli suomalainen jääkäri ja työmies. Hänen vanhempansa olivat työmies Antti Avonius ja Anna Miinalainen. Juho Avonius liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 15. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 1. maaliskuuta 1916. Myöhemmin hänet laskettiin siviilitöihin vanhuuden ja sairauden johdosta. Hän palasi Suomeen 29. marraskuuta 1918 ja toimi työmiehenä. Joensuun rajavartiostossa hän toimi rajavartiosotilaana vuodet 1930–1931. Hän kuoli Kuolemajärven Jääkärikodissa. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.
 
=[[#B|B]]=
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
 
 
===Anders Emil Back myöh. Björkas===
([[17. helmikuuta]] [[1891]] [[Jepua]] – [[20. lokakuuta]] [[1940]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Back ja Aitaa Lisa Muntin. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Ellen Katrina Kaup´n kanssa. Tämä kansakoulun ja Kruunupyyn kaansanopiston käynyt nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 4. maaliskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. helmikuuta 1915 pataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet vapautettiin palveluksesta sairalloisuutensa johdosta 29. helmikuuta 1916. Hän siirtyi tällöin Ruotsiin, jossa oli aluksi Haaparannan sekä Uumajan etapilla Saksaan matkaavien jääkärien vastaanottajanaja. Kesakuusta 1916 lähtien hän toimi etappitehtävissä Ojanperän–Vuolinkaisen ylikulkupaikalla Tomionjoella. Suomeen hän saapui 30. kesäkuuta 1917. Hän toimi asekuljetusten toimituksissa Suomeen sekä myöhemmin Lapuan suojeluskunnassa kouluttajana. Suomen sisällissodan puhjettua hän liittyi 28. tammikuuta 1918 [[Vöyrin sotakoulu]]un. Suomen sisällissodassa hän osallistui Vähänkyrön ja Kristiinan valtauksiin ja Vilppulassa käytyihin taisteluihin. Myöhemmin hän siirtyi jääkäritykistöön ja sijoitettiin jaosjohtajaksi [[Savon ryhmä#Förbergin patteri|Förbergin patteri]]in, jonka mukana otti saa taisteluihi Mouhussa, Lusissa, Vapaussodan muistomitalilassa, Savitaipaleella ja Suomenniemellä. Suomen Armeijasta hän erosi kesäkuussa 1918. Myöhemmin hän omistautui kotipitäjässäään maanviljellylle. Ylennykset: Vääpeli kesäkuussa 1918. Kunniamerkit: Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jäkärimerkki.
 
===Edvard Back===
([[26. lokakuuta]] [[1895]] [[Raippaluoto]] – [[15. heinäkuuta]] [[1917]] [[Hampuri]]) oli suomalainen jääkäri ja työmies. Hänen äitinsä oli Karolina Kapell eli BacTämä kansakoulun käynyt Mustasaaressa työskennellyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 1. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1916 pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet komennettiin Altonan työosastoon 11. helmikuuta 1917, jossa hän sairastui keuhkotautiin, johon hän menehtyi Barmbeckin sairaalassa 15. heinäkuuta 1917. Viimeisen leposijansa hän sai Hampurista Ohlsdorfin hautausmaalta. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Johan Arvid Back===
[[Kuva:J a back.jpg|thumb|150px|Johan Arvid Back]]
([[11. kesäkuuta]] [[1893]] [[Mustasaari]] – [[15. joulukuuta]] [[1972]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja maanviljelijä Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Erik Back ja Sofia Elisabeth Helsing. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Elsa Sofia Ståhlin kanssa. Johan Arvid Back kävi kansakoulun sekä kansanopiston ja Malmin ruotsalaisen kansanakatemian vuosina 1922–1923. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 1. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 13. joulukuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan [[1. jääkäripatteristo (valkoiset)|jääkäritykistön 2. patteriin]]. Patterin mukana hän otti osaa taisteluihin sisällissodassa Länkipohjassa, Orivedellä, Kangasalla, Lempäälässä ja [[Tampereen taistelu|Tampereella]]. Tykistön uudelleen järjetelyn jälkeen hänet siirrettiin Jääkäritykistöprikaatin [[2. jääkäripatteristo (valkoiset)|2. patteriston]] 3. patteriin ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella Raivolassa ja Inon saaristossa. Sisällissodan jälkeen hän palveli samassa joukko-osastossa sekä Tykistökoulussa. Armeijasta hän erosi 15. lokakuuta 1918. Armeijan jälkeen hän ryhtyi viljelemään maata ja toimi siinä ohella Pohjois-Mustasaaren suojeluskunnan harjoitus- ja paikallispäällikkönä sekä myöhemmin komppanianpäällikkönä. Talvi- ja jatkosodassa hän toimi hevosottolautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. Luottamustoimissa hän on ollun Mustasaaren vaalilautakunnan puheenjohtajana, Hän toimi myös käräjäoikeuksien lautamiehenä sekä kirkkovaluuston jäsenenä. Hänet on haudattu Mustasaareen. '''Ylennykset''': Hifsgruppenführer 28. lokakuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4.lmiekan kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Johannes (John) Back===
([[25. kesäkuuta]] [[1893]] [[Vaasa]]) oli suomalainen jääkäri ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat kuorma-ajuri Michel Back ja Lovisa Engman. Tämä Vaasalainen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 27. helmikuuta 1916. Pataljoonasta hänet laskettiin siviilitöihin 15. huhtikuuta 1916, josta hänet komennettiin Altonan työosastoon 27. huhtikuuta 1917. Uudelleen hänet laskettiin siviilitöihin elokuussa 1917. Suomeen hän palasi Saksasta 8. toukokuuta 1919, jonka jälkeen työsketeli työmiehenä ja mekaanikkona eri puolilla Suomea vuosina 1919–1921. Hänen myöhemmistä vaiheista ei ole varmaa tietoa. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Viktor Daniel Back myöh. Ek===
([[8. elokuuta]] [[1894]] [[Raippaluoto]] – [[5. heinäkuuta]] [[1927]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja tullivartija. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Petter Back ja Amanda Karolina KocHänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Lempi Sofia Sidin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Raippaluotolainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 1. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamakomennuksen jälkeen hänet siirrettiin 30. joulukuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon. Hän saapui Suomeen maaliskuun alkupäivinä ja hän astui aliupseerina palvelukseen [[1. jääkäripatteristo (valkoiset)|Jääkäritykistön 2. patteriin]] ja otti osaa taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Vääksyssä ja Lempäälässä sekä Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen suoritetun tykistön uudelleen järjestelyn myötä hänet sijoitettiin 14. huhtikuuta 1918 Jääkäritykistöprikaatin [[2. jääkäripatteristo (valkoiset)|2. jääkäripatteriston]] 4. patteriin, jonka mukana otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulussa harjoitusupseerina hevoshoito- ja ratsuopetusosastolla. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi 8. lokakuuta 1918. Myöhemmissä vaiheissa hän toimi maanviljelijänä ja kalastajana Björkbyssä ja tullivirkailijana, hän oli myös samaan aikaan Björkön suojeluskunnassa ohjaajana. Hänet on haudattu Raippaluotoon. '''Ylennykset''': Aliupseeri 1918, Varavääpeli 1918, Vääpeli 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===Viktor Backa===
[[Kuva:V backa.jpg|thumb|150px|Viktor Backa]]
([[12. elokuuta]] [[1896]] [[Vöyri]] – [[11. toukokuuta]] [[1970]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja liike-edustaja. Hänen äitinsä oli Kajsa Backa ja hänen puolisonsa oli Edit Maria Blom. Tämä kansakoulun käynyt työmies Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin sairautensa johdosta. Suomeen hän saapui höyrylaiva Arcturuksella 24. maaliskuuta 1918 ja komennettiin aliupseeriksi Suomen sisällisssotaan [[2. jääkärirykmentti (valkoiset)|2.]] ja [[5. jääkärirykmentti (valkoiset)|5.jääkärirykmentin]] täydennyspataljooniin. Sisällissodan jälkeen hän palveli vielä Jääkäriprikaatin polkupyöräosastoon, kunnes erosi armeijan palveluksesta syksyllä 1918. Uudemman kerran hän värväytyi armeijaan 27. helmikuuta 1919 ja hänet nimitettiin varavääpelinä Vuoristoprikaatin miinanheittäjäkomppaniaan, hiukan myöhemmin hänet komennettiin prikaatin aliupseerikouluun koulutusaliupseeriksi. Vuoristoprikaatista hänet siirrettiin 18. maaliskuuta 1919 Suomen valkoiseen kaartiin, josta hän erosi keväälä vuonna 1920. Armeijapalveluksen jälkeen hän liittyi poliisivoimiin ja toimi konstaapelina Vaasassa vuonna 1920, josta tehtävästä erosi nopeasti ja liittyi Vaasan palokuntaan jossa hän viihtyi 7 kuukautta ja sen jälkeen hän on toiminut kotiseudullaan työmiehenä ja myöhemmin liike-edustajana. 1930-luvulla hän muutti Ruotsiin. Hänet on haudattu Uddevallaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 25. maaliskuuta 1918, Väpeli 16. maaliskuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Anton Axel Backman===
([[5. marraskuuta]] [[1893]] [[Vaasa]] – [[21. helmikuuta]] [[1919]] [[Vaasa]]) oli suomalainen jääkäri . Hänen vanhempansa olivat laivuri Anders Johan Backman ja Hilma Sofia Backman. Anton Backman kävi 4/8 luokkaa Vaasan ruotsalaista lyseota ja kauppakoulun. liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 27. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, jossa sairastui keuhkotautiin ja oli hoidettavana saksassa eri sairaaloissa aina syyskuuhun 1918, jolloin hän palasi Suomeen. Hän oleskeli viimeiset hetkensä Vaasassa keuhkotaudin heikentämänä. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===Age Birger Backström===
[[Kuva:A b backstrom.jpg|thumb|150px|Age Birget Backström]]
([[25. helmikuuta]] [[1895]] [[Sipoo]] – ) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Otto Ferdinand Backströin ja Maria Augusta Malén. Hänen puolisonsa oli Thyra Maria Ingman. Backström kävi 4/8 luokkaa Porvoon ruotsalaista lyseota ja Helsingin ruotsalaisen kauppakoulun vuosina 1913–1915. Hän työskenteli konttoristina ennen sotilasuralle lähtöään. Age Birger Backström liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 26. heinäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. lokakuuta 1917 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Riianlahdella, jossa hän haavoittui lievästi ja Aa-joella. Backström saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 2. helmikuuta 1918. Backström komennettiin 5. jääkärirykmentin [[14. jääkäripataljoona (valkoiset)|14. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan vääpeliksi, myöhemmin hänet komennettiin saman yksikön joukkueenjohtajaksi. Suomen sisällissodassa hän osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli samassa yksikössä kunnes 5. syyskuuta 1918 hänet komennettiin koulutusaliupseeriksi Itämeren jalkaväkirykmentti 1:en 5. komppaniaan, jonka nimi muutettiin Porin rykmentiksi. Porin rykmentistä hän erosi 11. helmikuuta osallistuakseen [[Aunuksen retkikunta]]an, jossa hän toimi 1. Aunuksen pataljoonan 2. kompanian päällikkönä. Retkikunnalla hän osallistui Tuulosen ja Vitelen taisteluihin. Retkikunnasta hän erosi retkikunnalla saamansa sairauden johdosta 22. toukokuuta 1919. Backström toimi myöhemmin Porvoon suojeluskunnassa harjoituspäällikkönä ja varsinaiseen siviilityöhön hän pääsi Karl Fazerin Helsingin konttorin laskutusosaston päälliköksi. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli maaliskuussa 1918, väapeli 11. huhtikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali II, Vapaussotaan osallistuneiden muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Gustaf Ossian Backström===
([[7. kesäkuuta]] [[1890]] [[Sipoo]] – [[7. tammikuuta]] [[1955]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja vahtimestari. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Otto Ferdinand Backström ja Maria Augusta Melön. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Ida Irene Lindvallin kanssa. Tämä kansakoulun ja kaksi vuotta Porvoon kansanopistoa käynyt liikemies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 26. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 5. jääkärirykmentin [[14. jääkäripataljoona (valkoiset)|14. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin muonitusmestariksi pataljoonan esikuntaan. Suomen sisällissodassa hän osallistui taisteluisin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen Armeijassa edelleen 5. jääkärirykmentissä ja sen 4. komppaniassa, rykmentistä muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti N:o 4. Itämeren jalkaväkirykmentti N:o 1:een hänet siirrettiin 2. pataljoonan muonitusmestariksi 5. syyskuut 1918. Armeijan palveluksesta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Armeijan jälkeen hän toimi liikemiehenä Helsingin seudulla sekä Helsinkiläisen ravintola Adlonin vahtimestarina. Hänet on haudattu Helsinkiin Malmin hautausmaalle. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli maaliskuussa 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': [[Vapaudenristi|Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera]], Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===Petter Balk myöh. Järventaus===
 
===August Fridolf Barck===
[[Kuva:August fridolf barck.jpg|thumb|August Fridolf Barck|150px]]
([[24. joulukuuta]] [[1896]] [[Vaasa]] – [[14. maaliskuuta]] [[1922]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat ylijunailija Juhan Fridolf Barck ja Amanda Elisabet KocAugust Fridolf Barck 5. luokkaa Kristiinankaupungin ruotsalaisessa yhteiskoulussa. Opiskelujen jälkeen hän toimi mekaanikkona Vaasassa ja Seinäjoella. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 18. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1916 pataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin pioneerikomppaniaan 23. syyskuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 1. jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona (valkoiset)|1. jääkäripataljoonaan]], josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta [[3. jääkäripataljoona (valkoiset)|3. jääkäripataljoonan]] 3. komppaniaan. Hän otti osaa Suomen sisällissodassa taisteluihin [[Tampereen taistelu|Tampereella]], Kämärässä, missä hän haavoittui 23. huhtikuuta 1918. Sisällissodan jälkeen hänet komennettiin haavoistaan toivuttuaan Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een (josta muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti) 1. heinäkuuta 1918, josta edelleen 1. toukokuuta 1919 Suomen valkoiseen kaartiin, joissa toimi koulutusaliupseerina. Tämä nuori sotilas menehtyi saamaansa keuhkotautiin 14. maaliskuuta 1922. Hänet on haudattu Vaasaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1918, Vääpeli 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===Artturi Bedda===
([[19. heinäkuuta]] [[1894]] [[Turku]] – [[4. syyskuuta]] [[1943]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja konemestari. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Jacob Bedda ja Annette Eiland. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Hilja Lydia Täkäläisen kanssa. Hän kävi viisi luokkaa lukiota ja yhden vuoden teknistä koulua [[Hampuri]]ssa, missä hän toimi samalla koneviilarina. Mustialan maamieskoulun hän kävi vuosina 1922–1923. Hän oli 1. maailmansodan syttyessä Saksan alamainen ja [[Saksan armeija]]n palvelukseen ja hänet sijoitettiin 32. Jalkaväkirykmenttiin, jonka mukana hän otti osaa taisteluihin sekä länsi- että itärintamalla. Hänet siirrettiin 17. heinäkuuta 1916 [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:n]] täydennyspataljoonaan täydennysjoukkoon ja 1. lokakuuta 1916 alkaen 4. komppaniaan. Jääkäripataljoona 27:n mukana hän otti osaa taisteluihin Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Krenatöörirykmentin [[Seinäjoen pataljoona (valkoiset)|3. Seinäjoen pataljoonan]] 2. komppaniaan, jonka mukana otti osaa Suomen sisällissodassa taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Kangasalla ja Lempäälässä, missä haavoittui pahasti 23. maaliskuuta 1918. Haavoistaan parannuttuaan ja sodan jo loputtua hän astui palvelukseen 2. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:een. Hän erosi armeijasta 11. helmikuuta 1919 ja liittyi harjoituspäälliköksi Pirkkalan suojeluskuntaan 18. maaliskuuta 1919 ja toimi harjoituspäällikkönä 15. kesäkuuta 1920 asti. (hän toimi samalla järjestysmiehenä Nokian tehtailla). Asikkalan suojeluskuntaan paikallispäälliköksi hänet siirrettiin 1. elokuuta 1921. Lammin työlaitoksen työnjohtajana hän toimi 15. helmikuuta – 31. elokuuta 1924 välisen ajan. Hän toimi Lammilla myös maanviljelijänä vuosina 1925–1926. Vuonna 1927 hän palasi armeijan palvelukseen ja toimi rehumestarina Kenttätykistörykmentti 1:ssä 1. tammikuuta – 22. syyskuuta 1927 välisen ajan, jonka jälkeen hän toimi hissi- ja sähköasentajana eri yrityksissä Helsingin seudulla ja ALKO:n varastomiehenä hän toimi vuosina 1932–1933, kunnes vuonna 1933 hän sai paikan konemestarina Uudenmaan kasarmeilta, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1941 asti. Mustialan maamieskoulussa hän opiskeli vuosina 1922–1923, 1. Divisioonan rehumestarikurssin hän suoritti vuonna 1927, Helsingin teollisuuskoulussa järjetetylle maa- ja konemestarikurssille hän osallistui vuonna 1934. Hänet on haudattu Helsinkiin. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli keväällä 1918, '''Kunniamierkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaudenmitali 1. lk; Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Jakob Bengs===
(s.[[11. maaliskuuta]] [[1895]] [[Vöyri]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Erik Bengs ja Maria Smeds. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Jenny Maria Nykullin kanssa, josta hän erosi vuonna 1948. Tämä kansakoulun ja vuosina 1913–1914 kansanopiston käynyt Vöyriläinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 18. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet siirrettiin hänen sairautensa takia pataljoonan täydennysjoukkoon 19. maaliskuuta 1917 ja edelleen siviilitöihin 27. maaliskuuta 1917. Suomeen hän palasi vuoden 1918 lopulla ja toimi sen jälkeen Vöyrissä liikemiehenä mm. myllynomistajana. Talvisotaan hän osallistui Vöyrissä väestönsuojelu- ja ilmasuojelutehtävissä. Jatkosodan aikana hän osti maataloustuotteita valtion varastoihin ja sotien jälkeen hän toimi Keski- ja Pohjois-Suomessa valtion siemenviljahankkijana vuosina 1945–1947.
 
===[[Armes Perksalo|Armas Josef Berg]] myöh. Perksalo===
 
===Evert Berg===
([[8. heinäkuuta]] [[1896]] [[Dollar Bay]], [[Michigan]] [[Yhdysvallat]] – [[26. helmikuuta]] [[1926]]) oli suomalainen jääkäri ja autonkuljettaja. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Edvard Berg ja Lovisa BacTämä Vaasalainen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 18. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamapalveluksen jälkeen hänet siirrettiin 10. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin elokuussa 1917 siviilitöihin. Suomeen hän palasi juuri sodan loputtua 15. toukokuussa 1918 ja ryhtyi autonkuljettajaksi Vaasassa. Hänet on haudattu Mustasaareen. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Martin Rafael Berg]]===
===Nestor Erland Berg===
([[16. syyskuuta]] [[1894]] [[Sulva]] – [[25. tammikuuta]] [[1974]]) oli suomalainen jääkäri ja kalastaja. Hänen vanhempansa olivat kalastaja Herman August Berg ja Maria Matilda Sund eli Svarvar. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Fanny Matilda Nygårdin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kalastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 12. huhtikuuta 1916. Suomeen hän palasi 29. elokuuta 1918 ja Astui Armeijan palvelukseen matruusiksi Meripataljoonan 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 3. maaliskuuta 1919 ryhtyen kalastajaksi kotiseudulleen. Talvisotaan hän osallistui rannikkovalvontatehtävissä. Hänet on haudattu Sundimiin. '''Kunniamerkit''': Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===Toivo Bertil Berg ent. Oksanen===
[[Kuva:Toivo bertil berg.jpg|thumb|Toivo Bertil Berg|150px]]
(Saksassa käytti nimeä Toivo Bertil von Schrowe) ([[9. toukokuuta]] [[1892]] [[Helsinki]] – [[10. maaliskuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jefreitteri ja konttoristi. Hänen vanhempansa olivat muurari Bertil Oksanen ja Maria Elina Berg. Toivo Bertil Berg oli käynyt kansakoulun ja Lithenin yksityisen kauppakoulun vuosina 1909–1910, Koulun jälkeen hän työskenteli konttoristina. Yhdysvaltoihin hän matkusti vuonna 1914 ja palasi sieltä keväällä 1916. Paluumatkallaan Yhdysvalloista hän sai kosketuksen jääkäriliikkeen etappimiehiin ja päätti ryhtyä jääkärivärväriksi, mutta epäonnekseen joutui santarmien pidättämäksi ollen pidätettynä 15 kuukautta Katajanokan tutkintovankilassa. Venäläiset viranomaiset laskivat hänet vapaaksi ehtona asettua Kuopioon asumaan. Mutta päästyään vapaaksi suuntasikin Kuopion sijasta Saksaan ja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 18. joulukuuta 1917, josta hänet siirrettiin 6. tammikuuta 1918 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan [[1. jääkäripatteristo (valkoiset)|Jääkäritykistön 1. patteriin]], josta hiukan myöhemmin siirrettiin Karjalan 6. patteriin, jonka mukana hän otti osaa Ahvolan rintaman taisteluihin, jossa haavoittui pahoin 9. maaliskuuta 1918. Hän menehtyi saamiinsa haavoihin seuraavana päivänä Antrean kenttäsairaalassa. Hänen viimeinen leposijansa on Antrean sankarihaudassa. '''Ylennykset''': jefreitteri 11. helmikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===August Berglund ent. Berg===
([[4. huhtikuuta]] [[1892]] [[Sulva]] – [[9. kesäkuuta]] [[1955]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen äitinsä oli Henrika Berg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1933 Selma Elisabet Nymanin kanssa. Tämä Sulvalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 17. huhtikuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin 1. toukokuuta 1916. Suomeen hän palasi 15. joulukuuta 1918 ja toimi sen jälkeen työmiehenä, kalastajana ja puutarhanhoitajana Vaasan seudulla. Hän kuului myös Sulvan suojeluskuntaan vuodesta 1919 lähtien.
 
===Bruno Fridolf Berglund===
([[18. tammikuuta]] [[1895]] [[Snappertuna]] – [[27. helmikuuta]] [[1918]]) oli suomalainen hilfsgruppenführer. Hänen vanhempansa olivat Frans Fridolf Berglund ja Elin Vilhelmina Holmberg. Hän kävi kansakoulun ja vuoden Tammisaaren ruotsalaista yhteiskoulua. Tämä Snappertunalainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 4. komppaniaan 21. tammikuuta 1915. Hän pääsi lomalle Ruotsiin 31. maaliskuuta 1916 ja palasi lomaltaan Suomeen ja ryhtyi hoitamaan kotitaloaan. Sisällissodan puhjetessa hän liittyi vapaaehtoisena Sigurdin joukkoon ja otti osaa taisteluihin joukon mukana. Hän kaatui suorittamallaan tiedustelutehtävällä Mäkiluodossa (Makilo) 27. helmikuuta 1918. Hänet on haudattu Snappertuunaan. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 1. maaliskuuta 1916. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Gustaf Bergman===
[[Kuva:Gustaf berg.jpg|thumb|Gustaf Berg|150px]]
([[29. maaliskuuta]] [[1895]] [[Oravainen]] – [[11. marraskuuta]] [[1971]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja puutavaramies. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jakob Bergman ja Johanna Bagge. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920Hilda Katarina Siffrénin kanssa (kuoli 1924) ja vuonna 1926 Tekla Stubbasin kanssa. Tämä kansakoulun ja yhden lukukauden kauppakoulua käynyt kauppa-apulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 9. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]], [[Schmardenin taistelu|Schmardenissa]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen ([[Vaasa]]an) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi [[Suomen sisällissota]]an 2. jääkärirykmentin [[12. jääkäripataljoona (valkoiset)|12. jääkäripataljoonan]] 3. komppaniaan. Komppanianpäällikkönä hän toimi 28. maaliskuuta – 11. huhtikuuta välisen ajan. Sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Tampereella, Kauksamossa, Raivolassa ja Inon saaristossa. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin Pioneerikoulutuspataljoonan 3. komppaniaan, josta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Armeijakomennuksensa jälkeen hän työskenteli työmiehenä Oravaisissa, kunnes hän muutti vuonna 1923 [[Kanada]]an. Kanadan [[Vancouver]]issa hän työskenteli sahatyömiehenä. Hänet on haudattu [[New Westmister]]iin Kanadaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 26. maaliskuuta 1918, Vääpeli 16. heinäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4.lmiekan kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Johannes Bergman===
([[20. elokuuta]] [[1888]] [[Vöyri]] – [[17. toukokuuta]] [[1964]]) oli suomalainen jääkäri ja verkatehtaan työmies. Hänen vanhempansa olivat työmies Erik Bergman ja Maria Lovisa Nyman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anna Olivia Rönnin kanssa. Tämä Vöyriläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet siirrettiin Altonan työosastoon 28. maaliskuuta 1917, josta edelleen 26. elokuuta siviilitöihin. Suomeen hän saapui Tornion kautta keväällä 1918. Sisällissotaan hän ei osallistunut. Hän toimi kauppa-apulaisena kotipitäjässään ja Oravaisissa nahkurina sekä Oravaisten verkatehtaalla, jossa hän työskenteli 15. huhtikuuta 1920 alkaen aina vuoteen 1964 asti. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Lauri Bergman===
([[18. heinäkuuta]] [[1889]] [[Laukaa]] – [[9. tammikuuta]] [[1933]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Robert Bergman ja Anna Emilia Colliander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 Hilja Vilhelmiina Laurilan kanssa. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]], jossa hän haavoittui 28. marraskuuta 1916 ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. jääkärirykmentin [[9. jääkäripataljoona (valkoiset)|9. jääkäripataljoonan]] 3. komppaniaan. Komppaniansa mukana hän osallistui sisällissodassa [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin valloitukseen]]. Sisällissodan jälkeen hän jäi palvelukseen komppanian vääpelinä edellä mainittuun joukko-osastoon, josta muodostettiin Jääkäripataljoona N:o 2 ja jonka nimi muutettiin myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoonaksi. Edellä mainitusta joukko-osastosta hänet siirrettiin 11. lokakuuta 1918 Karjalan kaartin rykmenttiin, josta hän erosi 19. tammikuuta 1919. Eronsa jälkeen hän ryhtyi viljelemään kotitilaansa Laukaassa. Maanviljelyn ohella hän toimi myös Laukaan suojeluskunnassa joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä ja myöhäisemmässä vaiheessa jäsenenä vuosina 1919–1930. Hän on toiminut Laukaan kunnan luottamustoimissa vaalilautakunnassa ja vuokralautakunnassa. Hänet on haudattu Laukaalle. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1. toukokuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': [[Vapaudenristi|Vapaudenristi 3. lk. miekkojen kera kera]], Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan haavoittumismerkki.
 
===Anders Vikror Bergström===
([[26. maaliskuuta]] [[1893]] [[Vöyri]]) oli suomalainen jääkäri ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Mårten Bergström ja Lisa Knuts. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Jenny Ekholmin kanssa. Tämä kansakoulun ja Vöyrin kansanopiston sekä veistokoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Altonan työosastoon hänet siirrettiin 11. helmikuuta 1917 ja 4. elokuuta 1917 hänet laskettiin siviilitöihin. Takaisin kotimaahan hän palasi sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 ja ryhtyi viljelemään maata Vöyrissä. Jatkosodan aikana hän toimi majoituslatakunnan jäsenänä ja suojeluskunnan joukkueenjohtajana sekä jakolautakunnan rahastonhoitajana. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Arthur Osvald Bergström]]===
===[[Karl Ivar Bergström]]===
===Tyko Isak Bergström===
[[Kuva:Tyko isak bergstrom.jpg|thumb|Tyko Isak Bergström|150px]]
([[5. lokakuuta]] [[1889]] [[Teerijärvi]] – [[3. lokakuuta]] [[1967]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja kivityömies. Hänen vanhempansa olivat merimies lsak Bergström ja Johanna Timmerbacka. Tämä kolme luokkaa kansakoulua käynyt kivityömies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 6. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]], [[Schmardenin taistelu|Schmardenissa]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän haavoittui Schmardenissa 25. heinäkuuta 1916. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan koulutusaliupseeriksi 2. jääkärirykmentin [[12. jääkäripataljoona (valkoiset)|12. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan. Sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, [[Tampereen taistelu|Tampereella]], Kauksamolla, Kivennavalla, Raivolassa ja Inossa. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen armeijassa Pioneerikoulutuspataljoonan 2. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1921 rajavartiotehtäviin Lappiin. Aluksi hän toimi kersanttina Rovaniemen komppaniassa ja myöhemmin vääpelinä Sallan ja Savukosken komppanioissa. Rajavartiostosta hän erosi 15. syyskuuta 1928. Armeijasta eronsa jälkeen hän toimi työmiehenä Sallassa TVH:lla ja eri puutavarayhtiöillä. Talvisotaan hän osallistui joukkueenjohtajana [[Jalkaväkirykmentti 12 (talvisota)|JR 12:sta]], osallistuen taisteluihin Jousijärvellä, Märkäjärvellä ja Saijassa. Välirauhan aikana hän toimi TVH:lla siltatyömaan sukeltajana. Jatkosotaan hän otti joukkueenjohtajana osaa [[Jalkaväkirykmentti 54|JR 54:n]] varmistusosastossa. Jatkosotaan hän toimi TVH:n sukeltajana sekä Petsamon Nikkeli Oy:n kaivosmiehenä vuoteen 1945 asti, jonka jälkeen työskenteli kivimiehenä rautatierakennustyömailla mm. Kemijärvellä ja Murtomäki–Otanmäki välillä. Hänet on haudattu Kemijärven Honkakankaalle. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 1. heinäkuuta 1921. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1.l(1918 ja 1940), Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Suomen Valkoisen Ruusun 2.lmitali, Jääkärimerkki, Saksan haavoittumismerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Karl Viktor Björk===
([[14. marraskuuta]] [[1895]] [[Raippaluoto]] – [[16. joulukuuta]] [[1968]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja kalastaja. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johannes Björk ja Amanda Nåhls. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna1922 Vendla Nåhlsin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kalastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin [[Suomen sisällissota]]an 5. jääkärirykmentin [[14. jääkäripataljoona (valkoiset)|14. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. huhtikuuta pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Sotatoimiin sisällissodassa hän osallistui Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli saman pataljoonan 2. konekiväärikomppaniassa, josta hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentin 2. konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Eronsa jälkeen hän toimi kalastajana Raippaluodossa. Talvisotaan hän osallistui Jalkaväen koulutuskeskus 7:ssä. Hänet on haudattu Raippaluotoon. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 28. lokakuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli Huhtikuu 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Emil Edvard Björkas===
([[22. heinäkuuta]] [[1880]] [[Raippaluoto]] – [[2. lokakuuta]] [[1956]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja luotsi. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Erik Björkas ja Ulrika Klavus. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1900 Johanna Amanda Henrikintytären kanssa. Emil Björkas kävi kansakoulun ja Kruunupyyn kansanopiston vuosina 1897–1898. Hän on suorittanut venepäällystökurssin vuonna 1924. Hän on toiminut luotsina Raippaluodossa, sekä Raippaluodon kunnallislautakunnassa puheenjohtajan. Ennen Saksaan lähtöään hän toimi jääkärivärvärinä Raippaluodossa. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella ja [[Riianlahti|Riianlahdella]]. Hän sairastui rintamaoloissa ja joutui Libaun sairaalaan hoidettavaksi, jossa vietti toipilaana noin kolme kuukautta. Hänet siirrettiin parannuttuaan pataljoonan täydennysjoukkoon 20. maaliskuuta 1917, josta palasi takaisin 4. komppaniaan 23. toukokuuta 1917. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. jääkärirykmenrin [[6. jääkäripataljoona (valkoiset)|6. jääkäripataljoonaan]], josta hänet siirrettiin 17. huhtikuuta komppanianpäälliköksi 5. jääkärirykmentin [[14. jääkäripataljoona (valkoiset)|14. jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniaan. Sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella sekä Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän toimi edelleen 5. jääkärirykmentin 3. konekiväärikomppaniassa kurmastovääpelinä, josta myöhemmin muodostettiin Kuopion jalkaväkirykmentti N:o 4. Toiseen konekiväärikomppaniaan hänet siirettiin 4. elokuuta 1918, josta hän erosi Siirrettiin 5. syyskuuta 1918 ja ryhtyi Raippaluotoon luotsiksi. Luotsin toimensa ohella hän toimi Raippaluodon suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuosina 1918–1923, jonka jälkeen hän toimi paikallisesikunnan jäsenenä ja meriosaston venepäällikkönä. Hänet on haudattu Raippaluotoon. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1.lk; Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Arttur Matias Björkholm===
Hän käytti Saksassa nimeä Sarves ([[14. huhtikuuta]] [[1888]] [[Helsinki]] – [[9. helmikuuta]] [[1949]]) oli suomalainen jääkäri ja räätäli. Hänen vanhempansa olivat vahtimestari Johan Björkholm ja Sanna Lisa Kultti. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Vera (Olga) Krebbetsin kanssa. Tämä kaksi vuotta Helsingin suomalaista lyseota käynyt räätäli liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 30. syyskuuta 1915, josta hänet vapautettiin 27. joulukuuta 1915 (omien sanojensa mukaan väärien ilmiantojen johdosta) ja laskettiin siviilitöihin. Hän palasi Suomeen 13. joulukuuta 1918. Suomeen palattuaan hän asettui Helsinkiin ja ryhtyi hoitamaan räätälin tointaan. Hänet on haudattu Helsinkiin.
 
===[[Curt Ragnar Björklund]]===
===Yrjö Mikael Björklund===
[[Kuva:Yrjo mikael bjorklund.jpg|thumb|Yrjö Mikael Björklund|150px]]
([[31. joulukuuta]] [[1896]] [[Kannus (kaupunki)|Kannus]] – [[8. heinäkuuta]] [[1918]] [[Mustasaari]]) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat rovasti, teologian tohtori Isak August Björklund ja Fredrika Matilda Wichmann. Yrjö Mikael Björklund kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta lyseosta vuonna 1915 ja liittyi [[Etelä-Pohjalainen Osakunta|Etelä-Pohjalaiseen osakuntaan]]. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Tämä teoligian opiskelija liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 4. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Schmardenin taistelu|Schmardenissa]]. Sairautensa johdosta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 3. marraskuuta 1916. Hän oli hoidettavana Stettinin sairallassa, jossa hänelle tehtiin useita leikkauksia kaularauhastulehduksen johdosta. Noin vuoden sairaalassaolonsa jälkeen hän yhtyi pataljoonaan juuri kun se palasi Suomeen. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin [[Suomen sisällissota]]an 2. jääkärirykmentin [[4. jääkäripataljoona (valkoiset)|4. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan. Hän otti osaa Suomen sisällissodassa taisteluihin Kalevankankaalla, missä haavoittui pahasti 28. maaliskuuta 1918. Haavoistaan parannuttuaan hän palveli 1. jääkärirykmentin 3. pataljoona 2. komppaniassa, josta hänet siirrettiin myöhemmin Suomen valkoiseen kaartiin. Yrjö Mikael Björklund kuoli keuhkokuumeeseen 8. heinäkuuta 1918 Mustasaaressa. Hänet on haudattu Vaasaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 11. huhtikuuta 1918, Vänrikki 1. kesäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4.lmiekan kera, Vapauden 1.lmitali, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Alfons Algot Björklöf===
([[26. syyskuuta]] [[1896]] [[Snappertuna]] – [[25. heinäkuuta]] [[1927]]) oli suomalainen viron armeijan luutnantti ja maaviljelijä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Gustaf Alfred Björklöf ja Hilda Emilia Sundholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Elna Maria Heleniuksen kanssa. Alfons Algot Björklöf kävi viisi luokkaa Tammisaaren yhteiskoulua. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 29. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 9. heinäkuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi [[Suomen sisällissota]]an [[5. jääkäripataljoona (valkoiset)|5. jääkäripataljoonan]] koneiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin [[2. jääkärirykmentti (valkoiset)|2. jääkärirykmentiin]] 26. maaliskuuta 1918 ja [[4. jääkäripataljoona (valkoiset)|4. jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniaan 17. huhtikuuta 1918. Suomen sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa, Raivolassa, Kaislahdessa ja Inon saaristossa. Sisällissodan päätyttyä hän jatkoi palvelua 2. jääkärirykmentissä (nimi myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti N:o 2) kuuluen sen 2. ja 3. konekiväärikomppaniaan. Suomen armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Alfon Björklöfin sotainto ei loppunut sisällissotaan vaan hän liittyi [[Viron vapaussota]]an 13. helmikuuta 1919. Hän toimi konekivääriosaston päällikkönä ensimmäisessä suomalaisessa vapaajoukossa. Viron vapaussodasta palattuaan hänen verensä veti taistelukentille ja hän liittyi 16. huhtikuuta [[Aunuksen retkikunta]]an, jossa toimi aluksi 1. rykmentin 1. pataljoonassa joukkueenjohtajana ja myöhemmin hän sai komentoonsa pataljoonan konekiväärikomppanian. Aunuksen sotaretkellä hän otti osaa taisteluihin Aunuksen kaupungissa, Santamäessa, Tuksajoella ja Tuuloksessa. Sotaretkeltä palattuaan hän liittyi suojeluskuntaan ja toimi [[Espoon suojeluskunta|Espoon suojeluskunnan]] opetusupseerina ja kansliapäällikkönä. Alfons Björklöf kuoli 25. heinäkuuta 1927 ja on haudattu Espooseen. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 10. huhtikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918, Luutnantti 15. helmikuuta 1919, Suojeluskuntaupseeri 6. lokakuuta 1922. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4.lmiekan kera, Vapaussodan muistomitali, Aunuksen muistomitali, Jääkärimerkki, Viron vapaussodan muistomitali.
 
===[[Torsten Torolf Björkman]]===
===Karl Petter Björkqvist ent. Björkas===
([[13. syyskuuta]] [[1895]] [[Raippaluoto]] – [[27. helmikuuta]] [[1970]]) oli suomalainen jääkäri ja poliisikonstaapeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Abraham August Björkqvist ja Emma Beata Nåhls. Karl Petter Björkqvist kävi kolme luokkaa kansakoulua ja Itä-Uudenmaan ruotsalaista kansanopistoa vuosina 1922–1923. Hän toimi maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamapalveluksen jälkeen hänet siirrettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Karl Petter Björkqvist palasi Suomeen sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918. Hän asettui maanviljelijäksi kotiseudulleen ja sivutoimena harjoitti myös kalastusta. 27. marraskuuta 1929 hänet nimitettiin nuoremmaksi konstaapeliksi Raippaluodon nimismiespiiriin. Hänet on haudattu Raippaluotoon. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===[[Carl August af Björkstén]]===
===Juho Ernst Björlin===
([[1. toukokuuta]] [[1893]] [[Lapua]] – [[6. tammikuuta]] [[1924]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Matti Björlin ja Maria BäcHänen puolisonsa oli Sanna Amalia Kaara. Juho Ernst Björlin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. konekiväärikomppaniaan 11. helmikuuta 1916. Juho Ernst Björlin laskettiin siviilityöhön 15. maaliskuuta 1916. Hän työskenteli aluksi Belgiassa rautatietöissä ja myöhemmin Kruppin tehtailla. Hän palasi Suomeen 29. marraskuuta ja työskenteli syntymäseudullaan työmiehenä. Juho Björlin kuoli keuhkotautiin 6. tammikuuta 1924.
 
===Matti Vihtori Björlin===
([[2. tammikuuta]] [[1887]] [[Lapua]] – [[11. tammikuuta]] [[1925]] ) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Matti Björlin ja Maria Bäc. Hänen puolisonsa oli Anna Laaksola. Matti Vihtori Björlin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 12. helmikuuta 1916. Hänet laskettiin sotapalvelukseen kelpaamattomana siviilityöhön 11. huhtikuuta 1916. Matti Vihtori Björlin palasi Suomeen sodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli työmiehenä Lapualla. Matti Vihtori Björlin kuoli 11. tammikuuta 1925. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Uno Bernhard Björndahl===
[[Kuva:Uno bernhard bjorndahl.jpg|thumb|Uno Bernhard Björndahl|150px]]
([[13. tammikuuta]] [[1897]] [[Vaasa]] – [[13. lokakuuta]] [[1962]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja hieroja. Hänen vanhempansa olivat mekaanikko Andreas Björndahl ja Edla Pörn. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Maria Elise Söderlundin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Vaasalainen asentaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aliupseeriksi 4. Jääkärirykmentin [[6. jääkäripataljoona (valkoiset)|6. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Näsilinnassa, Kuokkalassa ja Kellomäellä sekä etenemiseen Rajajoelle. Sisällissodan jälkeen hän palveli 2. Jääkärirykmentissä, josta hänet siirrettiin 3. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:een, josta muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti. Armeijasta hän erosi 30. syyskuuta 1920 ja liittyi Turun suojeluskuntaan 1. kesäkuuta 1921 ja hänet sijoitettiin 6. alueen päälliköksi, jossa tehtävässä toimi 1. marraskuuta 1922 asti. Vuonna 1923 hän muutti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin, missä toiminut hierojana Brooklynissä. Hänet on haudattu Brooklyniin. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 25. joulukuuta 1917, Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 15. elokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Einar Jarl Björnström]]===
===Gustav Fritjof Björkvik===
([[25. kesäkuuta]] [[1896]] [[Uusikaarlepyy mlk.]] – [[27. heinäkuuta]] [[1939]]) oli suomalainen jääkäri ja farmari. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Gustaf Björnvik ja Anna Knåc. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Irene Ulrika Nordlingin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet siirrettiin 22. helmikuuta 1917 Altonaan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918. Vuonna 1922 hän matkusti ensin Yhdysvaltoihin ja sieltä edelleen vuonna 1927 Kanadaan, jossa ryhtyi metsästämään ja viljelemään maata [[Port Haney]]ssä Brittiläisessä Kolumbiassa. Hänet on haudattu [[Maple Ridge]]n hautausmaahan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkit.
 
===[[Aarne Blick|Aarne Leopold Blick]]===
===Bernhard Vilhelm Blomberg===
([[21. huhtikuuta]] [[1890]] [[Salmi]] – [[15. toukokuuta]] [[1917]] [[Libau]]) oli suomalainen jääkäri ja paperikoneenhoitaja. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Karl Blomberg ja Ida Katrina Porthén. Tämä kansakoulun käynyt paperikoneenhoitaja Kajaanista liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 10. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1917 pataljoonan 3. komppaniaan. Hän ampui itsensä 15. toukokuuta 1917 Libaussa ja hänet on haudattu Libaun hautausmaalle.
 
===Hugo Rudolf Blomberg===
[[Kuva:Hugo rudolf blomberg.jpg|thumb|Hugo Rudolf Blomberg|150px]]
([[11. joulukuuta]] [[1891]] [[Helsinki]]) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja perämies. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Alexander Blomberg ja Maria Charlotta Weckström. Tämä kansakoulun ja Porvoon kansanopiston käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 16. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin [[10. jääkäripataljoona (valkoiset)|10. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan, ottaen osaa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti n:o 3, ja hän kuului l. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 24. elokuuta 1918 2. Divisioonan miinanheittäjäkomppaniaan ja 12. tammikuuta 1921 Pulkupyöräpataljoona 3:en 2. komppanian päälliköksi. Hän erosi armeijasta 29. heinäkuuta 1921 ja matkusti ulkomaille. Hän on ollut myöhemmin usean eri laivan kapteenina Yhdysvalloissa. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 1. kesäkuuta 1917, Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli 5. huhtikuuta 1918, Vänrikki 28. toukokuuta 1918, Luutnantti 25. helmikuuta 1920. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Johan Albert Blomqvist===
([[22. joulukuuta]] [[1890]] [[Vöyri]] – [[6. helmikuuta]] [[1958]]) oli suomalainen jääkäri ja kalastaja. Hänen vanhempansa olivat kalastaja Marten Blomqvist ja Sofia Ingman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Brita Maria Holmström. Tämä Vöyriläinen työmies ja kalastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 7. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin Altonan työosastoon 12. helmikuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin 26. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi Suomen sisällissodan jo lakattua 29. marraskuuta 1918 ja toimi Vöyrissä työmiehenä ja kalastajana. Hän matkusti Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, missä toimi työmiehenä vuosina 1923–1933. Hänet on haudattu Vöyriin. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.
 
===Lauri Johannes Boman myöh. Auer===
([[22. marraskuuta]] [[1894]] [[Helsinki]] – [[6. joulukuuta]] [[1969]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat yövartija Kaarlo Boman ja Amanda Pettinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Kerttu Maria Lautiaisen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Helsinkiläinen varastonhoitaja liittyi vapaaehtoisen Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27]]:ään [[20. toukokuuta]] [[1917]] ja hänet sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 7. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi jääkärien etujoukon mukana [[18. helmikuuta]] [[1918]] ja hänet määrättiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi ja komppanian varapäälliköksi [[Pohjois-Hämeen rykmentti 3. pataljoona|Pohjois-Hämeen rykmentin 3. pataljoona]]an, jonka mukan hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kuhmoisissa, Länkipohjassa, Orivedellä, Kangasalla, Lempäälässä, Tampereella ja Viipurissa. Hän haavoittui lievästi Tampereella. Sisällisodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa vääpelinä, josta hänet siirrettin Karjalan rykmentti n:o 2:een ja edelleen Valkoisen Kaartin rykmenttiin, mistä hän erosi vakinaisesta palveluksesta sitoutumisajan päätyttyä vuonna 1919. Armeijan jälkeen hän siirtyi SOK:n palvelukseen ja palvelikin yritystä aina vuoteen 1925. saakka, jolloin liittyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin järjestön yleisesikuntaan, mutta järjestöstä hän erosi jo seuraavana vuonna ja siirtyi Maakauppiaat Oy:n palveluksee ja palveli yritystä vuoteen 1939 saakka. Talvisotaan hän osallistui joukkueen varajohtajana [[Jalkaväkirykmentti 67]]:ssä. Talvisodan jälkeen hän toimi varastomiehenä Oy Valistuksen palveluksessa vuoteen 1968 saakka, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. Hänet on haudattu Helsingin Maunulan uurnalehtoon. '''Ylennykset''': Jefreitteri 7. helmikuuta 1918, Vääpeli 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lVapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===[[Gabriel von Bonsdorff (jääkäri)|Gabriel von Bonsdorff]]===
===[[Otto Emil Avenir Bonsdorff]]===
===[[Per Adolf von Bonsdorff]]===
===Gabriel Boström===
([[14. huhtikuuta]] [[1895]] [[Korsnäs]] – ) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Erik Boströin ja Beata Ravals. Hänen puolisonsa oli Emilia Sjösten. Ennen sotilasuralle ryhtymistään Boström työskenteli maanviljelijänä Korsnäsissä. Gabriel Boström liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 17. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Gabriel Boström saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 2. helmikuuta 1918. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodassa]] hänet komennettiin 1. jääkärirykmentin [[3. jääkäripataljoona (valkoiset)|3. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan, jossa joukossa hän haavoittui Tampereen valtauksessa 4. huhtikuuta 1918. Sisällissodan jälkeen hänet määrättiin 18. lokakuuta Itämeren rykmenttiin koulutusaliupseeriksi, josta tehtävästä hän erosi 30. syyskuuta 1920, jonka jälkeen toimi maanviljelijänä Korsnäsissä. Vuonna 1926 hän päätti ja lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin ja toimi rautatieyhtiössä puuseppänä. Hän siirtyi [[Michigan]]issa eläkkeelle vuonna 1966 . '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, vääpeli 18. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': [[Vapaudenristi|Vapaudenristi IV miekkojen kera]], Vapaudenmitali I, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
===[[Uno Boström]]===
===Jakob Alfred Brams===
([[28. tammikuuta]] [[1894]] [[Vöyri]] – [[4. elokuuta]] [[1971]] [[Tres Arroyos]], [[Argentiina]]) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja konemyyjä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matts Brams ja Beata Nyby. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Arista (Anna) Dagmar Svedlinin kanssa. He erosivat vuonna 1928. Tämä kansakoulun ja Ruotsissa sijaitsevan Rösjön maanviljelyskoulun käynyt nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan kuormastopäälliköksi 1. jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona (valkoiset)|1. jääkäripataljoonaan]], osallistuen taisteluihin Lempäälässä ja [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurissa]]. Hänet siirrettiin sisällissodan jälkeen suoritetun armeijan uudelleen järjestelyn myötä Suomen valkoisen kaartin 7. komppaniaan ja 15. elokuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l:n 4. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntaan 15. lokakuuta 1919 ja sijoitettiin Vöyrin suojeluskuntaan, jossa hän toimi paikallispäällikkönä. Vöyristä hänet komennettiin piiripäälliköksi Vaasan 10.een piiriin 1. kesäkuuta 1921. Tästä tehtävästä hän erosi 1. syyskuuta 1922. Hän palasi vielä suojeluskunta työhön vuonna ollen Vaasan 6. alueen päällikkönä vuoteen 1926 asti. Aktiivialiupseerikurssin Jääkärialiupseereille hän suoritti vuonna 1921. Henkivakuutusyhtiö Suomen asiamiehenä hän toimi vuosina 1926–1927, jonka jälkeen hän lähti merille ja myöhemmin vuonna 1935 asettui Argentiinaan toimien maanviljelyskoneiden hoitajana ja myyjänä. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 25. elokuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Reservin vänrikki 15. kesäkuuta 1921, Reservin luutnantti 6. joulukuuta 1936. Kunniamerkit: [[Vapaudenristi|Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera]], Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===[[Hjalmar Vilhelm Bredenberg]]===
 
===[[Ture Valdemar Brommels]]===
===Edvard Bruhn===
([[28. maaliskuuta]] [[1895]] [[Kotka (kaupunki)|Kotka]] – [[24. toukokuuta]] [[1919]] [[Narva]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat toimitusjohtaja Jöhns Bruhn ja Enfemia Flinkman. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaali lyseosta vuonna 1913 ja liittyi [[Nylands Nation|Uusmaalaiseen osakuntaan]]. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallisen kielitieteen osastolla vuosina 1913–1915. Hän liittyi yhtenä ensimmäisistä vapaaehtoisista Saksassa sotilaskoulutusta antavalle Pfadfinder-kurssille ja sijoitettiin 1. komppaniaan 25. helmikuuta 1915. Hänet laskettiin lomalle Suomeen 16. kesäkuuta 1915. Suomessa hän toimi vakoilijana ja jääkärivärvärinä Helsingin Liisankadun toimistossa. Hänen toimintansa paljastuttua hän yritti siirtyä Ruotsiin Tornion kautta, mutta tuli pidätetyksi (Ensimmäinen pidätetty jääkäri) Torniossa 21. joulukuuta 1915 ja hänet kuljetettiin tutkintavankeuteen Suomenlinnaan, josta hänet siirrettiin edelleen Pietariin Spalernajan vankilaan. Venäjän vallankumouksen puhjettua hän vapautui vankeudesta 12. maaliskuuta 1917 ja palasi Suomeen, mistä matkusti edelleen Tukholmaan, josta matkusti edelleen Haaparantaan josta toimitti aseita Suomeen. Hän liittyi Suomen armeijaan 22. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin [[8. Porin rykmentti (valkoiset)|Porin rykmentti]]in, jossa joukko-osastossa otti osaa taisteluun Poormarkussa. Hänet siirrettiin 2. toukokuussa 1918 joukkueenjohtajaksi [[Sallan rykmentti|Sallan rykmentin]] [[Kuolajärven pataljoona]]n 1. komppaniaan ja toimi myöhemmin vääpelinä Lapin ryhmän 2. rajavartiopataljoonassa. Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:n 9. komppaniaan hänet siirrettiin 21. tammikuuta 1919. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Tämä sotatantereille halajava jääkärivääpeli liittyi [[Viron vapaussota]]an lähtevään 1. Suomalaisen vapaajoukon esikuntaan (Ekströmin rykmenttiin), jossa hänet ylennettiin Viron armeijan vänrikiksi, ottaen osaa Narvan taisteluun, missä haavoittui kuolettavasti ja kuoli haavoihinsa 24. toukokuuta 1919. '''Ylennykset''': Vääpeli 22. helmikuuta 1918, Vänrikki (Viron armeija) 14. helmikuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Viron Vapaussodan muistomitali.
 
===[[Kurt Wilhelm Bruncrona]]===
===[[Leo Viktor Brunila]]===
===[[Karl Thorsten Brunou]]===
 
===Alfred Jonasson Byholm===
([[25. heinäkuuta]] [[1879]] [[Mustasaari]] – [[27. maaliskuuta]] [[1916]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat Torppari Jonas Byholm ja Carolina Nissas. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1912. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916, mutta hänet laskettiin siviilitöihin kykenemättömänä sotapalvelukseen 12. maaliskuuta 1916. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 27. maaliskuuta 1916 ja on haudattu Rheinhausenin hautausmaahan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Albert Aleksander Bäckman myöh. [[Albert Aleksander Puroma]]===
===[[Axel Arvid Bäckman]]===
===Frans Verner Bäckström===
[[26. lokakuuta]] [[1890]] [[Porvoo]] – [[2. joulukuuta]] [[1959]]) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Anders August Bäckstöm ja Emilia Sofia Mattsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Helena Ossowskyn kanssa. Tämä kansakoulun ja kolme luokkaa Porvoon ruotsalaista lyseota käynyt konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 23. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 10. huhtikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]], Ekkau-Kekkaussa ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän toimi pataljoonan haupitsipatterin kansliassa ja jäi Saksaan pataljoonan palattua Suomeen helmikuussa 1918 ja työskenteli Wahnin räjähdysainetehtaassa Kölnissä. Hän palasi sisällissodan jälkeen Suomeen elokuussa 1918 ja toimi liikemiehenä vuodet 1918–1922. Hän astui Asevarikko N:o 1:n palvelukseen vuonna 1922 ollen ensin varastomiehenä ja myöhemmin varastonhoitajana tehtävässä hän oli vuoteen 1923 asti, jonka jälkeen hän siirtyi Riihimäen ammusvaraston varastonhoitajaksi, jossa tehtävässä oli vuoteen 1926 asti. Vallilan ammusvaraston varastonhoitajaksi hän siirtyi vuonna 1926 ja toimi myöhemmin myös ammustarkastajana ja vartioston esimiehenä vuosina 1937–1939. Talvisodan ja välirauhan aikana hän toimi ammustarkastajana ja varaston esimiehenä Asevarikko n:o 1:ssä ja jatkosodan aikana hänet siirrettiin ammustarkastajaksi Asevarikko 5:een. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1944 ja siirtyi Oy Grönblom Ab:n palvelukseen. Hänet on haudattu Malmille. '''Ylennykset''': Sotilasalivirkamies 1928, Sotilasvirkamies 1941, Vänrikki 1941, Luutnantti 1944. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk; Suomen Valkoisen Ruusun 2. lmitali, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Unkarin maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
=[[#C|C]]=
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
 
 
===Alfred Camis ent. Kamis===
([[14. elokuuta]] [[1894]] [[Vöyri]] – [[24. syyskuuta]] [[1957]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Kamis ja Anna Brita Jåfs. Tämä kansakoulun ja Malmin osuuskauppaopiston vuosina 1919–1920 käynyt räätäli liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan esikuntavääpeliksi [[4. jääkäripataljoona (valkoiset)|4. jääkäripataljoonaan]] ja myöhemmin [[3. jääkäriprikaati (valkoiset)|3. jääkäriprikaatin]] esikuntaan. Sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 31. toukokuuta Päämajaan ja 12. kesäkuuta edelleen 3. Divisioonan esikuntaan ja 26. kesäkuuta Helsingin jalkaväkirykmentin N:o 1:n 4. komppanian vääpeliksi. Suomen armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Armeijasta eronsa jälkeen hän toimi Vöyrin suojeluskunnan päällikkönä 23. helmikuuta – 5. lokakuuta 1919 ja suojeluskunnan harjoituspäällikkönä Helsingin pitäjän eteläisessä piirissä vuonna 1920. Korsnäsissä hän toimi osuuskaupan johtajana vuosina 1920–1922, Hänen kaupallinen uransa jatkui kauppiaana (vaatetusliike) Kristiinankaupungissa vuosina 1922–1932. Kapiastyönsä ohella hän toimi vuodesta 1928 alkaen elokuvateatterin hoitajana. Kristiinankaupungin Tiukan seurakunnan kamreerina hän toimi vuodet 1931–1942 ja Ab Ateean johtajana hän toimi vuodet 1936–1939. Talvisotaan hän osallistui Kristiinankaupungin kansanhuoltolaitoksen kanslianhoitajana ja vuonna 1940 jalkaväen koulutuskeskus 7:ssä komppanianvääpelinä. Jatkosodassa hän toimi Vaasan kansanhuoltolautakunnan piiritarkastajana. Sotien loputtua hän työskenteli Vaasan kansanhuoltolautakunnan kirjurina vuodet 1945–1949. Vuosina 1944–1957 hän oli Kauppapuisto Kino Oy:n palveluksessa. Hänet on haudattu Vaasaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. Vääpeli 5. maaliskuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. luokka, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Viljo Ilmari Cantell]]===
 
===Karl Volmar Cavonius===
Karl Volmar Cavonius ([[17. joulukuuta]] [[1895]] [[Helsinki]] – [[23. kesäkuuta]] [[1968]]) oli suomalainen jääkäri ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat maalari Karl Gustaf Kavonius ja Maria Kristina Granlund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Hilja Lillie Varttin kanssa. Tämä Helsinkiläinen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 8. joulukuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 18. toukokuuta 1916, josta hän matkusti Yhdysvaltoihin. Hänet on haudattu [[Lake Worth]]iin [[Florida]]an.
===Tor Axel Chryscinicz===
([[10. syyskuuta]] [[1892]] [[Helsinki]] – [[12. toukokuuta]] [[1923]]) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat hammaslääkäri Axel Ludvig Chryscinicz ja Signe Norring. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Eugenie Apostolin kanssa. Hän kävi seitsemän luokkaa Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimistä oppilaitosta ja jatkoi opintojaan Saksan [[Ilmenau]]ssa sijaitsevassa Thüringenin teknisen opiston sähköinsinööriosastolla vuosina 1911–1914, jolloin suoritti sähköinsinööritutkinnon. Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla [[Lockstedter Lager]]in harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin 10. syyskuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin [[Jääkäripataljoona 27]]:n konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi [[2. jääkärirykmentti (valkoiset)|2. Jääkärirykmentin]] konekiväärikomppaniaan, mutta hän joutui jäämään Vaasaan sairautensa takia eikä näin ollen osallistunut komppaniansa mukana taisteluihin. Hänen parannuttuaan hänet siirrettiin 26. huhtikuuta 1918 2. Jääkärirykmentin [[12. jääkäripataljoona (valkoiset)|12. jääkäripataljoonan]] 3. komppaniaan ja otti sen päällikkönä osaa [[Ino]]n saartoon. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 22. toukokuuta 1918 5. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 28. kesäkuuta 1918 Karjalan kaartin rykmentin 2. konekiväärikomppaniaan päälliköksi. Suomen valkoiseen kaartiin hänet siirrettiin 15. lokakuuta 1918 ja aluksi hänet sijoitettiin 3. komppanian päälliköksi ja 14. helmikuuta 1919 alkaen 1. konekiväärikomppaniaan nuoremmaksi upseeriksi ja 14. lokakuuta 1919 alkaen saman komppanian päälliköksi. Hän on toiminut myös Helsingin ja Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirien kurssinjohtajana ja ohjaajana. Hänet on haudattu Helsinkiin. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 10. tammikuuta 1916, Gewehrführer 18. heinäkuuta 1917, Vänrikki 11. helmikuuta 1918, Luutnantti 16. toukokuuta 1918, Kapteeni 25. helmikuuta 1920. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Allan Wilhelm Clayhills]]===
===Gunnar Felix Collin===
([[5. toukokuuta]] [[1890]] [[Tammisaaren maalaiskunta]] – [[25. syyskuuta]] [[1956]]) oli suomalainen jääkäri ja tilanomistaja. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Felix Ferdinand Collin ja Hulda Amalia Boström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Edith Josefina Öhmanin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisestä oppilaitoksesta vuonna 1912 ja liittyi [[Nylands Nation|Uusmaalaiseen osakuntaan]]. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 28. syyskuuta 1915. Hänet komennettiin Suomeen tammikuussa 1916 ja oli Helsingin suojeluskunnassa kouluttajana, josta hän palasi Saksaan pataljoonan täydennysjoukkoon 11. toukokuuta 1916. Ennen Suomen sisällissotaa hän palasi kouluttajaksi Helsingin suojeluskuntaan ja sisällissodan aikana toimi Länsi-Uudellamaalla ns. rintaman takaisissa joukoissa. Sisällissodan jälkeen hän viljeli tilaansa Dragsvikissä ja vuodesta 1932 alkaen Siuntiossa Maaseudun keskinäisen palovakuutusyhtiön palveluksessa. Hän on toiminut valtion verotuslautakunnan puheenjohtajana Snappertunassa ja Tammisaaren maalaiskunnassa sekä Tammisaaren maalaiskunnan kirkko- ja kunnanvaltuustoa jäsenenä, kunnallislautakunnan varaesimiehenä sekä holhouslautakunnan puheenjohtajana. Hänet on haudattu Tammisaareen. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali.
 
=[[#D|D]]=
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
 
===[[Karl Rafael Dahlman]]===
===August Dahlqvist===
(Yhdysvalloissa hän käytti nimeä Gust Mickelson), ([[11. maaliskuuta]] [[1890]] [[Vöyri]] – [[20. marraskuuta]] [[1965]]) oli suomalainen jääkäri ja puutyömies. Hänen vanhempansa olivat työmies Mickel Dahlqvist ja Greta Lovisa Erikintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Selma Maria Westerlundin kanssa. Tämä Vöyriläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamapalveluksen jälkeen hänet siirrettiin 12. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon, josta myöhemmin laskettiin siviilitöihin. Hän palasi takaisin Suomeen 22. syyskuuta 1918 ja asettui Vöyriin. Hän työskenteli Vöyrissä ja Mustasaaressa työmiehenä kunnes muutti vuonna 1923 Kanadaan, josta muutti edelleen Yhdysvaltoihin, missä toimi puutyömiehenä. Hänet on haudattu Republic, Michigan USA. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===Kaarl Johan Dalaholm ent. Tel===
Karl Johan Dalaholm ent. Tel ([[13. lokakuuta]] [[1893]] [[Maksamaa]] – [[31. maaliskuuta]] [[1919]] [[Szczecin]]) oli suomalainen jääkäri ja kalastaja. Hänen vanhempansa olivat kalastaja Simon Johan Dalaholm ja Anna Maja Hattmakar. Hän oli oppaana merenkurkun yli menevän Voltin–Oravaisten reitin varrella. Hänen tehtävänään oli opastaa saksaan matkaavia jääkäreitä jääteitä Uumajaan. Itse hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 4. elokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1916 pataljonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]].Hän joutui 28. joulukuuta 1917 hoidettavaksi Libaun sotilassairaalaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin Stettinin sotilassairaalaa, missä hän kuoli keuhkotulehdukseen 31. maaliskuuta 1919. Hänet on haudattu Stettinin (Szczecin) sotilashautausmaalle. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Vilhelm Dalaholm ent. Tel===
([[11. huhtikuuta]] [[1898]] [[Maksamaa]] – [[28. maaliskuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkärialiupseeri ja kalastaja. Hänen vanhempansa olivat kalastaja Simon Johan Dalaholm Ja Anna Maja Hattmakar. Hän oli oppaana merenkurkun yli menevän Voltin–Oravaisten reitin varrella. Hänen tehtävänään oli opastaa saksaan matkaavia jääkäreitä jääteitä Uumajaan. Hän itse liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 9. marraskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 4. komppaniaan 3. maaliskuuta 1917. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 ja saapui jääkärien etujoukon mukana Vaasaan ja komennettiin opettajaksi Vöyrin sotakouluun, mistä hänet siirrettiin 2. jääkärirykmentin [[4. jääkäripataljoona (valkoiset)|4. jääkäripataljoonan]] 3. komppaniaan. Hänet siirrettiin 24. maaliskuuta komppaniansa mukana [[6. jääkäripataljoona (valkoiset)|6. jääkäripataljoonaan]] 24. maaliskuuta 1918, jossa komppania sai järjestysnumeron kaksi. Hän otti osaa Suomen sisällissodassa osaa taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän kaatui 28. maaliskuuta 1918. Hänet on haudattu Maksamaan sankarihautaan. Ylennykset: Aliupseeri 7. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Björn Gustaf Waldemar Damstén]]===
===[[Axel Rudolf Danielson]]===
===[[Karl Bror Felix Dikert]]===
 
===Aaro Matias Dufva===
([[17. elokuuta]] [[1887]] [[Virolahti]] – [[18. huhtikuuta]] [[1936]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Dufva ja Helena Hertta. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Ilta Josefiina Heikkilän kanssa. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 24. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin siviilitöihin. Hän saapui Suomeen 22. joulukuuta 1918 ja astui 1. helmikuuta 1919 alikersanttina palvelukseen Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:een, mistä muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti, missä hän toimi pataljoonan varusmestarina ja 6. komppanian vääpelinä. Hän siirtyi 1. huhtikuuta 1924 Laivaston koulutuskuntaan ja oli 3. komppaniassa taloustehtävissä. Hän erosi armeijasta 24. helmikuuta 1926. Hän suoritti Suomeen paluunsa jälkeen laivanpäälliköltä vaaditun höyrykone tutkinnon. Armeijasta eronsa jälkeen hän viljeli omistamaansa tilaa Mäntyharjulla sekä toimi työnjohtajana mäntyharjulla. Hän kuoli keuhkotautiin ja haudattiin Mäntyharjulle. '''Ylennykset''': Alikersantti 22. joulukuuta 1918, Kersantti 20. huhtikuuta 1919, Vääpeli 1. maaliskuuta 1921. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===[[Berndt Ragnar Dyhr]]===
 
=[[#E|E]]=
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
 
 
===Georg Ehrström===
([[9. toukokuuta]] [[1898]] [[Vöyri]] – [[28. helmikuuta]] [[1959]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja kauppias. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Mårten Ehrström ja Maria Klemets. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Jenny Sofia Forsin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Vöyriläinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 18. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella ja [[Riianlahti|Riianlahdella]]. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonhan työosastoon, josta edelleen 2. elokuuta 1917 siviilitöihin. Hän saapui takaisin Suomeen S/S Arcturuksen toisella aseidenkuljetusmatkalta 24. maaliskuuta 1918 ja komennettiin jefreitterin arvolla 5. Jääkärirykmentin [[14. jääkäripataljoona (valkoiset)|14. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, osallistuen joukkueenjohtajana komppaniansa mukana taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa, josta muodostettiin myöhemmin jalkaväkirykmentti n:o 4. Hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l:een, jossa hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi ja varusmestariksi 5. komppaniaan. Hän erosi armeijasta 10. tammikuuta 1919. Armeijan jälkeen hän toimi aluksi liikeapulaisena vuosina 1919–1922 ja prokuristina ja myöhemmin työnjohtajana Ab Wörå handelskompanissa vuosina 1922–1926. Vuodesta 1926 alkaen ko. yrityksen toimitusjohtajana ja liikkeen omistajana hän oli 1. maaliskuuta 1936 alkaen vuoteen 1939 asti. Sotien aikana hän toimi kotipitäjänsä ilmavalvontatehtävissä ja kunnan tilintarkastajana sekä kansanhuoltolautakunnan jäsenenä. Sotien jälkeen hän jatkoi edelleen kauppiastoimiaan. Hänet on haudattu Vöyrille. '''Ylennykset''': Jefreitteri 24. maaliskuuta 1918, Aliupseeri 24. toukokuuta 1918, Varavääpeli 16. heinäkuuta 1918, Vääpeli 9. joulukuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Finlands Svenska Köpmannaförbund hopeinen ansiomerkki.
 
===[[Aksel Eino Einola]]===
===Matti Arvid Ek===
([[20. tammikuuta]] [[1882]] [[Paavola]] – [[28. tammikuuta]] [[1940]]) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matti Ek ja Anna Eskola ja häne puolisonsa oli Maria Koljonen. Matti Arvid Ek liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 16. huhtikuuta 1916. Täydennysjoukosta hänet siirrettiin 2. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916, josta edelleen 23. syyskuuta pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin kengityssepäksi 2. jääkärirykmentin [[12. jääkäripataljoona (valkoiset)|12. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan. Suomen sisällissodassa hän osallistui taisteluihin [[Kalevankangas|Kalevankankaalla]], [[Tampereen taistelu (Suomen sisällissota)|Tampere]]ella, [[Kauksamo]]ssa, [[Kivennapa|Kivennavalla]] ja [[Raivola]]ssa. Sodan jälkeen hän palveli pioneeripataljoonan 2. komppaniassa. Suomenarmeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919, jolloin siirtyi poliisivoimiin toimien etsivänä Viipurin poliisilaitoksella. Hän astui uudelleen puolustusvoimien palvelukseen pioneeripatalkoona 1:n 2. komppaniaan 1. marraskuuta 1919. Pioneeripataljoonassa hän toimi kengitysseppänä ja koulutusaliupseerina. Uudelleen hän erosi armeijasta 31. lokakuuta 1924, jonka jälkeen hän työskenteli m.m. tallimestarina Kemi oy:ssä ja Kauhajoella viljeli omaa tilaansa. Vuosina 1930–1940 hän työskenteli Nybergin lastausliikkeessä ja talvisin harjoitti omaa ruokaalan yritystään. Matti Arvid Ek on haudattu Kemiin. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Kersantti 6. huhtikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali I, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan ensimmäiseen maailmansitaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Leo Aleksander Ekberg]]===
===[[Magnus Oskar Severin Ekblad]]===
===[[Per Ole Ekholm]]===
===[[Karl Magnus Eklund]]===
===Lauri Oskar Lennart Eklund===
[[Kuva:Lauri oskar lennart eklund.jpg|thumb|150px|Lauri Oskar Lennart Eklund]]
([[13. kesäkuuta]] [[1896]] [[Helsinki]] – [[9. kesäkuuta]] [[1919]]) oli suomalainen jääkärikersantti ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat poliisikonstaapeli Oskar Viktor Eklund ja Elin Sofia Eriksson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915 Aino Maria Haapasalon kanssa. hän oli ammatiltaan asentaja. Sotilasuransa hän aloitti vuoden 1914 syksyllä liittymällä Venäjän armeijaan., jossa otti osaa konekiväärinjohtajana mm. Masurian järvialueen taisteluihin, jossa haavoittui haavoittui. liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 8. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella. Hänet siirrettiin 19. elokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja edelleen [[Altona]]n työosastoon 30. huhtikuuta 1917. Työosastosta hänet päästettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Hän palasi takaisiin Suomeen sisällissodan päätyttyä 25. marraskuuta ja komennettiin Suomen armeijaan 3. joulukuuta 1918. Hänen palveluspaikkanaan oli Suomen valkoisen kaartin 6. komppania. Hänet komennettiin kouluttajaksi Sammatin suojeluskuntaan 16. joulukuuta 1918, jossa tehtävässä hän oli 15. tammikuuta 1919 asti. Lars Oskar Lennart Eklund kuoli 9. kesäkuuta 1919 ja haudattiin Helsingin Kaartin hautausmaalle. '''Ylennykset''': Kersantti 3. joulukuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Evert Oskar Ekman]]===
===Josef Hjalmar Ekman===
([[28. kesäkuuta]] [[1894]] [[Vaasa]] – [[17. maaliskuuta]] [[1918]] [[Lyypekki]]) oli Jääkäri ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat varusmestari Viktor Ekman ja Maria Matilda Vesterlund. Josef Hjalmar Ekman kävi kansakoulun ja työskenteli asentajana Vaasassa. Tämä asentaja Vaasasta liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 11. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 16. tammikuuta 1917. Hänet vapautettiin kykenemättömänä sotapalvelukseen 20. tammikuuta 1917. Josef Hjalmar Ekman kuoli keuhkotautiin Lyypekissä 17. maaliakuuta 1918. ja haudattiin Vorwerkerin hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.
 
===[[Kalle Edvin Ekvall]]===
===Hans Evald Elénij ent. Elenius===
([[8. lokakuuta]] [[1886]] [[Liljendahl]] – [[2. huhtikuuta]] [[1923]]) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja insinööri. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Erik Gustaf Elenius ja Maria Fernelius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915 Gertrud Erna Augusta Wegnerin kanssa. Hän kävi kuusi luokkaa Tampereen ruotsalaista yhteiskoulua ja Kurkijoen ylemmän maanviljelyskoulun vuonna 1908. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Zürichissä Sveitsissä ja jatkoi opintojaan Köthenin teknisessä korkeakoulussa, josta valmistui paperi- ja selluloosainsinööriksi. Hän liittyi vapaaehtoisena Pfadfinder-kurssille Saksassa jääkärikoulutusta antavaan yksikköön, joka myöhemmin nimettiin [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ksi]]. Hän kirjautui Holsteinissa sijaitsevalle leirialueelle Lockstedt lageriin 23. maaliskuuta 1915 ja hänet sijoitettiin 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. syyskuuta 1915 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa asemasotaan Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa. Rintamakomennuksen jälkeen hänet siirrettiin 5. marraskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin 3. toukokuuta 1917 siviililomalle sairautensa johdosta. Hän saapui Suomeen 24. huhtikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja hänet komennettiin Suomen sisällissotaan pataljoonan komentajaksi [[3. jääkärirykmentti (valkoiset)|3. Jääkärirykmentin]] täydennyspataljoonaan. Hänet siirrettiin 21. heinäkuuta 1918 Jääkärirykmentti n:o 5:een, josta sittemmin tuli Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4. Hän toimi 3. pataljoonan komentajana ja 10. syyskuuta 1918 alkaen 2. konekiväärikomppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 22. lokakuuta 1918, mutta toimi Kotkan suojeluskunnan harjoituspäällikkönä vuosina 1919–1920 ja esikunnan jäsenenä vuosina 1919–1922. Sotilasuran jälkeen hän työskenteli selluloosatehtaissa Lohjalla ja Enso-Gutzeit Oy:ssä. Hän kuoli Nummelan parantolassa ja on Haudattu Virolahdelle. '''Ylennykset''': Gewehrführer 2. syyskuuta 1915, Luutnantti 27. huhtikuuta 1918, Kapteeni (Kotkan suojeluskunnassa 1919–1923 ylennys virallisesti vahvistamatta). '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Karl Gunnar Elfgren]]===
===[[Iivari Johannes Ellilä]]===
===Paul Johan Ellmén===
([[15. huhtikuuta]] [[1877]] [[Uusikaupunki]] – [[2. tammikuuta]] [[1936]]) oli suomalainen jääkäri ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat raatimies Gustaf Frithjof Ellmén ja Hilda Julia Wallenius. Tämä kolme luokkaa Turun ruotsalaista reaalilyseota käynyt liikealalla toiminut merimies Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 15. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon. Hänet komennettiin 1. lokakuuta 1916 Saksan meriesikunnan palvelukseen ja toimi kuriirina [[Saksa]]n–[[Tanska]]n–[[Ruotsi]]n välillä. Hän osallistui Berliinissä pidetyille erikoiskursseille. Hänet vapautettiin palveluksesta ja laskettiin siviilitöihin 4. syyskuuta 1917. Hän toimi jääkäriajan jälkeen edustajan töissä [[Hampuri]]ssa ja [[Berliini]]ssä. Hän palasi Suomeen toukokuussa 1919. Toimi sen jälkeen liikemiehenä Helsingissä sekä viimeksi Helsingin raastuvanoikeuden apulaishaastemiehenä. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Frans Johannes Elo===
([[23. toukokuuta]] [[1894]] [[Turku]] – [[25. helmikuuta]] [[1919]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Karl Vilhelm. Elo ja Johanna FlinTämä kansakoulun ja kellosepän opin käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 24. syyskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 15. maaliskuuta 1916. Takaisin komppaniaan hän palasi 14. elokuuta 1917. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin [[9. jääkäripataljoona (valkoiset)|9. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurissa]]. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa, josta muodostettiin myöhemmin Jääkaripataljoona n:o 4, sitten Jääkäripataljoona n:o 2 ja vihdoin Pohjolan jääkäripataljoona. Hänet sijoitettiin ko. joukon 1. komppaniaan. Hänet siirrettiin 31. lokakuuta 1918 Terijoen rajavartiopataljoonan 3. komppaniaan. Hän kuoli 25. helmikuuta 1919 ja on haudattu Turkuun. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 25. maaliskuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Hans Einar Elo]]===
===Muisto Johannes Elomaa ent. Sandberg===
([[30. lokakuuta]] [[1893]] [[Hämeenlinnan maalaiskunta]] – [[10. marraskuuta]] [[1940]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat räätäli Erik Juho Sandberg ja Aurora Linderman. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1921 Hilda Maria Klaasion kanssa, josta hän erosi vuonna 1923. Toisen kerran hän avioitui vuonna 1931 Helmi Helena Lahden kanssa. Tämä kansakoulun käynyt leipuri ja verhoilija oppilas liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona (valkoiset)|1. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa, missä haavoittui 28. huhtikuuta 1918. Sisällissodan jälkeen hänet komennettiin armeijan uudelleenjärjestelyssä Suomen valkoisen kaartin 7. komppaniaan vääpeliksi ja 1. tammikuuta 1919 alkaen saman komppanian joukkueenjohtajaksi. Armeijasta hän erosi 19. huhtikuuta 1919, jonka jälkeen hän työskenteli työmiehenä eri paikkakunnilla. Hän osallistui erilaiseen poliittiseen toimintaan josta sai käräjäoikeuden tuomiot vuosina 1920 ja hallinto-oikeuden tuomion vuonna 1931. Hän toimi välillä liikeapulaisena Hämeenlinnassa ja myöhemmin rakennusmiehenä ja talonmiehenä Helsingissä. Hänet on haudattu Helsinkiin. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 10. huhtikuuta 1918, Vääpeli 15. heinäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk.
 
===[[Toivo Johannes Eloranta]]===
 
===Urho Rudolf Elsterberg===
([[28. huhtikuuta]] [[1895]] [[Antrea]] – [[7. huhtikuuta]] [[1919]] [[Viipuri]]) oli suomalainen jääkäri ja räätäli. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Pietari Juhana Elsterberg ja Frilander. Tämä Antrealainen räätäli Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 21. joulukuuta 1915 kykenemättömänä sotilaskoulutukseen. Hän palasi suomeen 29. marraskuuta 1918. Hän kuoli Viipurissa 7. huhtikuuta 1919 keuhkokuumeeseen.
 
===[[Kaarlo Gabriel Engelberg myöh. Engelvuori]]===
===Esko Johannes Enlund===
([[16. heinäkuuta]] [[1894]] [[Rauma]] – [[3. huhtikuuta]] [[1960]]) oli suomalainen suojeluskuntavääpeli ja työnjohtaja. Hänen vanhempansa olivat kauppias Johan Ludvig Eklund ja Vilhelmina Charlotta Fröberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anna Elisabet Göranssonin kanssa. Tämä viisi luokkaa Rauman yhteislyseota käynyt liikeapulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ään]] 21. lokakuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin hänen sairautensa johdosta siviililomalle 8. elokuuta 1917. Hän saapui Suomeen Ruotsinkautta 16. elokuuta 1917 ja toimi sen jälkeen Rauman suojeluskunnassa ryhmänjohtajana ja koulutusaliupseerina. Hän astui sisällissodan jälkeen armeijan palvelukseen asevelvollisena 30. heinäkuuta 1918 ja sijoitettiin Karjalan kaartin rykmenttiin, jossa hoiti aluksi 8. komppanian vääpelin ja syyskuusta 1918 3. pataljoonan esikuntavääpelin ja joulukuun puolivälistä 1918 pataljoonan talousosaston kirjurin tehtäviä. Armeijasta hän erosi 12. helmikuuta 1919. Hän toimi sen jälkeen Raumalla kauppiaana ja konttoristina vuosina 1919–1932 sekä maanviljelijänä Eurajoella ja Lempäälässä vuosina 1932–1934. Talvisotaan hän osallistui aluksi Lentolaivue 28:ssa Säkylässä ja myöhemmin ase- ja ammusvaraston hoitajana Turussa. Välirauhan aikana hän toimi samassa tehtävässä ja Jatkosodan sytyttyä hän toimi työnjohtajana Raumalaisissa rahtausliikkeissä. Aluksi Ab Grundström & Heinrichs Oy:ssä ja vuodesta 1948 alkaen Wass & Lundberg Oy:ssä. Hänet on haudattu Raumalle. '''Ylennykset''': Aliupseeri 8. syyskuuta 1918, Suojeluskuntavääpeli 16. huhtikuuta 1921. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Karl Bruno Enquist]]===
 
===[[Anton Rikhard Eonsuu]]===
 
===Paavo Erholz===
([[7. lokakuuta]] [[1894]] [[Kiuruvesi]] – [[23. heinäkuuta]] [[1963]]) oli suomalainen jääkäri ja koneenkäyttäjä. Hänen vanhempansa olivat työmies Pekka Erholtz ja Anna Huttunen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Fanny Aleksandra Rosnellin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 3. kesäkuuta 1916, josta hänet laskettiin sotapalvelukseen kykenemättömänä siviilitöihin 12. huhtikuuta 1916. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja toimi Helsingissä palosotilaana. Myöhemmin hän muutti Kemiin ja toimi ensin sähkötyömiehenä ja vuodesta 1929 alkaen sellutehtaan koneenkäyttäjänä Kemi Oy:ssä. Hänet on haudattu Kemiin.
 
===[[Mårten (Martin) Georg Ericsson]] ent. Blomqvist===
===[[Reino Bernhard Ericsson]]===
===Jaakko Erikoinen===
([[10. helmikuuta]] [[1876]] [[Alahärmä]] – [[26. helmikuuta]] [[1967]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat palstatilallinen Erkki Erikoinen ja Liisa Jaakontytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Amanda Niemelän kanssa. Tämä Alahärmäläinen työmies Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 11. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ryhmänjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin [[4. jääkäripataljoona (valkoiset)|4. jääkäripataljoonan]] 3. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä ja Raivolassa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa, josta myöhemmin muodostettiin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Hänet siirrettiin 4. syyskuuta 1918 Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:n 2. konekiväärikomppaniaan, mistä hänet vapautettiin ikänsä perusteella 22. marraskuuta 1918. Armeijauran jälkeen hän viljeli maata Alahärmän Voltissa. Hän oli myös vuodet 1923–1924 siirtolaisena Kanadassa. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 28. lokakuuta 1917, Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 20. elokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Ture Erno|Ture Julius Erikson myöh. Erno]]===
 
===Johan Albert Eriksson===
([[13. huhtikuuta]] [[1896]] [[Koivulahti]] – [[3. huhtikuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkäri ja maataloustyömies. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johannes Eriksson ja Brita Stina Beijar. Tämä kansakoulun käynyt Koivulahtelainen maataloustyömies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 18. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet siirrettiin umpisuolentulehduksen takia sairaalahoitoon Danzigiin 10. helmikuuta 1918, jossa hän kuoli 3. huhtikuuta 1918. Hänet on haudattu Danzigiin. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Johan Edvard Eriksson===
Johan Edvard Eriksson ([[27. joulukuuta]] [[1895]] [[Vaasa]] – [[13. toukokuuta]] [[1964]]) oli suomalainen jääkäri ja viilari. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Erik Wilhelm Eriksson ja Greta Bjons. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Maiju Mikkilän kanssa, josta hän erosi vuonna 1931. Tämä kansakoulun käynyt Vaasalainen autonkuljettaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ään]] 27. helmikuuta 1916 ja sijoitettiin 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden ja Aa-joella. Rintamapalveluksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 14.toukokuuta 1917 ja laskettiin rintamapalvelukseen kykenemättömänä siviilitöihin 6. kesäkuuta 1917. Suomeen hän palasi 22. syyskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen noin kuusi vuotta autonkuljettajana ja vuodesta 1928 asentajana Vaasassa Suomen moottoritehdas oy:ssä. Jatkosodan aikana hän oli lentokonetehtaan palveluksessa vuosina 1941–1943. Sotien jälkeen hän toimi viilarina Oy Strömberg Ab:ssä Vaasassa. Hänet on haudattu Vaasaan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Karl Edvard Eriksson===
[[Kuva:Karl edvard eriksson.jpg|thumb|Karl Edvard Eriksson|150px]]
([[24. helmikuuta]] [[1897]] [[Mustasaari]] – [[20. toukokuuta]] [[1965]]) oli suomalainen jääkäriyliluutnantti ja konttoristi. Hänen äitinsä oli Ida Eriksson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Signe Maria Remahlin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Vaasalainen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ään]] 11. maaliskuuta 1916 ja sijoitettiin 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden ja Aa-joella. Hän sairastui 1. tammikuuta 1918 ja joutui sairaalahoitoon. Hän saapui Suomeen huhtikuun alussa ja astui Suomen valkoiseen armeijaan aliupseeriksi 5. Jääkärirykmentin [[14. jääkäripataljoona (valkoiset)|14. Jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, osallistuen taisteluihin Karjalankannaksella. Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, joka nimettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi.Hän toimi 4. komppaniassa koulutusaliupseerina. Hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:een, joka nimettiin myöhemmin Porin rykmentiksi ja toimi sen 1. pataljoonassa koulutusaliupseerina. Armeijasta hän erosi 30. syyskuuta 1920. Hän astui takaisin armeijan palvelukseen 1. huhtikuuta 1921 ja sijoitettiin Kaartin Jääkäripataljoonaan, jossa oli ensin 2. komppanian vääpelinä ja 1. syyskuuta 1926 alkaen pataljoonan esikuntavääpelinä. Hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1934, Kaartin jääkäripataljoonan tultua lakkautetuksi, Uudenmaan rykmenttiin ja 1. kesäkuuta1934 esikuntavääpeliksi Kenttätykistörykmentti n:o 4:än esikuntaan. Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssi hän suoritti vuonna 1930. Talvisotaan hän osallistui Raskas patteristo 3:n patterin vääpelinä, osallistuen taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi Raskas Patteristo 3:ssa adjutanttina ja rahastonhoitajana Raskaspatteristo 1:ssä. Jatkosotaan hän osallistui talousupseerina ja huoltopäällikkönä Raskaspatteristo 30:ssä ja vuodesta 1943 alkaen Raskaspatteristo 2:n huoltopäällikkönä (III/KTR 1). Vuonna 1945 hän toimi Porvoon sotilaspiirin rahastonhoitajana ja vuodesta 1945 alkaen huoltopäällikkönä.. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1946, jonka jälkeen hän toimi konttoristina Bock Bryggeri Ab:ssa vuosina 1947–1961. Hänet on haudattu Vaasaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 4. huhtikuuta 1918, Varavääpeli 16. heinäkuuta 1918, Vääpeli 29. elokuuta 1919, Reservin vänrikki 1940, Luutnantti 1941, Yliluutnantti 1956. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. ltammenlehvän kera, Vapaudenristi 4. l(1918 miekkojen kera, 1940, 1942), Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Suomen Valkoisen Ruusun 1. lmitali kultaristin kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Paul Aleksander Eriksson]]===
 
===Juho Albin Erkkilä===
([[19. kesäkuuta]] [[1895]] [[Lehtimäki]] – [[3. toukokuuta]] [[1931]]) oli suomalainen jääkäri ja seppä. Hänen vanhempansa olivat seppä Aleksi Erkkilä ja Ulrika Hintsa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Anna Lempi Tuomaalan kanssa. Tämä Lehtimäkeläinen koneseppä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet siirrettiin rintamapalveluksen jälkeen 22. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin 16. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja toimi seppänä Lehtimällä. Myöhemmin hän toimi Ab Uleå Oy:n Korkeasaaren sahalla ja Valkeakosken kanavatöissä, mistä muutti vuonna 1931 Himangalle ja kuoli siellä keuhkotautiin 3. toukokuuta 1931.
 
===Uuno Albanus Esko myöh. Koskenniemi===
===Joel Eskola===
([[17. elokuuta]] [[1890]] [[Heinola]] – [[22. heinäkuuta]] [[1957]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja työmies. Hänen vanhempansa olivat torppari Anders Johan Eskola ja Susanna Kallentytär. Tämä kolme luokkaa kansakoulua käynyt Heinolalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ään]] 12. tammikuuta 1916 ja sijoitettiin 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueen varajohtajaksi 4. Jääkärirykmentin [[8. jääkäripataljoona (valkoiset)|8. Jääkäripataljoonaan]], josta hänet siirrettiin 5. maaliskuuta 1918 joukkueenjohtajaksi 4. jääkärirykmentin [[9. jääkäripataljoona (valkoiset)|9. jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa Suomen sisällissodassa taisteluihin Viipurissa. Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen edellä mainitusta rykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jolla myöhemmin on ollut nimet Jääkäripataljoona n:o 2, Pohjolan Jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona. Hän toimi konekiväärikomppaniassa joukkueenjohtajana ja komppanianvääpelinä. Hän otti osaa vuonna 1920 Petsamon retkikuntaan ja oli sijoitettuna sen 2. komppaniaan. Karjalan kaartin rykmentin 1. pataljoonaan hänet siirrettiin 7. toukokuuta 1920. Armeijasta hän erosi 8. lokakuuta 1920. Sotilasuran jälkeen hän on toiminut työmiehenä Pohjois-Suomessa. '''Ylennykset''': Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Kosti Eskola]]===
===Carl Didrik von Essen===
(Saksassa käytti nimeä Wacklin), ([[25. joulukuuta]] [[1875]] [[Helsinki]] – [[15. marraskuuta]] [[1954]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja isännöitsijä. Hänen vanhempansa olivat tehtailija Carl Johathan von Essen ja Aina Johanna von Essen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Martha Bredelowin kanssa. Hän kävi neljä luokkaa Vaasan suomalaista reaalilyseota. Tämä Jepuan Villakehruu Oy:n konttoripäällikkö liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 15. marraskuuta 1915, josta hänet komennettiin etappitehtäviin Ruotsiin, mutta vapautettiin myöhemmin keväällä palveluksesta sairaalloisuutensa vuoksi. Hän palasi Suomeen 15. syyskuuta 1917 ja ryhtyi hoitamaan entistä tointansa Jepuan villakehruutehtaalla. Hän liittyi Jepuan suojeluskuntaan 21. tammikuuta 1918 ja otti sen mukana osaa Kokkolan ja Oulun valtauksiin. Sisällissodan jälkeen hän palasi Jepuan villatehdas Oy:n konttoripäälliköksi ja isännöitsijäksi. Myöhemmin hän toimi yksityisenä liikemiehenä. Jepuan suojeluskunnan esikunnassa hän työskenteli vuosina 1930–1933. Ylennykset: Suojeluskunta-aliupseeri 28. tammikuuta 1918, Vääpeli 25. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaudenmitali 1. lk; Suojeluskuntain rautainen ansioristi, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Ernst Reinhold von Essen]]===
 
===[[Gustaf Robert von Essen]]===
 
===[[Torsten Harald von Essen]]===
 
==[[#F|F]]==
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
===[[Ernst Almar Ferdinand Fabritius]]===
===[[Frans Uno Fagernäs]]===
===[[Aksel Woldemar Falkenberg]]===
===[[Bertel Ragnar Fallenius]]===
 
===[[Edvard Finne]]===
===Johannes Flink===
([[16. tammikuuta]] [[1897]] [[Vöyri]] – [[16. huhtikuuta]] [[1931]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja työmies. Hänen vanhempansa olivat työmies Matts Henrik Flink ja Anna Lovisa Holmberg. Tämä Vöyriläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] konekiväärikomppaniaan 29. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 21. toukokuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]], Ekkau-Kekkaussa ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 18. joulukuuta 1917 ja takaisin tykistöpatteriin 10. helmikuuta 1918. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan [[1. jääkäripatteristo (valkoiset)|Jääkäritykistön 2. patteriin]], jonka mukana osallistui taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla ja Lempäälässä sekä Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen toimitetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet sijoitettiin Jääkäritykistöprikaatin [[2. jääkäripatteristo (valkoiset)|2. jääkäripatteriston]] 3. patteriin ja otti osaa sotatoimiin Karjalankannaksella, mm. Raivolan taisteluun ja Inon saartoon. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulussa, josta hänet tykistön uudelleenjärjestelyn yhteydessä siirrettiin Kenttätykistörykmentti n:o 2:n 4. patteriin. Armeijasta hän erosi helmikuussa 1919. Sotilasuransa jälkeen hän työskenteli työmiehenä kotipitäjässään ja kuoli keuhkotautiin 16. huhtikuuta 1931 ja haudattiin Vöyrille. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Aliupseeri 17. huhtikuuta 1918, Vääpeli 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Jääkärimerkki.
 
===[[Mårten Isak Flink]]===
 
===Kaarlo Flygare===
([[2. tammikuuta]] [[1893]] [[Turtola]] – [[6. huhtikuuta]] [[1928]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja Viron armeijan vänrikki. Hänen vanhempansa olivat torppari Juho Flygare ja Sandra Johanna. Tämä Ylitorniolainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 20. huhtikuuta 1916 ja takaisin 3. komppaniaan 5. joulukuuta 1916. Täydennysjoukkoon hänet komennettiin uudemman kerran 14. toukokuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin 6. kesäkuuta 1917. Takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon hän palasi 29. elokuuta 1917 ja siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 3. joulukuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan [[2. jääkäripatteristo (valkoiset)|Jääkäritykistön 3. patterin]] kuormastoon, josta hänet siirrettiin hiukan myöhemmin [[1. jääkäripatteristo (valkoiset)|Jääkäritykistön 2. patteriin]]. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Länkipohjassa, Pitkäjärvellä, Orivedellä, Kangasalla, Lempäälässä ja Tampereella. Hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Pohjois-Savon rykmentin 9. komppaniaan 14. huhtikuuta 1918, jonka mukana hän otti osaa [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin valloitukseen]] ja etenemiseen Haminaan. Sisällissodan jälkeen hän koulutusaliupseerina Pohjois-Savon rykmentistä muodostetussa Helsingin vartiopataljoonassa. Hän erosi armeijasta 8. lokakuuta 1918, osallistuakseen [[Viron vapaussota]]an. Hän liittyi Ensimmäiseen suomalaiseen vapaajoukkoon, jossa hän toimi 1. komppanian päällikkönä ja osallistui taisteluihin Kahalassa, Utrialla ja Narvassa. Sodasta saamiensa traumojen johdosta hän joutui sairaalahoitoon ja kuoli mielisairaana Turussa 6. huhtikuuta 1928. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. huhtikuuta 1918, Vääpeli keväällä 1918, Vänrikki 1919 (Viron armeija). '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1.lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Viron Vapaussodan muistomitali.
===Karl Edvard Forsander===
([[18. lokakuuta]] [[1897]] [[Nilsiä]] – [[20. helmikuuta]] [[1920]] [[Lappeenranta]]) oli suomalainen jääkäri ja kauppias. Hänen äitinsä oli Ulla Forsander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Eva Kristiina Kasurisen kanssa. Tämä räätälioppilas liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 27. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 1. toukokuuta 1916. Oman kertomuksensa mukaan hän palasi Suomeen Hollannin, Norjan,ja Ruotsin kautta 1917 ja asettui Varkauteen kauppiaaksi. Sisällissodan jälkeen hän muutti Lappeenrantaan ja toimi silläkin kauppiaana. Hänet on haudattu Varkauteen.
 
===Sven Emanuel Forsberg===
([[27. tammikuuta]] [[1891]] [[Oulu]] – [[15. elokuuta]] [[1950]]) oli suomalainen jääkäri ja työnjohtaja. Hänen vanhempansa olivat suutari Herman Forsberg ja Anna Tuohino. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Greta Maria Pyykkön kanssa. Tämä kansakoulun ja neljä luokkaa Oulun suomalaista yhteiskoulua käynyt sähköasentaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 28. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Schmardenin taistelu|Schmardenissa]] sekä Aa- joella. Hän erosi pataljoonasta 12. helmikuuta 1918 ja siirrettiin siviilitöihin. Suomeen hän saapui 11. joulukuuta 1918 ja työskenteli aluksi sähköasentajana Oulussa ja Rovaniemellä, mutta varsinaisen elämäntyönsä hän teki Rovaniemeläisen sähkölaitoksen työnjohtajana. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Väinö Ilmari Forsberg]]===
===[[Herbert af Forselles|Adolf Herbert Alexander af Forselles]]===
===[[Irmer Forsius]]===
 
===Karl Oskar Forss===
([[11. elokuuta]] [[1892]] [[Oravainen]] – [[17. joulukuuta]] [[1933]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Johan Bredfors ja Maja Greta Johansson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Signe Irene Rönnbackan kanssa. Tämä kansakoulun ja Vaasan teollisuuskoulua käynyt mekaanikko liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 17. helmikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän osallistui Saksassa myös rautatierakennus- ja asemestarikursseille. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi ja asemestariksi 1. Jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona (valkoiset)|1. jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniaan, missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen edellä mainitussa pataljoonassa, jonka mukana siirtyi Valkoisen kaartin rykmenttiin, josta hänet siirrettiin 15. heinäkuuta 1918 Helsingin jalkaväkirykmenttiin, jonka nimi ensin muuttui Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:ksi ja myöhemmin Porin rykmentiksi. Hän palveli sen 1. konekiväärikomppaniassa. Armeijasta hän erosi 24. huhtikuuta 1920 ja toimi sen jälkeen eri liikkeiden palveluksessa kauppamatkustajana vuoteen 1929 saakka, jolloin sairastui keuhkotautiin ja kuoli 17. joulukuuta 1933 ja haudattiin Pietarsaareen. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Ivar Julius Forssell===
([[11. helmikuuta]] [[1890]] [[Porvoo]] – [[28. kesäkuuta]] [[1943]]) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat sahanhoitaja Adolf Reinhold Forssell ja Hilda Emilia Löfgren. Hän kävi kahdeksan luokkaa Hämeenlinnan ruotsalaista yhteiskoulua ja jatkoi opintojaan Eisenachissa Saksassa opiskellen metsänhoitoa vuosina 1913–1914. Hän liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 25. marraskuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän osallistui Saksassa myös rautatierakennus- ja asemestarikursseille. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan puhelinupseeriksi 5. Jääkärirykmentin [[15. jääkäripataljoona (valkoiset)|15. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 8. huhtikuuta 1918 2. Jääkäriprikaatin 3. jääkärirykmentin puhelinjoukkueen johtajaksi, Hän otti osaa taisteluihin Suomen sisällissodassa Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän toimi 3. Jääkärirykmentin esikunnassa, josta hänet siirrettiin 11. heinäkuuta 1918 Kenttälennätinosastoon Helsinkiin. 3. Divisioonan tiedonanto-osastoon hänet siirrettiin 18. elokuuta 1918, josta hänet siirrettiin 2. Divisioonan tiedonanto-osastoon 13.marraskuuta 1918 ja sen päälliköksi 1. tammikuuta 1919 alkaen. Kenttälennätinpataljoonaan hänet siirrettiin ase- ja tekniseksi upseeriksi 29. joulukuuta 1920. Armeijasta hän erosi 30. kesäkuuta 1922, jonka jälkeen hän muutti Kanadaan vuonna 1923 ja toimi siellä mm Thos. Wooling of Englehart puutavara yrityksen palveluksessa Ontariossa. Hänet on haudattu Kirkland Lakeen, Bourkes, Ontario. '''Ylennykset''': Vänrikki 11. helmikuuta 1918, Luutnantti 16. toukokuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Niilo Nikolai Forssell===
([[23. maaliskuuta]] [[1894]] [[Pori]] – [[28. maaliskuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat vaatturi Isak Ferdinand Forssell ja Josefina Nylund. Hän kävi kansakoulun ja ammattikoulun sekä Porin kauppakoulun. Opintojaan hän jatkoi Tampereen teknisessä opistossa, jonka hän lopetti kesken ja siirtyi Saksaan lähtijöiden joukkoon. Hän liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 5. helmikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan puhelinupseeriksi 2. Jääkärirykmentin [[4. jääkäripataljoona (valkoiset)|4. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 8. huhtikuuta 1918 2. Jääkäriprikaatin 3. jääkärirykmentin puhelinjoukkueen johtajaksi, Hän otti osaa taisteluihin [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodassa]] Kalevankankaalla, missä hän kaatui taisteluissa 28. maaliskuuta 1918 ja haudattiin Vaasan sankarihautaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Walter Bruno Forsström===
([[7. lokakuuta]] [[1884]] [[Turku]] – [[9. toukokuuta]] [[1942]]) oli suomalainen jääkäri ja ylikonemestari. Hänen vanhempansa olivat asentaja Johan Robert Forsström ja Erika Sofia Sundström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1914 Emilia Katarina Karlssonin kanssa. Hän oli kansakoulun ja Turun teollisuuskoulun käynyt. Ylikonemestarin tutkinnon hän suoritti vuonna 1908. Hän toimi [[S/S Castor]]in ylikonemestarina maailmansodan syttyessä, jolloin hänet pidätettiin Bremenin satamasta laivastaan. Vapauduttuaan hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n konekiväärikomppaniaan 27. syyskuuta 1915, josta hänet komennettiin tammikuussa 1916 Ruotsiin ja Suomeen erikoistehtäviin [[S/S Ceres|S/S Cereksen]] ylikonemestarina, tällä komennuksella hän oli vuodet 1916–1918. Suomen sisällissotaankin hän osallistui samaisissa tehtävissä. Sisällissodan jälkeen hän toimi Helsingin kaasulaitoksen vuorokaasumestarina vuosina 1918–1927 ja siitä eteenpäin ylikaasumestarina. Hänet on haudattu Helsinkiin. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.
 
===Erns Vilhelm Foudila===
([[1. heinäkuuta]] [[1884]] [[Tervola]] – [[11. helmikuuta]] [[1954]]) oli suomalainen jääkärialiupseeri ja talonomistaja. Hänen äitinsä oli Iida Maria Foudila. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Edit Matilda Niemisen kanssa. Tämä Tervolainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 31. tammikuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella ja [[Riianlahti|Riianlahdella]], josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 15. lokakuuta 1916 ja edelleen Altonan työosastoon 15. marraskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917 Hän saapui Suomeen S/S Arcturuksen toisella aseidenkuljetusmatkalla 24. maaliskuuta 1918 ja hänet määrättiin Valkoiseen armeijaan aliupseeriksi ja sijoitettiin 2. ja 5. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonan 1. komppaniaan. Hän erosi armeijasta 31. elokuuta 1918 ja asettui Vaasaan ja toimi työmiehenä (kuorma-ajurina) vuodet 1918–1939. Talvisodan aikana hän oli Vaasan Puuvilla Oy:n palveluksessa ja jatkosodan aikana hän työskenteli Vaasan Höyrymyllyssä. Sotien jälkeen hän toimi työmiehenä ja tolonomistajana Vaasassa. '''Ylennykset''': 23. maaliskuuta 1918. Kunniamerkit: Talvisodan muistomitali, '''Jääkärimerkki''', Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===[[Georg Johan Franzén]]===
===[[Frans Frithiof Ferdinand Friberg]]===
 
===Justus Ignatius Friman===
([[29. huhtikuuta]] [[1893]] [[Pietarsaari]] – [[12. tammikuuta]] [[1963]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Karl Alfred Friman ja Edla Aurora Wijkberg, Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Elvira Amanda Suomelan kanssa. Hän kävi viisi luokkaa Pietarsaaren reaaliopistoa. Tämä Pietarsaarelainen tullilaitoksen kirjuri liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella ja [[Riianlahti|Riianlahdella]], mistä hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 10. joulukuuta 1916 hänen sairauden takia ja laskettiin edelleen siviilitöihin. Suomeen hän palasi vasta sisällissodan jälkeen 19. tammikuuta 1919 ja toimi sen jälkeen muusikkona Vaasassa. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi Vaasan suojeluskuntapiirissä väestönsuojelutehtävissä ja sotien jälkeen hän toimi muusikkona ja liikemiehenä Vaasassa. Hänet on haudattu Vaasaan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Rufus Ingolf Friman===
([[4. huhtikuuta]] [[1897]] [[Pietarsaari]] – [[21. marraskuuta]] [[1974]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Karl Alfred Friman ja Edla Aurora Wijkberg, Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Erna Sofia Ahlströmin kanssa. Hän kävi kolme luokkaa Pietarsaaren ruotsalaista reaaliopistoa. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915, josta hänet vapautettiin sairauden takia 11. tammikuuta 1916 ja sai luvan matkustaa Ruotsiin, jonne hän matkusti Tukholmaan ja toimi siellä liikeapulaisena. Suomeen hän palasi 8. huhtikuuta 1918 ja toimi [[Uudenkaarlepyyn vankileiri]]n vartijana 15. huhtikuuta 1918 alkaen kesäkuun alkuun saakka Sisällissodan jälkeen hän toimi Jakobstads tryckeri & tidnings ab:ssa vuosina 1919–1921 ja Hufvudstadsbladetin kirjapainossa vuonna 1922 sekä Sydösterbottenin kirjapainossa Kristiinankaupungissa vuonna 1923, mistä hän siirtyi kahvilasoittajaksi Helsinkiin ja myöhemmin Ouluun vuosina 1923–1931, ja vuodesta 1932 alkaen hän toimi valokuvaajana Pietarsaaressa, jossa omisti valokuvaamon. Hän on kirjoittanut novellikokoelman Skepp och gröna gränder. Hänet haudattiin Pietarsaareen. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Alex Richard Frohne myöh. Rounemaa===
===Felix Leander Gustaf Frohne===
(Käytti Saksassa peitenimeä '''Otto Miettinen'''), ([[24. maaliskuuta]] [[1900]] [[Kankaan tehdas]] [[Lappeenranta]] – [[toukokuu]] [[1919]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat insinööri Rudolf Louis Frohne ja Bertha Emma Guldenfuss. Hän kävi kolme luokkaa Kajaanin seminaarin harjoituskoulua. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 13. huhtikuuta 1917, josta hänet vapautettiin 12. elokuuta 1917 Saksan kansalaisena ja liittyi Saksan ilmavoimiin syksyllä 1917 ja sijoitettiin Schneidemühlissä Posenissa olevaan telakkakomppaniaan. Suomeen hän palasi syksyllä 1918 ja työskenteli sen jälkeen oppilaana Kajaanin puutavara oy:n konepajassa Kajaanissa. Hän liittyi 7. tammikuuta 1919 Viron vapaussotaan lähteneeseen apuretkikuntaan ja hänet sijoitettiin aluksi korpraaliksi Pohjan Poikain rykmentin 1 pataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 20. tammikuuta 1919 rykmentin ratsuosastoon. Hänen kohtalonaan oli tulla ammutuksi Tallinnan kadulle toukokuussa 1919. Hänet haudattiin mitä todennäköisimmin Tallinnaan.
 
===[[Matti Fält|Matti Jaakko Fält]]===
 
=[[#G|G]]=
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
 
 
===[[Nils Ero Gadolin]]===
===[[Birger Oscar Geffert]]===
===Karl Leonard Geijae myöh. Keiri===
===[[Gösta af Geijerstam]]===
===[[Walter Wladimir Gejtel]]===
===Johannes Geust myöh. Norrman===
===Johan Jacob Mikael Gieschke===
([[16. elokuuta]] [[1894]] [[Helsinki]] – [[22. huhtikuuta]] [[1919]]) oli Ruotsin kansalainen ja jääkäri Suomalaisessa jääkäripataljoonassa. Hänen vanhempansa olivat kirjakauppias, Ruotsin kansalainen Gustaf Mikael Giescke ja Anna Gustava Andersson. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1913–1915 Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa. Giescke liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 4. lokakuuta 1915, josta hänet laskettiin maaliskuussa 1916 lomalle Ruotsiin, mutta joutui Ruotsin kansalaisena suorittamaan asevelvollisuuttaan Örebrohon. Hän toimi palvelusajan päätyttyä laskuttajana sähköyhtiö ASEA:n konttorissa Tukholmassa. Giescke osallistui sisällissodan valmisteluihin avustamalla aseiden kuljetuksessa Haaparannasta Suomeen. Hän saapui tammikuussa vuonna 1918 oberzugführer [[Friedel Jacobsson]]in komennuskunnan mukana Tornioon ja otti osaa sen valtaukseen, jonka jälkeen hän toimi koulutusaliupseerina [[Sisällissodan Satakunnan ryhmä# Oulun 2. komppania|Oulun 2. rintamakomennuskunnassa]], jonka päällikkönä lähti 8. maaliskuuta 1918 Satakunnan rintamalle ja otti osaa Ikaalisten ja Mannanmäen–Kyröskosken taisteluihin. Hänet siirrettiin 21. maaliskuuta 1918 kenraali Linderin esikuntaan. Hän haavoittui pahasti Epilässä 28. maaliskuuta 1918 punaisten panssarijunan valtauksessa. Hän kuoli Kuopiossa espanjantautia seuranneeseen keuhkokuumeeseen 22. huhtikuuta 1919. Hänet on haudattu Kuopioon. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk; Jääkärimerkki.
===Aleksanteri Golchert===
([[7. kesäkuuta]] [[1888]] [[Ruovesi]] – [[6. tammikuuta]] [[1922]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat Julius Mäki (ent. Golchert) ja Emilia Leveelahti. Hän oli työmiehenä Muurmannin radan rakennustyömailla ja opasti sieltä joukon saksalaisia ja itävaltalaisia sotavankeja Suomen kautta Ruotsiin syyskuussa 1916. Golchert liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 20. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 3. komppaniaan 1. maaliskuuta 1917. Hänet komennettiin 28. joulukuuta 1917 erikoistehtäviin Pohjois-Suomeen, jonne hän saapui 6. helmikuuta 1918 (Vaasaan) ja hän astui 8. helmikuuta 1918 Suomen armeijan palvelukseen ja hänet komennettiin koulutusaliupseeriksi [[Vöyrin koulu|Vöyrin sotakoulu]]un, missä hän toimi 9. komppanian joukkueenjohtajana ja otti osaa Messukylän taisteluun, missä hän haavoittui 25. maaliskuuta 1918. Haavoista parannuttuaan hän siirtyi Etelä-Pohjanmaan rykmentin täydennyspataljoonaan, missä oli joukkueenjohtajana B-komppaniassa, ja myöhemmin Lapin ryhmän II pataljoonan 7. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 14. tammikuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen mm. Allmänna trävaru ab:n palveluksessa Lapissa. Hän kuoli keuhkotautiin 6. tammikuuta 1922. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 20. huhtikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Jääkärimerkki.
===[[Allan Gabriel Gottleben]]===
 
===Anders Johan Gran===
([[10. syyskuuta]] [[1894]] [[Raippaluoto]] – [[18. joulukuuta]] [[1955]]) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johannes Gran ja Lisa West. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Hilma Alma Nåhlsin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kalastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet siirrettiin 4. kesäkuuta 1917 sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin 8. elokuuta 1917. Hän palasi Suomeen 28. elokuuta 1918 ja palvellut vahtimestarina tullilaitoksessa vuosina 1920–1930 ja siitä lähtien alikersanttina Merivartiolaitoksessa. Talvisotaan hän osallistui konealiupseerina vartioalue Kvarkkenilla. Välirauhan aikana hän toimi Pohjanlahden piirin aluksen konealiupseerina ja Jatkosotaan hän osallistui Rannikkoprikaati 6:ssa konealiupseerina. Sotien jälkeen hän siirtyi Pohjanlahden merivartiostoon konealiupseeriksi, kunnes erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945 ja siirtyi Raippaluotoon, missä toimi mm. kunnallisissa luottamustehtävissä ja holhouslautakunnan puheenjohtajana. Hänet on haudattu Raippaluotoon. '''Ylennykset''': Alikersantti 1936, Vänrikki 1942. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk; Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Leonard August Mathias Grandell]]===
===Aarne Jaakko Granholm===
([[9. joulukuuta]] [[1896]] [[Kurikka]] – [[4. huhtikuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkärivaravääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Iisakki Granholm ja Maria Benjaminintytär. Tämä kolme luokkaa kansakoulua käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 27. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 4. Jääkärirykmentin [[8. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan, jonka mukana otti osaa sisällissodassa taisteluihin Raudussa, missä hän kaatui taistelussa 4. huhtikuuta 1918 ja hänet haudattiin Kurikan sankarihautaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
===[[Karl Alfons Granit]]===
 
===[[Väinö Granlund|Viktor "Väinö" Granlund]]===
===Emil Grannas===
([[12. huhtikuuta]] [[1894]] [[Vöyri]] – [[26. huhtikuuta]] [[1917]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Erik Grannas ja Anna Maria Erikintytär. Tämä kansakoulun ja Vöyrin kansalaisopiston ja veistokoulun käynyt Puuseppä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 25. helmikuuta 1916, josta hänet laskettiin sairaalloisuuden vuoksi siviilitöihin 28. maaliskuuta 1916. Hän kuoli Lähellä Berliiniä Eberswaldin sairaalassa 26. huhtikuuta 1917 ja hänet haudattiin sikäläiseen hautausmaahan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===[[Karl August Granroth]]===
===Sigfrid Granö===
([[5. heinäkuuta]] [[1885]] [[Teerijärvi]] – [[21. maaliskuuta]] [[1929]]) oli suomalainen reservin vänrikki. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Leander Granö (ent. Byskata) ja Matilda Emilia Granö. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Helmi Johanna Granbergin kanssa.
Granö kävi kansakoulun ja Vaasan kauppakoulun. Tämä Vaasalainen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet siirrettiin 9. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa järjestetyille moottoriveneenkuljettajakursseille. Granö astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi [[8. jääkäripataljoona]]n konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 6. maaliskuuta 1918 alkaen vääpeliksi 4. Jääkärirykmentin [[9. jääkäripataljoona]]n konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Viipurissa.
Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 4. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin Jääkäripataljoona n:o 4, josta hänet siirrettiin 6. heinäkuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Kaartin jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi 15. helmikuuta 1919 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja sijoitettiin Vaasan suojeluskuntapiirissä keväällä 1919 toimeenpantujen alipäällystökurssien opettajaksi 15. toukokuuta – 30. elokuuta 1919 väliseksi ajaksi, josta hänet siirrettiin Ilomantsin suojeluskunnan paikallispäälliköksi. Hän astui 17. maaliskuuta 1929 uudelleen armeijan palvelukseen ja määrättiin nuoremmaksi upseeriksi Porin rykmentin 2. konekiväärikomppaniaan. Toistamiseen hän erosi armeijasta 21. tammikuuta 1921 ja siirtyi Pietarsaaren konepaja oy:n kirjeenvaihtajaksi ja kirjanpitäjäksi ja hoiti samalla Pietarsaaren suojeluskunnan konekivääriosaston johtajan tehtäviä. Myöhemmin hän toimi kirjeenvaihtajana Gustav Paulig ja Kumppanin liikkeessä Helsingissä vuosina 1924–1929. '''Ylennykset''': Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 26. maaliskuuta 1918, Reservin vänrikki 17. maaliskuuta 1920. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Johan Alfred Groop===
([[22. marraskuuta]] [[1889]] [[Övermark]] – [[29. kesäkuuta]] [[1972]] [[Övermark]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johannes Groop ja Edla Maria Nisula. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anna Maria Baddarin kanssa. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 17. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 31. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hän poistui saman vuoden kesäkuussa ja palasi Suomeen 27. elokuuta 1918 ja siirtyi maanviljelijäksi ja majatalonpitäjäksi Övermarkiin.
===[[Erik Herman Woldemar Grotenfelt]]===
 
===[[Ensio Edvard Gabriel Groundstroem]]===
===Lauri Kalervo Groundstroem myöh. Kurkiala===
===[[Karl-Vilhelm Emil Jürgen Grünn]]===
===[[Teodor Albin Alarik Grünn]]===
 
===[[Adolf Edmund Kalsta|Adolf Edmund Grönberg myöh. Kalsta]]===
===[[Arvi Kalsta|Arvid Daniel Grönberg myöh. Kalsta]]===
===[[Einar Alexander Laurentius Grönberg]]===
===Harald "Harri" Johannes Grönberg===
([[25. toukokuuta]] [[1895]] [[Joensuu]] – [[16. kesäkuuta]] [[1919]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Bror Gustaf Adolf Grönberg ja Ida Sofia Skutnabb. Grönberg kävi kolme luokkaa Joensuun klassista lyseota ja suoritti yksityisesti Joensuun kauppakoulun. Ennen jääkärikoulutukseen hakeutumistaan hän toimi ylimääräisenä tullivirkailijana Joensuussa ja Pietarissa sekä sen jälkeen Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen palveluksessa, kunnes liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 5. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet siirrettiin sairauden vuoksi pataljoonan täydennysjoukkoon 16. huhtikuuta 1917. Grönberg astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin [[8. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Raudussa, missä hän haavoittui 4. huhtikuuta 1918. Hän erosi armeijasta sairauden vuoksi 21. kesäkuuta 1918. Hän kuoli jo seuraavana vuonna keuhkotautiin ja haudattiin Joensuun sankarihautaan '''Ylennykset''': Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
===[[Fredrik Ludvig Johannes Grönholm]]===
 
===Karl Kustaa Grönman===
([[26. maaliskuuta]] [[1896]] [[Porin maalaiskunta]] – [[9. tammikuuta]] [[1939]]) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat mäkitupalainen Juho Nikolai Grönman ja Rosa Matilda Rosenberg. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 9. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 2. Krenatöörirykmentin [[Seinäjoen pataljoona|3. Seinäjoen pataljoonaan]]. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Länkipohjassa, mutta sairastui 18. maaliskuuta 1918 ja oli sen jälkeen hoidettavana marraskuusta 1921 Harjavallan piirimielisairaalassa. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===Juho Väinö Grönqvist myöh. Juho Väinö Sattuma===
===Kustaa Akseli Grönroos===
([[31. joulukuuta]] [[1893]] [[Lavia]] – [[9. tammikuuta]] [[1939]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Kalle Fredrik Grönroos ja Sofia Maria Rosengren. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Alma Sofia Seppälän kanssa. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 28. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, josta hänet siirrettiin Altonan työosastoon 24. heinäkuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin 12. helmikuuta 1917. Suomeen hän palasi 22. marraskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen rakennusurakoitsijana Luvialla. Hän kuului Reposaaren suojeluskuntaan ja haudattiin Luvialle.'''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===[[Osmo Bernhard Grönroos]]===
===[[Lauri Johannes Gulin]]===
===[[Heikki Gummerus|Eino Henrik "Heikki" Gummerus]]===
===Anders Viktor Gunnar===
([[7. marraskuuta]] [[1899]] [[Jepua]] – [[28. maaliskuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Anders Gustaf Gunnar ja Maria Sofia Pensar. Gunnar kävi kansakoulun. Tämä kotitilaansa viljellyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 18. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan 9. heinäkuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Gunnar astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi [[2. jääkärirykmentti|2. Jääkärirykmentin]] konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Kalevankankaalla missä hän kaatui taistelussa 28. maaliskuuta 1918 ja haudattiin Jepuan sankarihautaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli maaliskuussa 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
===[[Gustaf Gunnar Gustafsson]]===
 
===[[Gustaf Verner Jeremias Gustafsson]]===
===Harald Herman Gustafsson===
([[29. maaliskuuta]] [[1897]] [[Porvoo]] – [[4. tammikuuta]] [[1950]]) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat perämies Gustaf Herman Gustafsson ja Sofia Lovisa Johansson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Rosa Sulima Hytösen kanssa. Gustafsson kävi kansakoulun ja ammattikoulun Porvoossa. Tämä Porvoolainen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän sairastui kaularauhastulehdukseen ja joutui olemaan sairaalahoidossa maaliskuusta 1917 elokuun loppuun 1918 eikä sen vuoksi kerinnyt osallistua Suomen sisällissotaan. Gustafsson palasi Suomeen 2. lokakuuta 1918 ja astui 3. joulukuuta 1918 kersanttina Suomen armeijan palvelukseen. Hänet sijoitettiin Valkoisen kaartin 1. konekiväärikomppaniaan, missä hän toimi rehumestari 16. helmikuuta 1919 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Hän toimi sen jälkeen konepiirtäjänä, hienomekaanikkona ja työnjohtajana koneliikkeissä ja vuodesta 1932 alkaen työnjohtajana E. M. Nordqvist oy:n konetehtaassa Helsingissä ja palveli yritystä kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Helsinkiin [[Hietaniemen hautausmaa]]han.
'''Ylennykset''': Kersantti 3. joulukuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===Johan Arthur Gustafsson===
([[24. joulukuuta]] [[1886]] [[Porvoo]] – [[20. elokuuta]] [[1931]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat perämies Gustaf Herman Gustafsson ja Sofia Lovisa Johansson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Olga Maria Lehtosen kanssa. Gustafsson kävi kansakoulun. Tämä Porvoolainen merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 16. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa järjestetyille rautatienrakennuskursseille. Gustafsson astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ensin joukkueenjohtajaksi [[9. jääkäripataljoona]]n 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 4. huhtikuuta 1918 alkaen 2. komppaniaan ja 8. huhtikuuta 1918 komppanian mukana 6. Jääkärirykmentin [[18. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin Ilveksessä ja Hotakassa ja Muolaassa etenemiseen Viipuri–Pietari-radalle. Hän palveli sisällissodan jälkeen 4. komppanian vääpelinä 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, jonka nimi muutettiin myöhemmin Kajaanin sissipataljoonaksi. Hänet siirrettiin 16. tammikuuta 1919 Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ään, jonka nimi muutettiin myöhemmin Tampereen rykmentiksi, jossa hän toimi 4. komppanian vääpelinä. Suomen valkoisen kaartin 1. konekiväärikomppaniaan hänet siirrettiin vääpeliksi 21. heinäkuuta 1919. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 6. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lmitali, Jääkärimerkki.
===Johan Oskar Gustafsson===
([[31. heinäkuuta]] [[1889]] [[Helsinki]] – [[21. elokuuta]] [[1943]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Oskar Gustafsson ja Serafia Simola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1910 Olga Rinkewitschin kanssa. Gustafsson kävi kansakoulun ja Helsingin teollisuuskoulun. Tämä Helsinkiläinen rakennusmestari liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa järjestetyille rautatienrakennuskursseille. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin [[5. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.
Gustafsson palveli sisällissodan jälkeen komppanianvääpelinä edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta hänet siirrettiin 24. syyskuuta 1918 Suomen valkoiseen kaartiin, missä toimi 3. ja 1. komppanian vääpelinä. Hän oli komennettuna 3. kesäkuuta – 4. heinäkuuta 1919 välisen ajan Autopataljoonan 1. komppanian vääpeliksi. Armeijasta hän erosi 22. syyskuuta 1919, mutta astui uudelleen palvelukseen jo 17. lokakuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Rannikkotykistörykmentti n:o 3:een ja hänet määrättiin varikkokomppanian vääpeliksi. Hän toimi myöhemmin patterinvääpelinä 3. patteristossa. Toisen kerran hän erosi armeijasta 31. lokakuuta 1922 ja oli sen jälkeen hoidettavana useissa eri sairaaloissa sekä Jääkärikodissa. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 3. toukokuuta 1918, Vääpeli 31. tammikuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
===[[Toivo Gustafsson]]===
===[[Harry Ilmari Gustafsson-Guster]]===
 
===Edvin Julius Gutke===
([[30. syyskuuta]] [[1892]] [[Tammisaari]] – [[1. heinäkuuta]] [[1949]] [[Tukholma]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat metsäkasööri Erik Johan Gutke ja Matilda Sofia Paimander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Karin Dagmar Långströmin kanssa, joka kuoli vuonna 1926 ja toisen kerran Gutke avioitui vuonna 1929 Helmi Paulina Långströmin kanssa. Gutke kävi neljä luokkaa Helsingin uutta ruotsalaista yhteiskoulua ja suoritti yksityisesti osittain kuudennen luokan vuonna 1913. Tämä Tammisaarelainen konttoristi liittyi yhtenä vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava [[Lockstedtin harjoitusjoukko|Pfadfinder-kurssi]], joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla [[Lockstedter Lager]]in harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 12. heinäkuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Hän erosi kurssilta 5. elokuuta 1915 ja oleskeli sen jälkeen vielä Saksassa, kunnes saapui takaisin Suomeen 15. syyskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen aluksi konttoristina ja myöhemmin autonkuljettajana. Hän matkusti syksyllä vuonna 1921 Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin ja toimi autonkuljettajana Chicagossa. Suomeen hän palasi takaisin keväällä vuonna 1923 ja toimi sen jälkeen autonkuljettajana sekä autonmyyjänä Helsingissä.
 
===Einar Henrik Gädda===
([[8. elokuuta]] [[1891]] [[Pietarsaari]] – [[11. lokakuuta]] [[1972]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat ajuri Henrik Gustaf Gädda ja Greta Björklund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Aina Amanda Sandströmin kanssa. Gädda kävi viisi luokkaa Pietarsaaren reaaliopistoa. Tämä Pietarsaarelainen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 8. joulukuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 18. toukokuuta 1916 josta hän siirtyi Norjaan joulukuussa vuonna 1916. Gädda saapui Suomeen 28. maaliskuuta 1917 ja toimi vuosien 1917–1918 vaihteessa sisällissodan valmistelutöissä mm. kouluttajana Pietarsaaren suojeluskunnasta ja [[Vimpelin koulu|Vimpelin kursseilla]]. Sisällissodan alkaessa hän kuului Pietarsaaren suojeluskuntaan ja otti osaa kaupungin valtaukseen ja oli sen jälkeen mainitusta suojeluskunnasta muodostetussa [[Hämeen ryhmä]]n 7. komppaniassa komppanianvääpelinä ja otti osaa mm. Vilppulan, Suinulan ja Messukylän taisteluihin sekä Tampereen valloitukseen. Hän haavoittui lievästi Vilppulassa. Sisällissodan jälkeen hän toimi Pietarsaaren suojeluskunnassa paikallispäällikkönä 1. kesäkuuta – 1. elokuuta 1918 välisen ajan, jonka jälkeen hän siirtyi Pietarsaaren konepajan palvelukseen, missä toimi vuoteen 1924 saakka, jonka jälkeen siirtyi R. M. Labbartin puutavaraliikkeen palvelukseen Pietarsaareen. Hänet on haudattu Pietarsaareen. '''Ylennykset''': Vääpeli 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Evert Gabriel Gädda]]===
==[[#H|H]]==
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
===[[Paavo Jalmari Haanpää]]===
===Aarne Eino Haaranen===
([[30. maaliskuuta]] [[1889]] [[Padasjoki]] – [[7. helmikuuta]] [[1949]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Anders Haaranen ja Selma Juhontytär. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 20. lokakuuta 1915, josta hänet vapautettiin palveluksesta 26. marraskuuta 1915. Suomeen hän palasi 11. joulukuuta 1918 ja toimi sen jälkeen sekatyömiehenä ja myöhemmin eristystyömiehenä Turun seudulla. Hän osallistui Jatkosodan aikana linnoitustöihin 19. Linnoitus Korjauspajassa Aunuksen rakennuspiirissä. Sotilaspalveluksesta hänet vapautettiin vuonna 1944 yli-ikäisyyden takia.
 
===Axel Vilhelm Haavisto===
([[13. elokuuta]] [[1887]] [[Helsinki]] – [[13. tammikuuta]] [[1918]] [[Berliini]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat muurari Aksel Haavisto ja Lena Sofia Andersintytär. Tämä kansakoulun ja Hedengrenin kauppakoulun käynyt Helsingin vesilaitoksen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 3. komppaniaan 27. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon rintamalta saamansa keuhkotaudin takia ja edelleen Berliinin kaupunginsairaalaan 8. joulukuuta 1917, missä hän kuoli taudin runtelemana 13. tammikuuta 1918. Hänet haudattiin Berliinin Luther-hautausmaahan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Einar Hakasalo|Einar Vilhelm Hackzell myöh. Hakasalo]]===
 
===[[Emil Alfons Hagelberg]]===
===Algot Ragnwald Michael Hagert===
([[22. marraskuuta]] [[1892]] [[Helsinki]] – [[15. toukokuuta]] [[1970]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat faktori Michael Hagert ja Alma Juden. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Helene Bagehornin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1911–1915 Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla ja vuosina 1918–1920 Berliinin teknillisessä korkeakoulussa, missä hän suoritti diplomi-insinööritutkinnon vuonna1920. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin 31. toukokuuta 1916. Saksassa ollessaan hän työskenteli vuosina 1917–1919 opintojensa ohella Berliinissä mm. Strebelwerk G.m.b.H:n, Danneberg & Quandtin ja Orenstein & Koppel A.G:n palveluksessa. Suomeen hän palasi vuonna 1920 ja siirtyi insinööriksi konepaja G. Tirkkosen metallitehtaaseen Helsinkiin. Hän siirtyi vuonna 1924 Helsingin kaupungin rakennustoimiston työpajan palvelukseen, josta hän siirtyi vuonna 1926 Ahjon konepaja oy:n teknilliseksi johtajaksi ja vuonna 1932 saman yrityksen toimitusjohtajaksi. Hänet on haudattu Helsinkiin.
 
===Johannes Haglund===
([[5. marraskuuta]] [[1889]] [[Sulva]] – [[19. toukokuuta]] [[1968]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Benjamin Haglund ja Ida Maria Orre. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna1915 Vendla Kronholmin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kotitilaansa viljellyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella ja [[Riianlahti|Riianlahdella]], josta hänet lähetettiin Altonan työosastoon 14. lokakuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Suomeen hän saapui 29. elokuuta 1918 ja toiminut pienviljelijänä Sulvassa lukuunottamatta vuosia 1919–1921, jolloin hän oli siirtolaisena Kanadassa. Hän oli mukana Sulvan suojeluskuntatoiminnassa vuosina 1918–1934. Talvisotaan hän osallistui vartiopalveluksessa kotiseudullaan. Sotien jälkeen hän jatkoi kotitilansa pitämistä ja kuului Sulvan kunnanvaltuustoon. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===John Kullervo Hagman===
([[3. helmikuuta]] [[1893]] [[Helsinki]] – [[16. heinäkuuta]] [[1964]]) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat maalari Johan Adolf Hagman ja Ida Maria Lindström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Jenny Helena Ruthin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Kone ja sillanrakennus oy:n palveluksessa Helsingissä ollut mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 23. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 20. toukokuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja Ekkau-Kekkaussa, josta hänet siirrettiin 16. huhtikuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin. Hän toimi Saksassa ollessaan useissa eri teollisuuslaitoksissa Berliinissä ja Hampurissa. Suomeen hän palasi 15. tammikuuta 1919 ja siirtyi työnjohtajaksi Kone- ja siltarakennus oy:n Abloy-lukko-osastolle 1. helmikuuta 1919, josta hän siirtyi 1. elokuuta 1920 Asevarikko l:een varastonhoitajaksi. Vuodesta 1935 alkaen hän toimi tavarantarkastajana Puolustusministeriön tarkastustoimistossa. Hän suoritti Suojeluskuntaupseerikurssin vuosina 1921–1922 ja asemestarikurssin Aseseppäkoulussa vuosina 1929–1930. Talvisodan ja Jatkosodan aikana hän toimi tavarantarkastajana Päämajan kaasunsuojelutoimistossa. Sotien jälkeen hänet siirrettiin Puolustusvoimien Pääesikuntaan varastonhoitajaksi, josta tehtävästä hän erosi vuonna 1945. Hänet on haudattu Helsinkiin. '''Ylennykset''': Vänrikki 1942. '''Kunniamerkit''': Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Unkarin maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Johannes Hahtomaa===
([[27. helmikuuta]] [[1893]] [[Kauhava]] – [[7. heinäkuuta]] [[1967]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat räätäli Jaakko Hahtomaa ja Hanna Pelkola. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1926 Naimi Ryysyn kanssa ja toisen kerran vuonna 1958 kanslia-apulainen Lahja Maria Elovaaran kanssa. Tämä kaksi luokkaa kansakoulua käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoona]]n konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan rehumestariksi 3. Jääkärirykmentin [[5. jääkäripataljoona]]an Hän otti osaa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin ensin Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja myöhemmin Uudenmaan rykmentiksi. Hän toimi aluksi 1. pataljoonan rehumestarina ja myöhemmin 3. komppaniassa koulutusaliupseerina. Armeijasta hän erosi 1. kesäkuuta 1920 ja siirtyi sen jälkeen maanviljelijäksi Revonlahdelle, kunnes sai 1. huhtikuuta 1935 alkaen paikan työmiehenä Puolustusministeriön varastossa Vallisaaressa Suomenlinnassa, missä hän palveli vuoteen 1951 saakka, jonka jälkeen hän toimi muutaman vuoden kauppamatkustajana ja vuodesta 1952 alkaen hän toimi Suomenlinnan Komendanttitoimiston palveluksessa ajomiehenä vuoteen 1958 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hänet on haudattu Hauholle. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 2. toukokuuta 1918, Vääpeli 8. elokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Antti Armas Haikonen]]===
 
===Juho Haiminen===
([[11. lokakuuta]] [[1891]] [[Jaakkima]] – [[22. elokuuta]] [[1956]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Haiminen ja Anna Julku. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Iida Margareta Veikkolaisen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Jaakkimalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 5. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajaksi 4. Jääkärirykmentin [[11. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Viipurissa. Hän palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jonka nimi myöhemmin muutettiin Pohjolan jääkäripataljoonaksi. Hän toimi pataljoonassa mm. 3. komppanian vääpelinä. Armeijasta hän erosi 15. helmikuuta 1919 ja siirtyi työmieheksi ja pienviljelijäksi Jaakkimaan, jonka jälkeen hän muutti ensin Alatornioon ja edelleen Jurvan kautta Lapualle, missä viljeli uudistilaansa Ruhankylässä vuodesta 1947 alkaen. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 14. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lsoljen kera, Vapaussodan muistomitali miekkojen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Matti Eino Hakkarainen]]===
 
===[[Yrjö Oskari Hakkila]]===
 
===[[Ragnar Frans Andreas Hallbäck]]===
 
===[[Bror Johan Torsten Hallonblad]]===
 
===Elis Evert Halonen===
([[14. tammikuuta]] [[1890]] [[Rautalammi]] – [[13. syyskuuta]] [[1949]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat räätäli Otto Halonen ja Hilda Maria Penttinen.
Tämä kansakoulun käynyt puutavara-alalla toiminut nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 26. lokakuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 3. patteriin ja otti osaa taisteluihin Kurussa, Muroleessa, Viljakkalassa, Ylöjärvellä ja Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet siirrettiin Jääkäritykistöprikaatin [[3. jääkäripatteristo]]n 5. patteriin ja otti osaa taisteluihin Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulussa, mistä siirrettiin tykistön uudelleen järjestettäessä 17. elokuuta 1918 alkaen 1. vuoripatteriin ja edelleen 5. lokakuuta 1918 Kenttä, tykistörykmentti n:o 2:n toiseen patteriin. Armeijasta hän erosi 27. marraskuuta 1918, mutta astui uudelleen palvelukseen 1. joulukuuta 1924 ja sijoitettiin kapitulanttivääpelinä Pohjois-Savon rykmentin 1. konekiväärikomppaniaan, missä toimi varusmestarina. Toistamiseen hän erosi armeijasta 3. maaliskuuta 1926. Poliisilaitoksen palveluksessa hän oli Kuopion poliisilaitoksella vuosina 1919–1920 ja etsivän keskuspoliisin palveluksessa vuosina 1920–1923. Myöhemmin hän siirtyi Lohjan kalkkitehtaan palvelukseen. Hänet on haudattu Lohjalle. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Aliupseeri 10. huhtikuuta 1918, Vääpeli 15. lokakuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lVapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Ernst Halonen===
([[8. maaliskuuta]] [[1892]] [[Suonenjoki]] – [[27. toukokuuta]] [[1974]]) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat työmies Kustaa Halonen ja Henriikka Kinnunen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1945 Siiri Matilda Mannisen kanssa. Tämä Suonenjokelainen räätäli liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 3. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella ja [[Riianlahti|Riianlahdella]], josta hänet siirrettiin Altonan työosastoon 25. marraskuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin 18. elokuuta 1917.
Hän palasi Suomeen 29. marraskuuta 1918 ja astui aliupseerina armeijan palvelukseen 6. helmikuuta 1919 ja sijoitettiin Helsingin etappipataljoonaan, josta myöhemmin muodostettiin Helsingin paikallispataljoona. Hän toimi ensin pataljoonassa koulutusaliupseerina 3. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 5. kesäkuuta 1919 alkaen 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 13. kesäkuuta 1919 ja siirtyi räätäliksi Helsinkiin. Ylennykset: Aliupseeri 6. helmikuuta 1919, Kersantti 29. huhtikuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Olof Halonen===
[[Kuva:Jaakaripataljoonan soittokunta.jpg|thumb|250px|Jääkäripataljoona 27:n soittokunta.]]
([[4. syyskuuta]] [[1899]] [[Antrea]] – [[23. heinäkuuta]] [[1924]]) oli suomalainen jääkärialikersantti. Hänen vanhempansa olivat työmies Asarias Halonen ja Anna Rossi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Dagny Christine Warburgin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt soittaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 1. komppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän kuului myös pataljoonan soittokuntaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella. Hänet siirrettiin keuhkotaudin vuoksi pataljoonan täydennysjoukkoon 5. tammikuuta 1917. Hän oli jonkin aikaa hoidettavana sotilassairaalassa Berliinissä, mistä hänet lähetettiin takaisin täydennysjoukkoon ja siirrettiin edelleen 7. kesäkuuta 1917 Altonan työosastoon ja laskettiin siviilitöihin 21. elokuuta 1917. Hän matkusti Tanskaan 25. marraskuuta 1917. Suomeen hän palasi vuoden 1918 lopulla ja astui 19. toukokuuta 1919 palvelukseen Uudenmaan rykmentin soittokuntaan, josta hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1919 Karjalan kaartin rykmentin soittokuntaan. Armeijasta hän erosi 18. elokuuta 1920 ja kuoli keuhkotautiin 23. heinäkuuta 1924. '''Ylennykset''': Alikersantti 23. lokakuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Otto Armas Halonen]]===
 
===Toivo Hamari===
([[17. tammikuuta]] [[1894]] [[Ylivieska]] – [[1. lokakuuta]] [[1947]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matti Hamari ja Maria Elisabet Sallmen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Hilda Emilia Rytiojan kanssa. Tämä kotipitäjässään maanviljelijänä toiminut nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 18. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Schmardenin taistelu|Schmardenissa]], josta hänet lähetettiin 25. marraskuuta 1916 Altonan työosastoon ja laskettiin siviilitöihin 18. elokuuta 1917. Hän palasi Suomeen 11. joulukuuta 1918 ja liittyi. Viron vapaaehtoiseen apuretkikuntaan ja otti osaa Viron vapaussotaan, mistä palattuaan hän liittyi Karjalan (Aunuksen) vapaaehtoiseen retkikuntaan ja sijoitettiin joukon 1. pataljoonan 1. komppaniaan. Retkikunnalta palattuaan hän toimi maanviljelijänä kotipitäjässään Ylivieskassa. Hän matkusti vuonna 1923 siirtolaiseksi Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin. Hänet on haudattu Quinneseciin Michiganiin Yhdysvaltoihin. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[August Hammar|Jaakko August Hammar]]===
===[[Edvard Fritjof Hanell]]===
===Juho Erkko Hanhikangas===
[[Kuva:Jaakaripataljoonan soittokunta.jpg|thumb|250px|Jääkäripataljoona 27:n soittokunta.]]
([[10. lokakuuta]] [[1889]] [[Lappajärvi]] – [[16. tammikuuta]] [[1918]] [[Osnabrück]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Hanhikangas ja Liisa Eliantytär. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 4. komppaniaan 16. helmikuuta 1916. Hän kuului myös pataljoonan soittokuntaan. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet laskettiin työlomalle Kölniin 10. tammikuuta 1918 ja tällä matkalla hän sai surmansa junien yhteentörmäyksessä Ostercappelnin ja Bohmten asemien välillä lähellä Osnabrückin kaupunkia 16. tammikuuta 1918. Hänet on haudattu yhdessä muiden samassa onnettomuudessa kuolleiden suomalaisen kanssa Osnabrückin sotilashautausmaahan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Tuomas Hanikka===
(s.[[18. helmikuuta]] [[1898]] [[Kaukola]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Tuomas Hanikka ja Miina Pessi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Maria Parikkan kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kotitilaansa viljellyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 2. joulukuuta 1915, josta hänet laskettiin sotapalvelukseen kelpaamattomana siviilitöihin 21. joulukuuta 1915. Hän palasi Suomeen 10. kesäkuuta 1918 ja astui 12. kesäkuuta 1918 korpraalina armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin Jääkäritykistöprikaatin 3. patteriston 5. patteriin. Myöhemmin hän siirtyi sen mukana Suomen tykistökouluun ja määrättiin tykistön uudelleenjärjestelyssä Vuoristotykistöön muonitusmestariksi. Armeijasta hän erosi 21. toukokuuta 1919 ja siirtyi maanviljelijäksi Kaukolaan ja myöhemmin liikemieheksi. Talvisotaan hän osallistui [[Ylimääräiset harjoitukset|YH]]:n aikana ja itse sodan alettua linnoitustöissä Työryhmä Kärkkäisessä Karjalan kannaksella, josta hän siirtyi Työryhmä Lehdon palvelukseen, jossa palveli Punkaharjulla, Puumalassa, Kesälahdella ja Sulkavalla. Välirauhan aikana hän toimi edelleen Työryhmä Lehdon palveluksessa, kunnes siirtyi Märkäjärvelle järjestysmieheksi. Jatkosotaan hän osallistui 3. Sotasaaliinkokoamiskomppaniassa vuosina 1941–1942 Äänislinnassa ja Karhumäessä, josta hän siirtyi työkomppaniaan Alakurttiin ja edelleen Tampereen ja Vilppulan varikolle vartiomieheksi. Sotien jälkeen hän siirtyi Enso-Gutzeit Oy:n palvelukseen Säynätsalon tehtaille ja palveli sitä vuoteen 1962 saakka. '''Ylennykset''': Korpraali 12. kesäkuuta 1918, Aliupseeri kesällä 1918, Vääpeli 1942. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Talvisodan muistomitali, Jatkosodanmuistomitali.
 
===[[Lennart Hannelius|Lennart Wilhelm Hannelius]]===
 
===[[Hannu Hannuksela|Hannu Esa Hannuksela]]===
===[[Bror Erik Edvard Hannula]]===
===[[Johan Nestor Hantula]]===
 
===[[Tuure Oskari Happonen]]===
===[[Johan Hugo Harald]]===
===[[Vilho Harinen]]===
 
===Eeli Harju===
([[23. toukokuuta]] [[1896]] [[Vimpeli]] – [[26. heinäkuuta]] [[1919]] [[Rajakontu]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Antti Harju ja Sofia Kujansuu. Tämä kaksi luokkaa kansakoulua käynyt Vimpeliläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 1. komppaniaan 28. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. kesäkuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet lähetettiin myöhemmin Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin elokuussa vuonna 1917. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja liittyi Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan ja toimi 1. pataljoonan 1. komppaniassa tiedusteluryhmän johtajana. Hän otti osaa mm. Vitelen, Kavannon ja Rajakonnun taisteluihin. Hän kaatui Rajakonnussa 26. heinäkuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Aunuksen muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===[[Juho Harju|Juho Jaakko Jaakonpoika Harju]]===
===Onni Toivo Harlin===
[[Kuva:Polangenin kurssilta.jpg|thumb|200px|Polangenin kurssilaisia räjäytysharjotuksessa. Etuoikealla saksalainen kouluttaja luutnantti Mellis]]
([[18. maaliskuuta]] [[1895]] [[Joroinen]] – [[23. huhtikuuta]] [[1918]] [[Raivola]]) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat insinööri Mauritz Villiam Harlin ja Birgitta Sofia Mattsson. Hän kävi kuusi luokka Kuopion suomalaista yhteiskoulua ja siirtyi sen jälkeen Helsingin maanviljelyslyseoon, jonka 2. luokalta erosi vuonna1916 ja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 2. komppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän osallistui Polangenin erikoiskursseille vuonna 1917. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ensin [[7. jääkäripataljoona (valkoiset)|7. Jääkäripataljoonaan]], josta hänet siirrettiin 11. huhtikuuta 1918 komppanianpäälliköksi 2. jääkärirykmentin [[12. jääkäripataljoona (valkoiset)|12. Jääkäripataljoonan]] 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Suomen sisällissodassa Tampereella, Kauksamossa, Kivennavala ja Raivolassa, missä hän kaatui 23. huhtikuuta 1918. Hänet on haudattu Kuopion sankarihautaan. '''Ylennykset''': Vänrikki 11. helmikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Otto Harmajakivi ent. Kaihoranta===
([[17. helmikuuta]] [[1889]] [[Rautalammi]] – [[2. elokuuta]] [[1931]]) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat mäkitupalainen Juho Gråsten ja Kristiina Leinonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Siiri Sukkan kanssa. Hän oli kansakoulun käynyt poliisikonstaapeli, joka suoritti yksityisesti yhteiskoulun viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna1920. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 4. komppaniaan 19. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet laskettiin siviililomalle 18. joulukuuta 1917. Hän saapui Suomeen elokuussa 1918 ja astui 1. toukokuuta 1919 soittajakorpraalina palvelukseen Kenttätykistörykmentti 1:een ja oli [[24. heinäkuuta]] [[1920]] lähtien 2. patteriston esikunnassa kuormastovääpelinä. Hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1921 Savon jääkärirykmenttiin, missä hän toimi aluksi joukkueenkohtajana 2. ja 12. heinäkuuta 1921 lähtien 3. komppaniassa. Hänet komennettiin majoitusmestariksi 3. pataljoonaan 15. helmikuuta 1922, missä tehtävässä hän toimi 5. lokakuuta 1922 saakka. Hän toimi myös vähän aikaa adjutanttina ja myöhemmin 9. komppaniassa nuorempana upseerina. Armeijasta hän erosi 15. toukokuuta 1925 ja toimi sen jälkeen useilla eri aloilla. Jääkäripäällystölle järjestetylle aktiiviupseerikurssille Kadettikoulussa hän osallistui vuonna 1921. '''Ylennykset''': Korpraali 1. toukokuuta 1919, Kersantti 16. Toukokuuta 1919, Vääpeli 24. joulukuuta 1920, Vänrikki 15. kesäkuuta 1921, Luutnantti 16. toukokuuta 1923. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Eino Arthur Hartman===
([[14. elokuuta]] [[1897]] [[Rauma]] – [[21. joulukuuta]] [[1963]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Gustaf Hartman ja Johanna Lönnrot. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Helvida Ester Vinnarin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt merimies palveli maailmansodan syttyessä Lilly-nimisessä purjealuksessa, jonka, saksalaiset pidättivät miehistöineen Flensburgin satamassa, josta vapauduttuaan liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 24. syyskuuta 1915, josta hänet laskettiin hänen sairauden johdosta siviilitöihin 26. helmikuuta 1916 ja joutui Altonan työosastoon 26. joulukuu 1916, mutta laskettiin jälleen siviilityöhön 2. elokuuta 1917. Hän saapui takaisin Suomeen 11. kesäkuuta 1919 ja on toiminut sen jälkeen maalarina ja merimiehenä sekä viimeksi Oy. Yhtyneiden harja- ja sivellintehtaiden palveluksessa Turussa. Talvisodan ja välirauhan aikana hän työskenteli sotateollisuuden parissa valmistaen ammuksia Tolfvanin ammustehtaassa vuosina 1939–1941. Jatkosodan puhjetessa hänet komennettiin Ilmatorjuntapatteristo 2:n 103. Raskaaseen ilmatorjuntapatteriin, josta hänet siirrettiin myöhemmin Ilmatorjuntapiiri 2:n 21. Raskaaseen ilmatorjuntapatteriin. Hänet kotiutettiin vuonna 1942 ja siirtyi sen jälkeen Turun kaasulaitokselle uuninlämmittäjäksi. Hänet on haudattu Turkuun. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Talvisodan muistomitali.
 
===[[Karl Johan Markus Hassel]]===
 
===[[Ivar Eugéne Hasselblatt]]===
 
===[[Charles Hasselblatt|Johan Charles Hasselblatt]]===
===[[Alexander Carl Hasselström]]===
 
===[[August Hassinen|August Paavonpoika Hassinen]]===
===Juho Matti Hast===
([[15. huhtikuuta]] [[1885]] [[Ruotsi]] [[Ylitornio]] – [[4. lokakuuta]] [[1930]] [[Ylitornio]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Matti Hast ja Kristina Fredrika Björnfot. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 1. komppaniaan 8. helmikuuta 1916. Hänet laskettiin siviilitöihin 26. helmikuuta 1916 ja palasi Suomeen vuoden 1918 lopulla ja toimi sen jälkeen työmiehenä kotipaikkakunnallaan.
 
===[[Otto Verner Hautakoski]]===
 
===Väinö Erik Hautakoski===
([[16. huhtikuuta]] [[1891]] [[Kirvu]] – [[30. lokakuuta]] [[1965]]) oli suomalainen jääkärialikersantti. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Hautakoski ja Ulla Stiina Nikodeemuksentytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anna Pukin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt lämmittäjä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 23. marraskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 27. helmikuuta 1916 ja lähetettiin edelleen 15. marraskuuta 1916 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin jälleen siviilityöhön 4. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi 4. helmikuuta 1919 ja siirtyi sen jälkeen työmieheksi Perä-Pohjolaan. Talvisotaan hän osallistui väestönsuojelutehtävissä Kemissä ja Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 801. Ilmasuojelukomppaniaan Kemiin, missä hän haavoittui 1. tammikuuta 1942 vartiomiehen vahingossa ampumasta luodista. Hänet haudattiin Kemiin. '''Ylennykset''': Alikersantti 1941. '''Kunniamerkit''': Jatkosodanmuistomitali, Invalidien merkki.
 
===[[Joel Mikko Hautala]]===
 
===Antti Sefanias Hautamäki===
([[30. tammikuuta]] [[1884]] [[Ylistaro]] – [[10. syyskuuta]] [[1962]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat teurastaja Iisakki Hautamäki ja Anna Lovisa Saxberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1933 Impi Maria Mahlan kanssa. Tämä kansakoulun ja Oulaisten maamieskoulun käynyt työnjohtaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 2. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän oli rautatierakennuskurssilla Libaussa vuonna 1917, jonka jälkeen hänet siirrettiin sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon 30. joulukuu 1917 ja laskettiin työlomalle. Hautamäki palasi Suomeen 17. tammikuuta 1919 ja toiminut vanginvartijana Vaasan lääninvankilassa 22. tammikuuta 1919 – 30. maaliskuuta 1922 välisen ajan ja poliisikonstaapelina Vaasan poliisilaitoksessa 1. toukokuuta 1922 alkaen nuorempana poliisikonstaapelina ja vuodesta 1925 alkaen vanhempana poliisikonstaapelina vuoteen 1944 saakka jolloin hän jäi eläkkeelle.. Hän suoritti vankeinhoitokurssin ja Vaasan läänin poliisikurssin sekä Poliisikoirakurssin Hämeenlinnassa vuonna 1941. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Hilding Hedengren|Hans (Hilding) Helmer Harald Hedengren]]===
 
===Eero Vilho Heickel myöh. [[Eero Kuussaari|Eero Vilho Kuussaari]]===
===Väinö Albert Heickell===
([[26. toukokuuta]] [[1888]] [[Turku]] – [[29. syyskuuta]] [[1946]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat 1. luokan veturinkuljettaja Otto Albert Heickell ja Augusta Vilhelmiina Ilander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1933 Alli Alma Lydia Rautavaaran kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta reaalilyseosta vuonna 1908 ja liittyi Varsinaissuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisessä korkeakoulussa Helsingissä ja Karlsruhessa Saksassa, missä suoritti diplomi-insinöörikandidaattitutkinnon sähkötekniikassa vuonna 1917. Heickell liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 10. tammikuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 11. toukokuuta1916 ja vapautettiin sairauden tähden sotapalveluksesta 8. marraskuu 1916. Suomeen hän palasi vuonna 1919 ja siirtyi aluksi Oy Agrosin palvelukseen ja myöhemmin hän hoiti omaa sähköliikettä Turussa. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Ragnar Atle Teodor Heikel]]===
 
===[[Aarne Silvio Heikinheimo]]===
===[[Jalo Heikinheimo|Jalo Veikko Heikinheimo ent. Heikel]]===
 
===Aksel Henrik Heikka===
([[3. elokuuta]] [[1899]] [[Alatornio]] – [[16. tammikuuta]] [[1918]] [[Osnabrück]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Niilo Henrik Heikka ja Iida Josefina Korpi. Tämä kansakoulun käynyt työmies Alatorniolta liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 2. komppaniaan 11. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 10. tammikuuta 1918 ja laskettiin siviililomalle. Hän sai surmansa ollessaan matkalla tulevaan työpaikkaansa Kölniin junien yhteentörmäyksessä Ostercappelnin ja Bohmten asemien välillä lähellä Osnabrückin kaupunkia. Hänet on haudattu Osnabrückin sotilashautausmaahan.
 
===[[Pekka Heikka|Pietari (Pekka) Heikka]]===
 
===Juho Erkki Heikkilä===
([[6. lokakuuta]] [[1879]] [[Pudasjärvi]] – [[3. maaliskuuta]] [[1937]]) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat työmies Erkki Heikkilä ja Kaisa Liisa Krigsholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Hilma Eveliina Myllykankaan kanssa. Tämä Pudasjärveläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 22. marraskuuta 1915 ja otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 14. toukokuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin 23. toukokuuta 1917. Suomeen hän saapui 24. maaliskuuta 1918 ja määrättiin jefreitterinä 5. Jääkärirykmentin [[13. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan ja otti osaa Suomen sisällissodan taisteluihin Kuokkalassa ja etenemiseen Rajajoelle. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä (myöh. nimet olivat Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4 ja Tampereen rykmentti). Hän toimi 2. komppanian kuormastoaliupseerina ja 17. lokakuuta 1918 alkaen 3. pataljoonan käsityöläisten esimiehenä. Armeijasta hän erosi 31. toukokuuta 1922 ja siirtyi poliisikonstaapeliksi Rovaniemelle 20. joulukuu 1922, josta hänet siirrettiin kieltolakietsiväksi Oulun lääniin 13. toukokuuta1924 ja edelleen poliisikonstaapeliksi Veitsiluodon sahalle 15. toukokuuta1925 sekä samanlaisiin tehtäviin Vetelin nimismiespiiriin 26. lokakuuta 1926. Edellä olevan piirin ulosottoapulaiseksi hän siirtyi 3. helmikuuta 1927 ja vanhemmaksi poliisikonstaapeliksi lokakuuta toukokuuta1927. Poliisilaitoksesta hän erosi 30. syyskuuta 1928 ja toimi sen jälkeen työmiehenä. Hän suoritti Haminan taistelukoulu vuonna 1918 ja valtion poliisikoulun vuonna 1923. '''Ylennykset''': Jefreitteri, 24. maaliskuuta 1918, Kersantti 13. heinäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===[[Kustaa Emanuel Heikkilä]]===
 
===Kustaa Emil Heikkilä===
([[20. tammikuuta]] [[1901]] [[Alahärmä]] – [[28. huhtikuuta]] [[1924]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat suutari Juho Kustaa Heikkilä ja Adolfiina Kujanen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Signe Elvira Åbackin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt vaasalainen kauppa-apulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet lähetettiin 22. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin siviilityöhön elokuussa 1917. Suomeen hän palasi 29. marraskuu 1918 ja Suomen sisällissotaan hän ei kerinnyt osallistua vaan sitä vastoin osallistui Viron vapaussotaan vääpelinä ja otti osaa [[Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko|Ensimmäisen suomalaisen vapaajoukon]] etenemiseen Narvaan. Hän siirtyi myöhemmin virolaiseen joukko-osastoon ja Virosta palattuaan hän siirtyi Vaasaan, missä hän alkoi harjoittaa suutarin ammattia. Hän kuoli keuhkotautiin 28. huhtikuuta 1924ja haudattiin Vaasaan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Viron Vapaussodan muistomitali.
===Petter Teofilus (Pekka Teppo) Heikkilä===
([[13. lokakuuta]] [[1897]] [[Oulu]] – [[15. helmikuuta]] [[1921]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat talonomistaja Sakari Pekka Heikkilä ja Sofia Charlotta Soini.
 
Heikkilä kävi viisi luokkaa Oulun suomalaista klassillista lyseota, kunnes liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 3. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 11. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin hänen sairauden johdosta. Heikkilä palasi takaisin täydennysjoukkoon 3. tammikuuta 1917, mutta hänet laskettiin jälleen palvelukseen kykenemättömänä siviilitöihin 5. heinäkuuta 1917. Suomeen hän palasi takaisin 10. maaliskuuta 1918 ja astui palvelukseen 1. Jääkärirykmentin [[2. jääkäripataljoona]]an, missä hän toimi 3. komppanian vääpelinä. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin vääpelinä Lempäälässä ja Kämärällä sekä Viipurissa. Heikkilä haavoittui lievästi Lempäälässä käydyissä taisteluissa. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Kaartin jääkäripataljoonaan. Hän osallistui Vienan-Karjalaan syyskuussa 1918 suuntautuneeseen retkikuntaa, jota johti kapteeni [[Toivo Kuisma]]. Retkellä hän osallistui taisteluihin Vuokkiniemessä. Sotaretkeltä palattuaan hän siirtyi rajavartiolaitoksen palvelukseen, ja hänet sijoitettiin Terijoen rajavartiopataljoonaan. Heikkilää ei rauhanaikainen palvelus kiinnostanut vaan veri veti taisteluihin, ja hän liittyi 9. huhtikuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) vapaaehtoiseen retkikuntaan, missä hänet sijoitettiin komppanianpäälliköksi 2. rykmentin 6. komppaniaan. Retkikunnalla hän osallistui taisteluihin Säämäjärvellä. Retkikunnasta hän otti erosi 23. elokuuta 1919 ja siirtyi 18. marraskuuta 1919 päälliköksi Pohjois-Inkerin rykmentin 1. pataljoonan 2. komppaniaan, josta hän siirtyi Käkisalmen läänin rykmenttiin 1. helmikuuta 1920 ja hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi 2. komppaniaan. Heikkilä kuoli tapaturmaisesti 15. helmikuuta 1921. '''Ylennykset''': Aliupseeri 10. maaliskuuta 1918, Vääpeli 2. kesäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, jääkärimerkki.
 
===Vilho Iikka Heikkilä===
(s.[[9. helmikuuta]] [[1897]] [[Oulu]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Anders Jakob Heikkilä ja Fanny Kustaava Sjögren. Tämä viisi luokkaa Oulun klassillista lyseota käynyt nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 28. helmikuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 12. huhtikuuta 1916. Hän ei koskaan palannut takaisin Suomeen ja täten hänen myöhemmän elämänvaiheet ovat tuntemattomia.
===[[Edvard Urho Heikkinen]]===
===Eino Arvid Heikkinen===
([[10. toukokuuta]] [[1888]] [[Oulu]] – [[19. marraskuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat tehtailija Kaarlo Jaakko Heikkinen ja Ida Maria Mäkelä. Tämä kansakoulun ja Oulun kauppakoulun käynyt konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 9. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet siirrettiin 22. helmikuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon ja lähetettiin myöhemmin Altonan työosastoon. Siviilitöihin hänet laskettiin työosastosta 2. elokuuta 1917. Hän toimi myöhemmin linnoitustöissä Ranskan rintamalla Elsass-Lothringerissa, missä katosi joutuen ilmeisesti vangiksi ja hänet julistettiin kuolleeksi 19. marraskuu 1918. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Otto Heikkinen===
([[5. maaliskuuta]] [[1893]] [[Puolanka]] – [[17. heinäkuuta]] [[1961]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Tuomas Heikkinen ja Anna Leena Tolonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Fanny Karoliina Drufhagelin kanssa, mutta hän kuoli vuonna 1933 ja Heikkinen avioitui toisen kerran vuonna 1947 Lilja Maria Mäkisen kanssa. Tämä Puolankalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Heikkinen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Satakunnan rintamalle yliluutnantti von Hertzenin hiihtojoukkoihin, missä joukossa hän otti osaa taisteluihin Alhaisissa, Lavialla, Suodenniemessä ja Pomarkussa. Sisällissodan loppuvaiheilla hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 alkaen [[2. jääkärirykmentti|2. Jääkärirykmentin]] täydennyspataljoonaan, Sisällissodan jo loputtua hänet siirrettiin itse rykmenttiin, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina 2. komppaniassa. Armeijasta hän erosi vakinaisesta palveluksesta 17. tammikuuta 1919 ja siirtyi rajavartioston palvelukseen ja hänet sijoitettiin Luoteisrajan rajavartiostoon, missä hän palveli vuoteen 1921 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi metsätöihin työmieheksi. Heikkinen osallistui jatkosotaan joukkueenjohtajana Jalkaväkirykmentti 12:ssa Sallan suunnalla. Sotien päätyttyä hän toimi työmiehenä Karungissa, jonne hänet lopuksi myös haudattiin. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 21. maaliskuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Väinö Alfred Heikkinen]]===
===Jyrki Gunnar Heikura===
([[11. huhtikuuta]] [[1889]] [[Nurmes]] – [[6. maaliskuuta]] [[1967]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelyskoulun johtaja Olli Heikura ja Lovisa Kristina Lackman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1913 Saimi Emilia Tolvasen kanssa, joka kuoli vuonna 1950 ja Heikura avioitui toisen kerran vuonna 1950 Sylvi Ester Valvion kanssa. Heikura kävi viisi luokkaa Nurmeksen yhteiskoulua ja Suomen liikemiesten kauppaopiston ja toimi konttoristina Viipurissa enne kuin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 23. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella ja [[Riianlahti|Riianlahdella]], josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 9. lokakuuta 1916 ja komennettiin etappitehtäviin Ruotsiin ja Suomeen, josta hän ei enää myöhemmin palannut pataljoonan yhteyteen. Suomeen hän saapui takaisin tammikuussa 1918 ja astui armeijan palvelukseen 13. helmikuuta 1918 ja hänet määrättiin Suomen sisällissotaa käyviin joukkoihin joukkueenjohtajaksi [[Karjalan 1. rykmentin 1. pataljoona]]n 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Antreassa, Pullilasssa, Muolaalla, Kuusaalla, Punnuksella, Sudenojalla ja Mälkölässä. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen Karjalan 1. rykmentissä ja toimi vähän aikaa 1. pataljoonan komentajana. Armeijasta hän erosi 30. kesäkuuta 1918 ja siirtyi Helsinkiin tukkuliikkeiden kaupalliseksi edustajaksi Turkuun ja Tampereelle ja Viipuriin ja siirtyi 10. elokuuta 1932 alkaen Oy. Alkoholiliikkeen palvelukseen, josta siirtyi 26. marraskuu 1936 alkaen H. Bastman oy:n ja 1. marraskuu 1937 alkaen takaisin Oy. Alkoholiliikkeen palveluksessa Helsinkiin. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Eric Alexander Amandus Heimbürger]]===
===Nestor Nikanor Heliodorus Heino ent. Gabrielsson===
([[12. tammikuuta]] [[1894]] [[Halikko]] – [[25. lokakuuta]] [[1963]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Karl Gustaf Gabrielinpoika ja Maria Vilhelmiina Erikintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Ruusu Hännisen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt viilari liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 19. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Schmardenin taistelu|Schmardenissa]] sekä [[Aa-joki|Aa-joella]]. Suomeen hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Krenatöörirykmentin [[Savon pataljoona]]n 3. komppaniaan, Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Vilppulassa , Lylyssä, Korkeakoskella, Lempäälässä, Tampereella ja Vesilahdella sekä etenemiseen Valkeakosken, Hauhon ja Lammin kautta Koskelle. Sisällissodan jälkeen hän palveli 12. heinäkuuta 1918 alkaen koulutusaliupseerina Pioneerikoulutuspataljoonassa, mistä hänet määrättiin pioneerijoukkojen uudelleenjärjestelyssä lokakuussa vuonna 1919 Pioneeripataljoona n:o 2:n 2. komppaniaan, mistä hän erosi 14. joulukuu 1920 ja siirtyi varastonhoitajaksi toiminimi A. Gustaf Skogsterin palvelukseen 1. maaliskuuta 1921 ja palveli yritystä 24. helmikuuta 1927 saakka. Uudestaan puolustusvoimien palvelukseen hän astui 26. syyskuuta 1927 ja hänet sijoitettiin viilariksi Ampumatarvevarikko l:een, mistä hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1928 asesepäksi Kajaanin sissipataljoonaan, missä tehtävässä hän toimi 15. lokakuuta 1933 saakka, jonka jälkeen hän toimi tilapäistöissä Hämeenlinnassa ja 1. joulukuu 1935 alkaen lämmittäjänä Kenttätykistörykmentti l:ssä Hämeenlinnan Suomenkasarmilla, jossa tehtävässä hän oli aina vuoteen 1944 saakka, jonka jälkeen hän toimi viilaajana OTK:n Puu Oy:n korjaamolla Hämeenlinnassa vuosina 1946- 1961. Hänellä oli myös Hämeenlinnan Reservin aliupseerikerhon kunniajäsenyys. Hänet on haudattu Hämeenlinnaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 4. maaliskuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Väinö Johannes Heino]]===
 
===[[Frans Wiktor Heinonen]]===
===Kustaa Heinonen===
([[17. helmikuuta]] [[1892]] [[Hollola]] – [[1919]] [[Tarto]]) oli suomalainen jääkäri ja Viron armeijan vääpeli. Hänen äitinsä oli Amalia Heinonen. Tämä Helsinkiläinen ajuri liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 27. marraskuuta 1915, josta hänet sotilaspalvelukseen kykenemättömänä siviilitöihin 21. joulukuu 1915. Suomeen hän palasi elokuussa 1918 ja otti osaa Viron vapaussotaan ja kuului Pohjain Poikain rykmentin 2. pataljoonan 5. komppaniaan. Hän kuoli espanjantautiin Tarton sairaalassa keväällä 1919. '''Ylennykset''': Varavääpeli ja Vääpeli Viron armeijassa 1919. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Viron Vapaudenristi II/3. lk; Viron Vapaussodan muistomitali.
===Kustaa Evald Heinonen===
([[3. lokakuuta]] [[1898]] [[Helsinki]] – [[5. toukokuuta]] [[1917]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat paperikauppias Kustaa Fredrik Heinonen ja Anna Sofia Rautiokoski. Tämä Helsinkiläinen hotellin eteisvartija liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 11. huhtikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 22. elokuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Riianlahti|Riianlahdella]], josta hänet lähetettiin sairauden takia 5. lokakuuta 1916 Mitaun sotilassairaalaan ja sieltä edelleen Treuenbrietzenin keuhkotautiparantolaan, missä hän kuoli 5. toukokuuta 1917. Hänet haudattiin Treuenbrietzenin hautausmaahan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===[[Reino Veli Heinonen]]===
===[[Vihtori Arvi Heinonen]]===
 
===[[Erik Heinrichs|Axel Erik Heinrichs]]===
===[[Jarl Anton Bertil Heinrichs]]===
===[[Karl Gunnar Heinrichs]]===
===[[Olof Heinrichs]]===
===[[Johan Heimilä|Johan Rudolf Heinström myöh. Heimilä]]===
 
===[[Juho Henrik Heiskanen]]===
===[[Kaarlo Aleksander Heiskanen|Kaarlo Aleksanteri Heiskanen]]===
===[[Viljam Heloterä|Viljam August Helander myöh. Heloterä]]===
 
===Kalle Helenius===
([[27. tammikuuta]] [[1893]] [[Saarijärvi]] – [[9. heinäkuuta]] [[1968]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Konsta Helenius ja Maria Vehkalainen. Tämä Saarijärveläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 5. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Schmardenin taistelu|Schmardenissa]], josta hänet lähetettiin Altonan työosastoon 24. marraskuu 1916 ja laskettiin siviilitöihin 9. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi 1. joulukuu 1918 ja toimi sen jälkeen työmiehenä Keski-Suomessa. Hänet on haudattu Äänekoskelle. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===[[Matti Sakari Helin]]===
 
===Matias Hellinen===
([[21. maaliskuuta]] [[1883]] [[Pihlajavesi]] – [[24. marraskuuta]] [[1932]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat puutyömies Matti Hellinen ja Anna Kaisa Viitala. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Siiri Johanna Sormusen kanssa. Tämä Pihlajaveteläinen puutyömies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 9. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet siirrettiin 10. maaliskuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin 19. maaliskuuta 1917 siviilitöihin. Takaisin täydennysjoukkoon hän palasi 13. elokuuta 1917, josta hänet siirrettiin edelleen 17. elokuuta 1917 pataljoonan 3. komppaniaan sekä edelleen 3. joulukuu 1917 pataljoonan haupitsipatteriin. Suomeen hän palasi jääkäreiden pääjoukon mukana (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan [[1. jääkäripatteristo|Jääkäritykistön 1. patteriin]], jonka mukana hän osallistui taisteluihin sisällissodassa Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen toteutetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet sijoitettiin pattereineen juuri muodostettuun Jääkäritykistöprikaatin [[1. jääkäripatteristo]]n 1. patteriin ja otti osaa sen mukana taisteluihin Kämärässä ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulussa kouluttajana, kunnes hänet vapautettiin palveluksesta yli-ikäisenä 4. marraskuuta 1918 alkaen. Mutta hänen sotaintoaan moinen toimi ei lannistanut vaan hän liittyi vapaaehtoisena 16. kesäkuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä toimi jaosjohtajana 4. kenttäpatterissa ja otti osaa taisteluihin Aunuksen rajaseuduilla. Retkikunnasta hän erosi 28. syyskuuta 1919 ja etsi uusia seikkailuja ja taistelutantereita ja löysikin sellaisen ja liittyi Pohjois-Inkerin vapaajoukkoihin 2. marraskuu 1919, missä joukoissa palveli 1. tammikuuta 1920 saakka, jonka jälkeen toimi Joensuun rajavartiostossa 1. toukokuuta – 1. marraskuu 1921 välisen ajan . Kun hän oli edellisistä kahakoista selvinnyt hakeutui hän seuraavaksi Itä-Karjalan sotaretkelle, missä hän osallistui taisteluihin Itä-Karjalassa vuosina 1921–1922. Sotatantereilta palattuaan hän palveli rajavartiolaitosta ja Salmin rajavartioston kenttävartion päällikkönä hän toimi 5. syyskuuta 1925 – 30. huhtikuuta 1926, jonka jälkeen hän toimi tilapäistöissä, kunnes 10. helmikuuta 1928 siirtyi vartijaksi valtion kivääritehtaalle Jyväskylään. Kuoli 24. marraskuu 1932. Hänet on haudattu Jyväskylään '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 10. huhtikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodanmuistomitali soljen kera, Aunuksen vapaussodanmuistomitali, Jääkärimerkki.
 
===[[John Rafael Hellman]]===
 
===Karl Eskil Hellman===
([[8. toukokuuta]] [[1897]] [[Vaasa]] – [[17. heinäkuuta]] [[1917]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat talonomistaja Karl Hellman ja Johanna Fogde. Hellman kävi neljä luokkaa Vaasan ruotsalaista lyseota, kunnes liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän sairastui Lihaussa umpisuolentulehdukseen ja kuoli Emigrantenhausin sotilassairaalassa 17. heinäkuuta 1917. Haudattu Lihaun hautausmaahan.
 
===Karl Verner Hellman===
([[26. lokakuuta]] [[1894]] [[Sulva]] – [[30. syyskuuta]] [[1969]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Vilhelm Hellman (ent. Wester) ja Sofia Hellman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Elin Erika Nymanin kanssa. Tämä kotitilaansa viljellyt Sulvalainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet pataljoona täydennysjoukkoon 12. joulukuu 1917 ja laskettiin siviilitöihin. Suomeen hän palasi elokuussa 1918 ja astui 3. lokakuuta 1918 asevelvollisena palvelukseen Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:een, mistä hänet vapautettiin sairauden tähden 3. tammikuuta 1919, jonka jälkeen hän toimi pienviljelijänä kotipitäjässään Sulvassa. Talvisodan aikana hän toimi vartiotehtävissä kotiseudullan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===Ture Emil Hellman===
([[12. helmikuuta]] [[1895]] [[Pietarsaaren maalaiskunta]] – [[21. marraskuuta]] [[1973]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Lars Hellman ja Ida Maria Lunabba. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Sofia Sylvia Granbergin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt palosotilas liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 13. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet siirrettiin palvelukseen kykenemättömänä pataljoonan täydennysjoukkoon 14. toukokuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin. Suomeen hän palasi 24. maaliskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 27. maaliskuuta 1918 ja hänet sijoitettiin jefreitteriksi 5. Jääkärirykmentin [[14. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan sotatoimiin Karjalan kannaksella. Sisällissodan päättymisen jälkeen hän palveli Jääkärirykmentti n:o 5:n 4. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 2. Divisioonan tiedonanto-osastoon 22. elokuuta 1918, josta hän erosi 11. huhtikuuta 1919 vain osallistuakseen Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan 12. huhtikuuta – 12. toukokuuta 1919. Sotaretkeltä palattuaan hän siirtyi Pietarsaaren palolaitoksen palvelukseen toimien palokunnantalon vahtimestarina. '''Ylennykset''': Jefreitteri, 27. maaliskuuta 1918, Aliupseeri huhtikuussa 1918, Vääpeli 16. heinäkuura 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===[[Martti Johannes Hellstén]]===
===Väinö Ilmari Hellsten===
([[10. helmikuuta]] [[1896]] [[Jyväskylä]] – [[20. heinäkuuta]] [[1930]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat paperimestari Adolf Hellsten ja Elisabeth Koskinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Aina Sipolan kanssa, josta hän erosi vuonna 1926. Tämä neljä luokkaa Imatran yhteiskoulua ja yhden luokan Viipurin teollisuuskoulua käynyt nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 10. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 3. komppaniaan 1. maaliskuuta 1917.
 
Hellsten saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan vääpeliksi 1. Jääkärirykmentin [[3. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan. Hän otti osaa vääpelinä sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärän kylässä ja asemalla sekä Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin armeijan uudelleen järjestelyn yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin josta hän erosi 9. elokuuta 1918 vain liittyäkseen jääkärikapteeni [[Toivo Kuisma]]n johtamaan Vienan-Karjalan retkikuntaan. Retkeltään palattuaan hän astui uudelleen armeijan palvelukseen 1. lokakuuta 1918 ja hänet sijoitettiin Karjalan kaartin rykmenttiin, missä hän toimi 4. komppanian vääpelinä. Hänet siirrettiin 5. heinäkuuta 1919 alkaen 6. komppanian vääpeliksi, mistä tehtävästä hän erosi 21. joulukuu 1921, mutta astui takaisin palvelukseen jo 28. helmikuuta 1923 ja hänet sijoitettiin edelleen Karjalan kaartin rykmenttiin, josta hän sai siirron 31. heinäkuuta 1924 Savon jääkärirykmentin 2. pataljoonaan. Lopullisesti hän erosi armeijasta 31. elokuuta 1924 ja oli sen jälkeen hoidettavana keuhkotaudin takia useissa sairaaloissa, mihin tautiin hän lopulta menehtyi Viipurin lääninsairaalassa 20. heinäkuuta 1930. Hänet haudattiin Ruokolahdelle. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 1. huhtikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Fredrik Berthold Helsingius]]===
===[[Gustaf Fredrik Helsingius]]===
===[[Rudolf Väinö Hemnell]]===
===[[Karl Waldemar Henriksson]]===
===[[Jussi Henttinen|Juho (Jussi) Henttinen]]===
 
===[[Nils Eero Hemberg]]===
 
===Elias Hernesniemi===
([[20. elokuuta]] [[1894]] [[Lappajärvi]] – [[29. tammikuuta]] [[1940]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Hernesniemi ja Liisa Hernesniemi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Senja Perälän kanssa. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 15. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet siirrettiin sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon 19. toukokuuta 1917 ja palasi takaisin 2. komppaniaan 15. elokuuta 1917. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan rehumestariksi 3. Jääkärirykmentin [[7. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. huhtikuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmentin [[6. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan ja otti osaa taisteluihin suomen sisällissodassa Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi myöhemmin muuttui Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi. Hän oli kuitenkin 15. toukokuuta1918 alkaen hoidettavana sairaalassa ja sitten sairaslomalla. Armeijasta hän erosi 12. helmikuuta 1919 ja siirtyi ensin poliisivoimiin Vaasaan ja sen jälkeen pienviljelijäksi Lappajärvelle. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 18. toukokuuta 1918, Vääpeli 25. kesäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===[[Gunnar von Hertzen|Gunnar Emil von Hertzen]]===
===[[David William Hetemäki]]===
===Eino Kustaa Hietala===
([[9. elokuuta]] [[1894]] [[Lapua]] – [[3. maaliskuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Matti Vilhelm Hietala ja Liisa Kuja. Tämä kolme luokkaa kansakoulua käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 27. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän joutui sairaalahoitoon Mitauhun ja Frankfurtiin hänellä todetun keuhkotaudin takia 21. maaliskuuta 1917 alkaen. Hän kuoli kyseiseen tautiin Hampurissa 3. maaliskuuta 1918, jonne hänet myös haudattiin. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Kaarle Kustaa Hietala===
([[14. toukokuuta]] [[1891]] [[Kortesjärvi]] – [[11. toukokuuta]] [[1968]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Erkki Hietala ja Sanna Maija Ojanperä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915 Lempi Adolfina Suomelan kanssa.
 
Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 29. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet siirrettiin 23. syyskuuta 1917 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan ja 22. marraskuuta 1917 alkaen pataljoonan 1. komppaniaan.
Hietala saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajaksi 1. Jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona]]an, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta 1918 alkaen [[3. jääkäripataljoona]]n 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärän kylässä ja rautatieasemalla sekä Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä muodostettuun Suomen valkoiseen kaartiin, missä hänet sijoitettiin 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 12. heinäkuuta 1918 alkaen Pioneerikoulutuspataljoonaan, missä hän toimi joukkueenjohtajana 1. komppaniassa. Pioneerikoulutuspataljoonan jakauduttua hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi Pioneeripataljoona 2:n 1. komppaniaan ja edelleen 1. marraskuu 1921 Pioneeripataljoona l:n 4. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 1. lokakuuta 1922, mutta astui uudelleen palvelukseen koulutusaliupseeriksi Pioneeripataljoonan 1. komppaniassa 1. marraskuu 1927 ja palveli pataljoonassa 30. syyskuuta 1928 saakka, jonka jälkeen hän työskenteli työmiehenä Kortesjärvellä ja Evijärvellä. Hietela osallistui talvisotaan joukkueenjohtajana 16. Pioneerikomppaniassa ja osallistui taisteluihin Kiviniemellä, jonka jälkeen toimi metsätöissä ja uitoissa etupäässä Kortesjärvellä. Hän oli hoidettavana Kyyhkylän invalidikodissa vuosina [[1953]]- [[1959]] ja Kortesjärven vanhainkodissa vuodesta [[1959]] alkaen. Hänet haudattiin Kortesjärvelle. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 14. heinäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. (1918 miekkojen kera ja 1940), Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Johan Aarne Hietanen===
Johan Aarne Hietanen ([[9. marraskuuta]] [[1887]] [[Heinolan maalaiskunta]] – [[29. toukokuuta]] [[1956]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat metsätyönjohtaja Iisakki Hietanen ja Eriikka Nieminen. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1918 Elma Eliina Makkosen kanssa ja hänen kuoltuaan vuonna 1933 toisen kerran vuonna 1934 Josefina Aune Haapasen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 13. tammikuuta 1916 yhdessä veljensä [[Valter Hietanen|Valter Hietasen]] kanssa. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], missä hän haavoittui lievästi 11. tammikuuta 1917.
 
Hietanen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi [[8. jääkäripataljoona]]n konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin kuormaston päälliköksi [[11. jääkäripataljoona]]an. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jolla oli myöhemmin nimet Jääkäripataljoona n:o 2 ja Pohjolan jääkäripataljoona. Pataljoonassa hän toimi konekiväärikomppanian koulutusaliupseerina. Hänet siirrettiin 5. elokuuta 1918 Vuoristoprikaatin polkupyöräosastoon ja edelleen 19. tammikuuta 1919 Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5:n 1. pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi 1. toukokuuta 1919, mutta astui uudelleen palvelukseen jo 1. syyskuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Kajaanin sissipataljoonaan, josta hänet siirrettiin edelleen 9. toukokuuta 1920 Tampereen rykmentin 5. komppaniaan. Toisen kerran hän erosi armeijasta 28. tammikuuta 1921, mutta jälleen 31. joulukuu 1921 hän astui takaisin armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin Savon jääkärirykmenttiin, missä hän toimi koulutusaliupseerina 9. komppaniassa. Kolmannen kerran hän erosi armeijan palveluksesta 31. elokuuta 1925 ja siirtyi Joutsenoon työnjohtajaksi maanviljelysalalle. Vielä kerran hän astui armeijan palvelukseen 1. joulukuu 1930 ja nyt hänet sijoitettiin Pohjanmaan jääkäripataljoonaan, missä hän toimi pataljoonan keittiömestarina. Hänet siirrettiin pataljoonan lakkauttamisen johdosta 1. toukokuuta1934 keittiömestariksi Pohjan rykmenttiin. Josta hän erosi täysin palvelleena 7. marraskuu 1937 ja toimi sen jälkeen vartiomiehenä Kuopion ammuslataamolla. Hietanen kävi jalkaväen kapitulanttikoulun vuonna 1924.
 
Talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana hän toimi edelleen vartiomiehenä Kuopion ammuslataamolla. Sotien jälkeen hän siirtyi metsä- ja rakennustöihin, kunnes vuonna 1947 hän siirtyi vartiomieheksi Hämeenlinnan elintarvikevarastolle, missä palvelikin vuoteen 1950 saakka. Myöhemmin hän keskittyi vain kotipuutarhansa hoitoon Vanajalla. Hänet haudattiin Vanajalle. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 25. elokuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
 
===[[Valtter Hietanen]]===
===[[Sigurd Hiiliranta|Sigurd Albert Hiiliranta ent. Hillebrand]]===
===[[Hannu Kaiharju|Hannu Hildén myöh. Kaiharju]]===
===[[Kaarlo Kaiharju|Kaarle Hilden myöh. Kaiharju]]===
===[[Eino Vilho Hiltunen]]===
===Kalle Arvid Hiltunen===
(käytti Saksassa peitenimeä Koski), (s.[[12. helmikuuta]] [[1891]] [[Ylikiiminki]]) oli suomalainen suojeluskunta-aliupseeri ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Kalle Hiltunen ja Kreeta Loviisa Vilpponen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Anna Serafiina Hahton kanssa. Tämä Limingan kansakoulun ja kansanopiston käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 22. joulukuuta 1916, josta hänet siviilitöihin 4. helmikuuta 1917. Suomeen Hiltunen palasi takaisin 10. joulukuuta 1918 ja jatkoi maanviljelystään ja metsätöitään. Hiltunen toimi Ylikiimingin suojeluskunnan paikallispäällikön 1. toukokuuta – 15. joulukuu 1919 ja 15. helmikuuta – 15. toukokuuta 1920 väliset ajat. Hiltunen suoritti myös Kemissä vuonna 1919 suojeluskuntain alipäällystökurssin ja hänet ylennettiin suojeluskunta-aliupseeriksi. Hiltunen toimi myös Rovaniemen kunnanvaltuustossa. '''Ylennykset''': Suojeluskunta-aliupseeri 1919.
===Matti Aleksanteri Hinkula===
([[11. tammikuuta]] [[1892]] [[Salo]] – [[9. maaliskuuta]] [[1949]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat nahkuri Kustaa Hinkula ja Maria Elisabet Pekuri. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna Elin Maria Mustosen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 21. syyskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hinkula saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan kuormastoaliupseeriksi 2. Jääkärirykmentin [[4. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2 ja myöhemmin Savon jääkärirykmentti. Hinkula toimi sotilasuransa aikana komppanianvääpelinä useassa komppaniassa, kunnes viimein erosi armeijasta 12. tammikuuta 1920 ja siirtyi ensin kulkukauppiaaksi ja myöhemmin asioitsijaksi. Talvisotaan Hinkula osallistui kolonnan johtajana Kenttätykistörykmentti 8:ssa. Jatkosodan puhjettua hänet kutsuttiin palvelukseen Jalkaväenkoulutuskeskus 13:sta, mutta hänet vapautettiin palveluksesta hänen sairautensa takia. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 19. elokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===Juho Jalmari Hintsala===
([[17. tammikuuta]] [[1891]] [[Ylivieska]] – [[14. helmikuuta]] [[1948]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat pienviljelijä Emanuel Hintsala ja Helena Hedvig Virkkanen. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1921 Fanni Mirjam Sakkon kanssa ja hänen kuoltua vuonna 1926 toisen kerran vuonna 1932 Lempi Serafia Pakan kanssa. Hintsala kävi kansakoulun ja Oulun teollisuuskoulun konerakennusosaston vuosina 1929–1932. Tämä Ylivieskalainen pienviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 18. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet lähetettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Suomeen takaisin hän saapui höyrylaiva S/S Areturuksen toisella matkalla 24. maaliskuuta 1918 ja Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä ja hänet sijoitettiin aliupseeriksi 5. Jääkärirykmentin [[14. jääkäripataljoona]]an, josta hänet siirrettiin piakkoin joukkueenjohtajaksi [[13. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan. Hintsala otti osaa sisällissodassa sotatoimiin Karjalan kannaksella, muun muassa Kuokkalan taisteluun ja etenemiseen Rajajoelle. Sisällissodan jälkeen Hintsala palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi ja sen jälkeen Tampereen rykmentti, missä hän toimi koulutusaliupseerina 3. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 17. huhtikuuta 1919 ja siirtyi paikallispäälliköksi Ylivieskan suojeluskuntaan 1. kesäkuuta 1920 ja palveli suojeluskuntaa 30. kesäkuuta 1921 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi Raudaskylän sähköosuuskunnalle asentajaksi ja palveli yritystä vuoteen 1929 saakka lukuunottamatta vuosia 1924–1925, jolloin hän oli rakennusmestarin apulaisena Iisalmen-Ylivieskan rautatien rakennustyömaalla. Vuonna 1933 hän siirtyi Vaasan puuvillatehdas oy:n palvelukseen ja jo seuraavana vuonna hän sai ylennyksen konemestariksi. Talvisotaan Hintsala osallistui Osasto Hämäläisessä joukkueenjohtajana ja osallistui taisteluihin Kuhmossa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 11:een, josta hänet siirrettiin myöhemmin Jalkaväenkoulutuskeskus 2:een. Koulutuskeskuksissa hän toimi komppanian- ja esikuntavääpelinä, kunnes hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 3:een. Vuonna 1942 hänet siirrettiin työnjohtajaksi 1. Linnoitus korjauspajaan ja edelleen Linnoitus rannikko pataljoona 611:sta, missä hän palveli aina sodan loppuun saakka, jolloin hän siirtyi konemestariksi Raudas-Tiili Oy:le ja palveli yritystä vuoteen 1948 saakka. Hänet haudattiin Ylivieskaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 24. maaliskuuta 1918, Vääpeli 13. heinäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. l, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Ville Hintsala===
([[20. lokakuuta]] [[1892]] [[Ylivieska]] – [[17. joulukuuta]] [[1934]]) oli suomalainen jääkärivääpeli Hänen vanhempansa olivat pienviljelijä Emanuel Hintsala ja Helena Hedvig Virkkanen. Hintsala kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja viljeli kotitilaansa sekä toimi jääkärivärvärinä Keski-pohjanmaalla ennen kuin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 7. tammikuuta 1916, josta hänet vapautettiin hänen sairautensa takia 10. toukokuuta 1916. Pataljoonasta eronsa jälkeen hän jäi kumminkin työskentelemään Saksaan ja palasi Suomeen 29. marraskuu 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 23. tammikuuta 1919 aliupseeriksi ylennettynä ja hänet sijoitettiin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:n 3. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 11. maaliskuuta 1919 ja Liittyi Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hänet sijoitettiin rannikkotykistöön, jonka mukana otti osaa taisteluihin Vitelessä ja Rajakonnussa. Sotaretkeltä palattuaan hän toimi muun muassa seppänä valtion rautatierakennustyömailla. '''Ylennykset''': Aliupseeri 23. tammikuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Aunuksen vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
===[[Ivar Johannes Heinrich Alexander Hinz]]===
 
===Henrik Hesekiel Hirvinen===
([[23. tammikuuta]] [[1895]] [[Karjalohja]] – [[10. huhtikuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkärivaravääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Mikko Hirvinen ja Matilda Lindström. Tämä karjalohjalainen sepän oppipoika liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 2. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hirvinen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 4. Jääkärirykmentin [[8. jääkäripataljoona]]n 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Raudussa, missä hän haavoittui taistelussa 5. huhtikuuta 1918 ja menehtyi saamiinsa haavoihin Sortavalan sairaalassa 10. huhtikuuta 1918. Hänet haudattiin Sakkolan sankarihautaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Herman Petter Hirvonen===
([[22. toukokuuta]] [[1888]] [[Rääkkylä]] – [[25. huhtikuuta]] [[1917]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Pekka Hirvonen ja Anna Maria Tiainen. Tämä kansakoulun käynyt Savonlinnalainen kirjapainomestari liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 6. marraskuuta 1915, josta hän pyrki vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä<ref>Tykkimies 1960 s. 51–54.</ref>. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja Ekkau-Kekkaussa sekä [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hirvonen sairastui Riianlahden rannikkoasemissa keuhkotautiin ja oli hoidettavana alkuun nostoväen 10. saniteettikomppanian kenttäsairaalassa Tuckumissa, mistä hänet siirrettiin myöhemmin sotilassairaala n:o 55:een Mitauhun, missä hän kuoli taudin runtelemana 25. huhtikuuta 1917. Hänet haudattiin Mitaun hautausmaahan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===[[Jalmari Hirvonen|Jalmari Johannes Hirvonen]]===
 
===Juho Henrik Hirvonen===
(s.[[20. lokakuuta]] [[1891]] [[Kiihtelysvaara]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Simo Hirvonen ja Maria Kinnunen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Olga Rupposen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 16. huhtikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 23. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet siirrettiin hänen sairauden johdosta 22. maaliskuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hän palasi takaisin komppaniaansa parannuttuaan 12. kesäkuuta 1917. Hirvonen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan koulutus- ja kuormastoaliupseeriksi 3. Jääkärirykmentin [[7. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin ensin Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja myöhemmin Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina 2. komppaniassa.
 
Armeijasta hän erosi 25. huhtikuuta 1919 vain liittyäkseen Viron vapaussotaan lähteviin joukkoihin. Viron vapaussodassa hän toimi ensin joukkueenjohtajana Länsi-Inkerin rykmentin 1. komppaniassa ja myöhemmin komppanianpäällikkönä. Hirvonen haavoittui Kuhlin-Peipsijärven taistelussa. Viron vapaussodassa hän toimi myöhemmin virolaisessa panssarijunassa n:o 4 Pihkovan rintamalla ja sodan loppuvaiheilla hän toimi tiedusteluosastossa aina sodan loppuun saakka. Kaiken kaikkiaan hän kuului Pohjois-Inkerin rykmenttiin 25. lokakuuta - 20. joulukuuta 1920 välisen ajan. Viron vapaussodasta palattuaan hän siirtyi Rajamaan tullipoliisilaitoksen palvelukseen 1. tammikuuta 1921 ja palveli laitosta 1. tammikuuta 1922 saakka, jolloin siirtyi Mikkelin poliisilaitokselle ylimääräiseksi poliisikonstaapeliksi ollen tehtävässä vain noin kolme kuukautta, jolloin siirtyi Joensuun rajavartioston palvelukseen 7. syyskuuta 1922 ja palveli rajavartiostossa 31. joulukuuta 1923 saakka, josta hän siirtyi Salmin rajavartioston palvelukseen 30. heinäkuuta 1924 ja palveli Salmissa 10. maaliskuuta 1926 saakka. Myöhemmin hän toimi työmiehenä Oy the Wiborg wood companyssa Suojärvellä ja Imatran voima oy:ssä Imatralla.
 
Talvisotaan Hirvonen osallistui vartiopalvelusta suorittaen Imatran voimalaitoksella ja jatkosodan puhjettua hänet määrättiin ilmasuojelu joukkueenjohtajaksi ja sotavankileirin päälliöksi Jääskeen. Sotien jälkeen hän toimi maanviljelijänä Joutsenossa. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 2. kesäkuuta 1918, Vääpeli 10. elokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk. (1918 miekkojen kera ja 1941), Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===Johannes Hjort===
([[1. syyskuuta]] [[1895]] [[Sulva]] - [[29. tammikuuta]] [[1968]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Isak Hjort ja Brita Maria Östergård. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Live Adelina Sundin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kotitilaansa viljellyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 13. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin sotapalvelukseen kykenemättömänä siviilitöihin jo 15. maaliskuuta 1916. Suomeen hän palasi 29. marraskuu 1918 ja jatkoi maanviljelystä kotitilallaan. Talvisotaan hän osallistui suorittamalla vartiopalvelusta kotipaikkakunnallaan, jonka jälkeen hän jatkoi edelleen maanviljelijänä toimien samalla myös sähköasentajana Sulvassa. Hänet haudattiin Sulvaan.
 
===[[Bror Gabriel Hofman]]===
===Hannu Holck===
([[2. elokuuta]] [[1880]] [[Rovaniemi]] - [[9. heinäkuuta]] [[1942]]). oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat sahanhoitaja Juho Kaarle Holck ja Kaisa Maria Fredrikintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Aino Elisabet Lehdon kanssa. Holck kävi Tornion alkeiskoulun ja Oulun kauppakoulun ja työskenteli konttoristina enne kuin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 14. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 3. maaliskuuta 1917, josta hänelle myönnettiin työlomaa 18. joulukuu 1917. Suomeen hän palasi toukokuussa vuonna 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen vääpeliksi ylennettynä ja hänet sijoitettiin Kaartin jääkäripataljoonaan, missä hän toimi pataljoonan taloudenhoitajana 4. kesäkuuta 1918 alkaen. Armeijasta hän erosi toukokuussa vuonna 1919 ja liittyi Aunuksen retkikuntaan ja osallistui muun muassa Aunuksen kaupungin taisteluihin. Retkeltä palattuaan hän siirtyi konttoripäälliköksi Mikkelin Puutavara oy:lle ja palveli yritystä vuoteen 1924 saakka. Holck toimi kirjeenvaihtajana Mäntän tehtailla vuonna 1923 ja Juurikorven tehtaat oy:ssä vuosina 1923 – 1924. Vuodesta 1924 alkaen hän toimi yksityisenä liikemiehenä Oulussa aina vuoteen 1935 saakka, jonka jälkeen siirtyi konttoripäälliköksi hotelli Pohjanhoviin Rovaniemelle. Vuonna 1937 hän siirtyi maakunta - arkiston virkailijaksi Ouluun ja oli virassa vuoteen 1938 saakka, jolloin siirtyi Riihimäen kauppalan kamreeriksi, jossa tehtävässä toimi kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Tampereelle. '''Ylennykset''': Vääpeli 4. kesäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===Adolf Hollo myöh. Holm===
([[8. toukokuuta]] [[1891]] [[Viipuri]] - [[7. marraskuuta]] [[1920]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Nimensä hän vaihtoi Holmiksi vunna 1919. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Hollo ja Anna Vihtonen. Tämä kansakoulun käynyt rautateiden palvelusmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 22. marraskuu 1915 ja otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]] ja [[Riianlahti|Riianlahdella]], missä hän sairastui ja hänet lähetettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin 21. marraskuu 1916. Suomeen hän palasi takaisin 16. maaliskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä ja hänet sijoitettiin sisällissotaa käyvään Valkoiseen armeijaan 1. Jääkärirykmentin [[3. jääkäripataljoona]]n 1. komppaniaan, minkä mukana hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleen järjestelyssä hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi 1. komppanian vääpelinä. Hänet siirrettiin 19. helmikuuta 1919 alkaen 2. komppaniaan ja 22. huhtikuuta 1919 alkaen 6. komppaniaan. Armeijasta Holm erosi vakinaisesta palveluksesta 17. toukokuuta 1919 ja siirtyi paikallispäälliköksi Alavuden suojeluskuntaan, missä hän palveli 15. elokuuta 1919 saakka, jolloin hän joutui jättämään työnsä hänellä todetun keuhkotaudin takia. Tautiaan hän hoidatti Takaharjun parantolassa, jonne hän lopulta kuoli 7. marraskuu 1920. '''Ylennykset''': Varavääpeli 16. maaliskuuta 1918, Vääpeli 1. huhtikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Runar Johannes Hollt===
([[15. helmikuuta]] [[1892]] [[Tampere]] - [[12. toukokuuta]] [[1919]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat isännöitsijä Johan Hollt ja Sofia Viktoria Weckman. Hollt kävi viisi luokkaa Tampereen suomalaista yhteiskoulua sekä Saksassa Reulingenin kutomateollisuusopiston, mistä hän valmistui vuonna 1913. Tämä Tamperelainen kutomoteknikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 17. lokakuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], missä sairastui 23. heinäkuuta 1916 ja joutui sairaalahoitoon eri sairaaloihin. Parannuttuaan hänet laskettiin työlomalle 19. heinäkuuta 1917, miltä lomalta hän palasi Suomeen sisällissodan jo päätyttyä elokuussa 1918 ja liittyi huhtikuussa 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän toimi joukkueenjohtajana 1. pataljoonan 3. komppaniassa. Hän otti retkikunnalla osaa taisteluihin Aunuksenkaupungin ympäristössä, missä hän lopulta kaatui taistelussa 12. toukokuuta 1919. Hänet haudattiin perhehautaan Tampereen hautausmaahan. '''Kunniamerkki''': Aunuksen Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===[[Johan Arne Holm]]===
 
===[[Sten Alfred Holm]]===
===[[Adolf Leonard Holmberg]]===
===[[Herman Wilhelm Holmberg]]===
===Johannes Emil Holmqvist===
(s.[[23. kesäkuuta]] [[1892]] [[Raippaluoto]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kalastaja Johan Holmqvist ja Greta Sofia Ohls. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Sigrid Elisabet Anderssonin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kalastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Takaisin Suomeen hän palasi (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin [[15. jääkäripataljoona]]n 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalan kannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina 4. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:een, josta taasen muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti. Tässä rykmentissä hän toimi 5. komppanian vääpelinä. Armeijasta hän erosi 1. lokakuuta 1920 ja siirtyi poliisikonstaapeliksi Maarianhaminaan. Poliisin tehtäviä hän hoiti vuoteen 1927 saakka, jonka jälkeen hän muutti neljäksi vuodeksi Kanadaan, mistä palattuaan hän asettui työmieheksi Ahvenanmaalle. Talvisotaan Holmqvist osallistui rakennuskomennuskunnan päällikkönä Jalkaväenkoulutuskeskus 7:ssä. Sodan jälkeen hän siirtyi Ahvenanmaalle viljelijäksi. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1. huhtikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
===[[Gunnar Gustav Holmqvist]]===
===[[Emil Alfred Holmström]]===
===[[Hans Edvard Holopainen]]===
 
===[[Lars Birger Homén]]===
===Sakari Honkala===
([[11. heinäkuuta]] [[1883]] [[Revonlahti]] - [[5. helmikuuta]] [[1947]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Sakari Honkala ja Kaisa Kreeta Turusenaho. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Johanna Jaakolan kanssa. Tämä revonlahtelainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 26. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Honkala astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen 18. helmikuuta 1918 aselaivoja seuranneen komennuskunnan mukana Vaasaan. Vaasasta hänet määrättiin Ouluun värvättyjen joukkojen kouluttajaksi, josta hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1918 alkaen 1.Jääkärirykmentin [[3. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan, missä joukossa hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärässä ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 15. elokuuta 1918 Pioneerikoulutuspataljoonan 3:nteen ja 11. lokakuuta 1918 alkaen 4. komppaniaan sekä 1. elokuuta 1919 alkaen muonavaraston hoitajaksi pataljoonan esikuntaan. Armeijasta hän erosi 15. elokuuta 1920, mutta astui uudelleen palvelukseen 1. kesäkuuta 1925 ja hänet sijoitettiin talousaliupseeriksi Pohjanmaan jääkäripataljoonaan, missä hän toimi 1. kesäkuuta 1928 saakka, jolloin siirtyi vanginvartijaksi Jaatilan varavankilaan ja vuonna 1930 edelleen Oulun lääninvankilaan, Myöhemmin hän toimi työmiehenä viimein Åströmin tehtailla Oulussa. Eläkkeelle jäätyään hän muutti Pattijoelle, jonne hänet viimein haudattiin. '''Ylennykset''': Aliupseeri 7. helmikuuta 1918, Vääpeli 20. heinäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===[[Walter Emil Ferdinand Horn]]===
 
===[[Birger Harald Hornborg]]===
===[[Eirik Hornborg|Eirik Mikael Hornborg]]===
===Karl Huber===
Karl Huber ([[14. maaliskuuta]] [[1895]] [[Helsinki]] - [[8. lokakuuta]] [[1971]] [[Kanada]]) oli suomalainen hilfsgruppenführer (saksalainen sotilasarvo). Hänen vanhempansa olivat insinööri Jacob Robert Huber ja Emma Ulrika Arvidsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Else Schulzen kanssa. Huber kävi viisi luokkaa Helsingin uutta ruotsalaisessa yhteiskoulua ja Helsingin ruotsalaisen kauppaopiston vuosina 1912 - 1913. Hän toimi konttoristina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 24. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin 31. toukokuuta1916. Takaisin Suomeen Huber palasi vuoden 1918 lopulla ja ryhtyi liikemieheksi. Vuonna 1927 hän muutti Kanadaan ja toimi siellä malminetsintä yrityksessä. Hänet haudattiin North Yorkiin, Ontarioon. '''Ylennykset''': Hilfsgruppenführer 1. maaliskuuta 1916
===Johan Teodor Huhtakangas===
(Käytti Saksassa peitenimeä Kangas), ([[27. marraskuuta]] [[1894]] [[Ylivieska]] - [[8. maaliskuuta]] [[1956]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat torppari Leander Huhtakangas ja Johanna Pietilä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Madleena Jylhän kanssa. Huhtakangas kävi kansakoulun. ja toimi työmiehenä Ylivieskassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 18. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]] ja [[Riianlahti|Riianlahdella]], josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 22. helmikuuta 1917 ja edelleen pataljoonan 1. komppaniaan 23. toukokuuta 1917. Pataljoonan täydennysjoukkoon hänet siirrettiin toistamiseen 23. heinäkuuta 1917, mistä hän joutui sairaalahoitoon 5. helmikuuta 1918 ja palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja liittyi harjoituspäälliköksi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin Ylivieskan suojeluskuntaa, missä palveli vuoteen 1920 saakka. Hän osallistui tänä aikana myös Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan ja palveli rannikkotykistössä osallistuen Vitelen taisteluun, jonka jälkeen hän osallistui Pohjois-Inkerin Rykmentin konekiväärikomppanian 2. joukkueenjohtajana Lehtokylän, Sahannotkon, Lukkarinmäen, Lempäälän ja Grusinan taisteluihin. Sotaretkeltä palattuaan hän siirtyi työmieheksi ja hoitamaan omaa tilaansa Ylivieskaan. Talvisotaan Huhtakangas osallistui vartiopäällikkönä Ylivieskan asemalla. Välirauhan aikana hän osallistui väestönsuojelu kursseille Niinisalossa vuonna ja jatkoi toimiaan Ylivieskassa vartiotehtävissä sekä samoissa tehtävissä Asevarikko 5:ssä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Linnoitus Rakennuspataljoona 2:een vartiotehtäviin ja toimi muun muassa Litsajoella, Lutolla, Uuksussa ja Aunuksessa, kunnes vuonna 1943 hänet siirrettiin vartiomieheksi Ammuslataamo 7:ään Kokkolaa, missä hän palveli sodan loppuun asti. Sotien jälkeen hän toimi sekalaisissa tehtävissä Rauduskylässä. Hänet haudattiin Raudaskylään. '''Ylennykset''': Vääpeli 1919. '''Kunniamerkit''': Aunuksen Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Herman Huhtala===
([[25. tammikuuta]] [[1893]] [[Ylihärmä]] - [[23. tammikuuta]] [[1969]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Kustaa Huhtala ja Liisa Haukkala. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923-27 Viivi Kosolan kanssa, joka kuoli vuonna 1927. Tämä kolme luokkaa kansakoulua käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 16. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamakomennuksensa jälkeen hänellä todettiin 2. kesäkuuta 1917 munuaistauti, jonka vuoksi hän joutui sairaalahoitoon Libaun sotilassairaalaan ja joutui jäämään hoidettavaksi, kun pataljoona kotiutettiin kevättalvella 1918. Suomeen hän saapui takaisin 15. syyskuuta 1918 ja sen jälkeen maanviljelijänä ensin Ylihärmässä ja myöhemmin Oulaisissa. Vuoden 1932 jälkeen hän teki vain satunnaisia töitä Oulaisissa. Hän kuului Oulaisten suojeluskuntaan aina vuodesta 1922 alkaen. Talvisotaan ja jatkosotaan Huhtala osallistui vartiopäällikkönä Oulaisten suojeluskunnassa. Sotien jälkeen muun muassa vartiopäällikkönä. Sotien jälkeen hän jatkoi toimiaan maanviljelijänä. Hänet haudattiin Oulaisiin. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
* Immanuel Eemil Huhtala
* Pauli Huhtala
===Juho Henning Huhtalo===
(s.[[24. toukokuuta]] [[1891]] [[Alatornio]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kelloseppä Oskar Huhtalo ja Johanna Fräki. Tämä kansakoulun käynyt kelloseppä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 10. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet laskettiin hänen sairauden takia siviilitöihin 7. maaliskuuta 1917. Pataljoonan hän palasi takaisin 17. elokuuta 1917, mutta jäi sotilassairaalaan pataljoonan lähtiessä paluumatkalle kotimaahan. Suomeen hän palasi heinäkuussa 1918 ja siirtyi Suomen valkoisessa kaartin palvelukseen, missä hän palveli noin puolen vuoden ajan, jonka jälkeen hän toimi kelloseppänä Tornionjokilaaksossa. Talvisotaan hän osallistui sotapoliisina Muoniossa ja jatkosodan puhjettua hän toimi ilmavartiopäällikkönä Muoniossa. Sotien jälkeen hän jatkoi toimiaan kelloseppänä. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
* Juho Huikko
* Emil Huikkonen
* Herman William Humlin
* Herman Huotari
* Niilo Huotari
* Vilho August Hurme
* Yrjö Huru
* Lauri Viktor Huuha
===Johannes Huuhtanen===
([[24. elokuuta]] [[1892]] [[Kivennapa]] - [[24. maaliskuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jefreitteri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Huuhtanen ja Helena Lempinen. Tämä Kivennapalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 2. syyskuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 26. syyskuuta 1917. Huuhtanen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi 2. Jääkärirykmentin [[4. jääkäripataljoona]]n 4. komppaniaan, joka siirrettiin 17. maaliskuuta 1918 alkaen [[6. jääkäripataljoona]]n 1. komppaniaksi. Hän kuoli 24. maaliskuuta 1918. '''Ylennykset''': Jefreitteri, 11. helmikuuta 1918.
 
===[[Adiel Havasto|Adiel Hyden myöh. Havasto]]===
* [[Jonas Elias Hydén]]
* [[Kalle Iivari Hyppölä]]
* Urho Ilmari Hyttinen
===Anders Aleksander Hyvärinen===
([[23. syyskuuta]] [[1887]] [[Oulu]] - [[15. helmikuuta]] [[1948]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Herman Hyvärinen ja Maria Sofia Haarala. Tämä Oululainen maalari liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 3. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 15. maaliskuuta 1916 ja laskettiin hetkeä myöhemmin siviilitöihin. Hän palasi Suomeen sisällissodan jälkeen ja toimi sen jälkeen erilaisissa tilapäistöissä Oulun seudulla. Hänet haudattiin Ouluun.
* Väinö Emil Hyvärinen
* Johan Erik Hyvönen
* Johan Henrik Hyvönen
* [[Alfred Hyytinen (jääkäri)|Alfred Hyytinen]]
* Karl Axel Hägg
* Viktor Hägg
* Lennart Häggblom
* [[Woldemar Hägglund|Johan Woldemar Hägglund]]
* Edvin Aksel Häkki
* Juho Häkli
* William Leonard Häkli
* Pietari Einar Häll
* Alfred Hällsten
* Johannes Hällström
* Väinö Johannes Häme
* Kaarlo Jalmari Hämäläinen
* [[Viljo Aarne Hämäläinen]]
* Juho Algred Hänninen
* Onni Oskar Hänninen
* Kalle Vihtori Härkönen
* Juho Aarne Vilhelm Härmänen
* Albert Häsä
* Oskar Arne Höckert
* Johannes Valfrid Högback
* Viktor August Gögdahl
* Erkki Vilhelm Höijer
 
===Kaarlo Höynälä===
([[27. joulukuuta]] [[1898]] [[Alatornio]] – [[28. helmikuuta]] [[1953]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Emil Kaarlo Höynälä ja Hilda Herajärvi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Hilda Maria Alapartasen ja hänen kuoltua vuonna 1934 toisen kerran vuonna 1936 Aino Aliina Viinikan kanssa. Höynälä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 13. syyskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 17. maaliskuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin 5. syyskuuta 1916. Takaisin Suomeen hän palasi syksyllä 1918 ja ryhtyi viljelemään kotitilaansa. Hänet on haudattu Ala-Torniolle. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Eino Immanuel Höök===
([[26. maaliskuuta]] [[1901]] [[Kuopio]] – [[30. huhtikuuta]] [[1948]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat nimismies Gustaf Adolf Höök ja Tilda Räsänen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1936 Sylvi Elisabeth Helinin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt vasta 16-vuotias Kuopiolainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 26. lokakuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 19. marraskuuta 1917.
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan [[2. jääkäripatteristo|Jääkäritykistön 3. patteriin]] ja osallistui taisteluihin sisällissodassa Kurussa, Muroleessa, Viljakkalassa ja Ylöjärvellä sekä Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen toteutetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet sijoitettiin Jääkäritykistöprikaatin [[2. jääkäripatteristo]]n 4. patteriin ja hän otti osaa sotatoimiin Karjalan kannaksella. Hän palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta tykistön uudelleenjärjestelyssä siirrettiin Kenttätykistörykmentti n:o 2:n 3. patteriin. Armeijasta hän erosi 21. joulukuuta 1918 ja liittyi 2. tammikuuta 1919 Viron vapaussotaan lehtevään Pohjan Poikain rykmentin räjäytyskomennuskuntaan. Viron vapaussodasta hän palasi 20. tammikuuta 1919 ja liittyi 27. kesäkuuta 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä toimi aluksi 2. rykmentin etappikuriirina ja myöhemmin saman rykmentin 1. pataljoonan 1. komppaniassa joukkueenjohtajana. Hän osallistui retkikunnalla taisteluihin Säämäjärvellä. Sotaretkeltä palattuaan hän astui armeijan palvelukseen 1. syyskuuta 1920 ja hänet sijoitettiin vääpelinä Pohjois-Savon rykmentin 3. komppaniaan ja siirrettiin 22. lokakuuta 1920 alkaen 2. komppaniaan, missä toimi koulutusaliupseerina. Armeijasta hän erosi toistamiseen 30. tammikuuta 1921, mutta palveli senkin jälkeen lyhyitä aikoja Pioneeripataljoona l:ssä ja Kenttätykistörykmentti 3:ssa sekä Salmin rajavartiostossa. Pääosin hän kumminkin palveli työmiehenä Kuopiossa. Hänet on haudattu Kuopioon. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 1. syyskuuta 1920. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi. 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
=[[#I|I]]=
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
 
===[[Jalmari Id|Jalmari Bernhard Id]] myöh. Pajakka===
===Osvald Alfons Idström===
([[8. elokuuta]] [[1887]] [[Helsinki]] – [[14. tammikuuta]] [[1922]] [[Helsinki]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat mekaanikko Anders Wilhelm Idström ja Augusta Lovisa Fagerholm, Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1916 Irene Elvira Nordströmin kanssa. Hän opiskeli teknillisessä opistossa Ilmenaussa ja Berliinissä, kunnes liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava [[Lockstedtin harjoitusjoukko|Pfadfinder-kurssi]], joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla [[Lockstedter Lager]]in harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet vapautettiin hänen sairauden johdosta ja hän palasi Suomeen toukokuussa 1916. Joutui omaisten antamien tietojen mukaan santarmien toimesta pidätetyksi heti Helsinkiin saavuttuaan, mutta pääsi vapaaksi parin kuukauden vankeuden jälkeen. Hän toimi syyskuusta 1916 Suomen sähkö oy. Gottfrid Strömbergin ja syksystä 1918 Oy. Agroksen palveluksessa. Hänet haudattiin Helsinkiin. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Veikko Ilmari Ihalainen]]===
===[[Väinö Iisakkala]]===
===[[Otto Jalmari Iivarinen]]===
===[[Abel Johan Ikonen]]===
===[[Kaarlo Ikonen|Kaarlo Henrik Ikonen]]===
===[[Kauko Ikonen]]===
===Simo Ikonen===
([[23. joulukuuta]] [[1896]] [[Jääski]] – [[25. marraskuuta]] [[1939]]) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Ikonen ja Maria Kekki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Hilja Maria Vuolevin kanssa. Tämä Kotkan kauppakoulun käynyt konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin [[7. jääkäripataljoona (valkoiset)|7. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan. Hän otti osaa Suomen sisällissodan taisteluihin Aitolahdessa, Lyykylässä ja Talissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi ensin muuttui Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja sitten Uudenmaan rykmentiksi. Oli joukkueenjohtajana 5. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1922 Karjalan kaartin rykmenttiin, missä hän palveli ensin nuorempana upseerina ja 6. heinäkuuta 1923 alkaen 7. komppaniassa ja myöhemmin 2. konekiväärikomppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 10. heinäkuuta 1931 ja toiminut sen jälkeen liikemiehenä Viipurissa. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja oli kuuntelu-upseerina Kadettikoulussa vuosina 1919–1921 sekä Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1927. Hänet haudattiin Antreaan. '''Ylennykset''': Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vänrikki 28. toukokuuta 1918, Luutnantti 16. toukokuuta 1920, Kapteeni 16. toukokuuta 1924. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Risto Ikäheimo===
(Käytti saksassa nimeä '''Ikäläinen'''), ([[11. tammikuuta]] [[1885]] [[Pielavesi]] – [[8. toukokuuta]] [[1965]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Taavetti Ikäheimo ja Anna Väänänen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Selma Maria Viiliäisen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Haaparantalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 13. marraskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 27. helmikuuta 1916. Suomeen hän palasi 30. tammikuuta 1919 ja toiminut sen jälkeen työmiehenä Kuopion seudulla. Myöhemmin hän toimi Kuopion ammuslataamon palveluksessa, josta hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1948. Hänet haudattiin Kuopioon. '''Kunniamerkit''': Talvisodan muistomitali, Jatkosodanmuistomitali, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Arne Alver Bruno Ilander]]===
 
===[[Hugo Lorentz Ilander]] myöh. Ilanmaa===
 
===Kustaa Vilhelm Ilkkala===
([[26. helmikuuta]] [[1890]] [[Alahärmä]] – [[3. kesäkuuta]] [[1957]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Kustaa Ilkkala ja Anna Filppula. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1909 Anna Huhtan kanssa. Tämä kansakoulun käynyt alahärmäläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 28. joulukuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 26. helmikuuta 1916. Siviilitöistä hän palasi takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon 13. elokuuta 1917, josta hänet siirrettiin edelleen pataljoonan 1. komppaniaan 17. elokuuta 1917. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jefreitteriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin [[13. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan, jonka riveissä otti osaa sisällissodassa taisteluihin Kuokkalassa ja etenemiseen Rajajoelle. Hän haavoittui lievästi Kuokkalassa 23. huhtikuuta 1918. Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli joukkueenjohtajana 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin ensin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi ja myöhemmin Tampereen rykmentiksi. Armeijasta hän erosi 24. huhtikuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön 3. toukokuuta 1919 ja sijoitettiin Virolahden suojeluskunnan paikallispäälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi 30. lokakuuta 1919 saakka, jonka jälkeen hän astui uudelleen armeijan palvelukseen 14. marraskuuta 1919 ja sijoitettiin Tampereen rykmenttiin, missä hän toimi komppanianvääpelinä eri komppanioissa. Hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1921 Viipurin rykmenttiin, jossa toimi aluksi 7. komppanian vääpelinä ja 1. lokakuuta 1922 alkaen 3. pataljoonan ja 1. lokakuuta 1926 lähtien rykmentin kuormastovääpelinä. Uudelleen hän erosi armeijasta 30. syyskuuta 1929 ja siirtyi Valtion patruunatehtaan palvelukseen Lapualle. [[Talvisota]]an hän osallistui Valtion patruunatehtaan palveluksessa ja [[Jatkosota|Jatkosodassa]] hän toimi varastonhoitajana [[Seinäjoen suojeluskunta]]piirissä. Sotien jälkeen hän siirtyi [[VR-yhtymä|Valtion rautateiden]] palvelukseen Lapualle. Sotien jälkeen hän oli syytettynä asekätkennästä, mutta syytteet häntä vastaan hylättiin. Hänet on haudattu Lapualle. Hän suoritti Rehumestarikurssin vuonna 1923 ja kuormastovääpelikurssin vuonna 1924. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Aliupseeri 1. maaliskuuta 1918, Varavääpeli 13. heinäkuuta 1918, Vääpeli 1. joulukuuta 1921. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaudenmitali 1. lk; Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Suomen Valkoisen Ruusun 2. lmitali. Suojeluskuntain ansiomerkki, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Tauno Ilmoniemi]] ent. Granit===
===Simo Ville Ilola===
[[Kuva:Jaakari ilolan hautajaiset.jpg|thumb|300px|Ilolan hautajaiset Kellinghusenissa helmikuussa 1917.]]
([[5. tammikuuta]] [[1886]] [[Pyhäjärvi|Pyhäjärvi Oulun lääni]] – [[1. helmikuuta]] [[1917]] [[Lockstedt]]) oli suomalainen. Hänen vanhempansa olivat torppari Hiski Ilola ja Kreeta Kesola. Tämä kansakoulun käynyt maalari liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ään]] 14. marraskuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet laskettiin siviilitöihin 20. joulukuuta 1915. Komppaniaansa hän palasi 22. toukokuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa. Rintamalta saamansa keuhkotaudin takia hänet siirrettiin hoitoon eri sotilassairaaloihin ja viimein Lockstedtin sotilassairaalassa hän menehtyi 1. helmikuuta 1917 ja haudattiin Kellinghusenin kaupungin hautausmaahan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Frans Herman Ilomäki]]===
 
===[[Eero Ilván|Eero Julius Ilván]]===
===[[Väinö Polttila|Väinö Fredrik Ilván myöh. Polttila]]===
 
===Erkki Paavo Immell===
===[[Arthur Anders Indola]]===
===Helge Ingman===
([[20. toukokuuta]] [[1897]] [[Mustasaari]]) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Fredrik Vilhelm Ingman ja Anna Fredrika Back. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Else Irene Backin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän haavoittui lievästi 8. syyskuuta 1916 ja siirrettiin sen johdosta Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin siviilitöihin elokuussa 1917. Suomeen hän palasi sisällissodan jo laannuttua toukokuussa 1918 ja astuu Suomen armeijan palvelukseen asevelvollisena 25. huhtikuuta 1919 ja palveli Suomen valkoisen kaartin 1. komppaniassa 27. toukokuuta 1919 saakka ja siirtyi maanviljelijäksi Mustasaareen. '''Ylennykset''': Aliupseeri 25. huhtikuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Ivar Vilhelm Ingström===
([[24. syyskuuta]] [[1896]] [[Kirkkonummi]] – [[31. maaliskuuta]] [[1920]] [[Nummela]]) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat työmies Viktor Vilhelm Ingström ja Hilma Amanda Björkman. Tämä kansakoulun ja [[Vestankvarn]]in maamieskoulun käynyt maanviljelysharjoittelija Kirkkonummelta liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ään]] 26. lokakuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenin hyökkäyksessä sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin [[12. jääkäripataljoona (valkoiset)|12. Jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, missä haavoittui 28. maaliskuuta 1918. Sisällissodan jälkeen hän palveli Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l:ssä, mistä muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti ja hän toimi joukkueenjohtajana 6. komppaniassa. Hän kuoli 31. maaliskuuta 1920 Nummelan parantolassa. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vänrikki 5. huhtikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
===Samuli Inkinen===
===[[Selim Engelbert Isakson]]===
===Erik Magnus Isaksson-Aidanpää===
([[7. huhtikuuta]] [[1890]] [[Tornio]] – [[25. lokakuuta]] [[1968]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat poliisivahtimestari Isak Isaksson-Aidanpää ja Fredrika Myllymäki. Tämä Haaparannassa tarkastajana toiminut Ruotsin kansalainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 18. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoona täydennysjoukkoon 11. toukokuuta 1916 ja laskettiin edelleen siviilitöihin 3. kesäkuuta 1916. Saksasta hän palasi takaisin Ruotsiin ja toimi Haaparannassa liikealalla. Hän otti osaa Haaparannan suojeluskunnan toimintaan. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi Haaparannassa väestönsuojelutehtävissä. Sotien jälkeen hän hoiti omaa liikettään Haaparannassa. Hänet on haudattu Ylitornioon. '''Kunniamerkit''': Mitali inhimillisestä auliudesta, Jääkärimerkki.
 
===[[Akseli Richard Isopuro]]===
===[[Antti Isotalo (jääkäri)| Antti Isotalo]]===
 
=[[#J|J]]=
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
===Hesekiel Jaakkola===
([[14. huhtikuuta]] [[1886]] [[Valkeala]] – [[6. helmikuuta]] [[1961]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen äitinsä oli Anna Jaakkola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anna Elina Nergin kanssa.
Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueen varajohtajaksi 1. Jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan. Jonka mukana otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hänet määrättiin armeijan uudelleen järjestelyn seurauksena Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hän toimi joukkueenjohtajana 9. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 22. marraskuuta 1919 ja siirtyi Viitasaarelle työmieheksi ja tekikin työmiehen töitä vuoteen 1936 saakka, jolloin ryhtyi ruokalan pitäjäksi ja vuodesta alkaen hän ryhtyi hautausurakoitsijaksi. Talvisotaan hän osallistui vääpelinä Jalkaväenkoulutuskeskus 3:ssa, Välirauhasta alkaen hän jatkoi hautausurakoitsijana Viitasaarella, mutta siirsi liiketoimintansa jatkosodan aikana Pihtiputaalle, jossa harjoitti liiketoimintaansa lisäten sen repertuaaria myös hautaustarvikkeisiin sekä puusepän liiketoimintaan. Yritystään hän pyöritti aina vuoteen 1954 saakka. Hänet on haudattu Pihtiputaalle. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1. toukokuuta 1918, Vääpeli 24. joulukuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===Matti Jaakkola===
([[26. maaliskuuta]] [[1898]] [[Lappajärvi]] – [[21. syyskuuta]] [[1973]]) oli suomalainen jääkärikorpraali. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Jaakkola ja Adolfiina Tapola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Ellen Esteri Hiipakan kanssa. Tämä Lappajärveläinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 19. huhtikuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 1. toukokuuta 1916. Suomeen hän palasi takaisin sisällissodan jo laannuttua huhtikuussa 1918 ja ryhtyi viljelemään kotitilaansa Lappajärvellä. Hän on toiminut kotipitäjässään useissa kunnallisissa luottamustoimissa ja toiminut paikkakunnalla toimivan Saha, mylly ja sähkö oy:n hallituksessa. Talvisotaan Jaakkola osallistui Jalkaväenkoulutuskeskus 8:n kirjurina ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin kirjuriksi Sotasairaala 8:aan, mistä hänet kotiutettiin vuonna 1942, jonka jälkeen hän jatkoi kotitilansa viljelyä. Hänet haudattiin Lappajärvelle. '''Ylennykset''': Korpraali 1942.
* Juho Jaakonsaari
* [[Arno Emil Jaatinen]]
 
===[[Friedel Jacobsson|Martin Friedel Jacobson]]===
===Viktor Alexander Jacobsson===
([[29. lokakuuta]] [[1887]] [[Pietarsaari]] – [[10. joulukuuta]] [[1950]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat torppari Jakob Mård ja Brita Johanna Sven. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Henny Maria Turusen kanssa, joka kuoli vuonna 1926 ja hän avioitui uudelleen vuonna 1937 Katri Helena Sinisalon kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Pietarsaarelainen poliisikonstaapeli liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 19. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], josta hänet siirrettiin Altonan työosastoon 28. maaliskuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin elokuussa 1917. Takaisin Suomeen hän palasi 3. tammikuuta 1919 ja jatkoi Pietarsaaressa poliisimiehenä. Poliisin tehtävistä hän erosi vuonna 1920 ja siirtyi Kokkolaan, missä hän työskenteli mekaanikkona vuoteen 1930 saakka, jolloin astui Kokkolan poliisilaitoksen palvelukseen ja palveli laitosta vuoteen 1935 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi takaisin mekaanikon töihin Kokkolaan. Hänet haudattiin Kokkolaan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
===Väinö Oskar Jalava===
([[26. maaliskuuta]] [[1892]] [[Vehmaa]] – [[12. elokuuta]] [[1954]] [[Brisbane]] [[Australia]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Samuli Björkman ja Maria Erika Efraimintytär. Tämä Vehmaalainen merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 22. syyskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 21. toukokuuta 1916, mistä hänet vapautettiin palveluksesta 24. kesäkuuta 1916. Hän tosin liittyi vielä Altonan työosastoon 15. marraskuuta 1916, mutta laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917 alkaen. Myöhemmin hän pestautui Saksassa merimieheksi ja asettui myöhemmin asumaan Australiaan, missä hän toimi sokeriviljelmillä Pohjois-Queenslandissa. Myöhemmin hän osti maissi- ja karjatilan Athertonin Ylätasangolta. Hänet haudattiin Brisbaneen, Qld, Australiaan.
===Vilho Kaapro Jalo===
([[14. heinäkuuta]] [[1895]] [[Lapua]] – [[29. elokuuta]] [[1958]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat entinen vanginvartija ja poliisi Jaakko Jalo ja Liisa Toija. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anny Goldbechin kanssa, joka kuoli vuonna 1925 ja hän avioitui uudelleen vuonna 1926 Margaretha Tora Martha Anna Geislerin kanssa, josta hän erosi myöhemmin ja avioitui kolmannen kerran vuonna 1943 Vieno Lyydia Forswiikin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Helsinkiläinen huonekalukiillottaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 23. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella ja [[Riianlahti|Riianlahdella]], josta hänet siirrettiin Altonan työosastoon 1. joulukuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin syksyllä 1917. Saksassa hän työskenteli tehdastyöläisenä Wittenbergissä ja pianoteknikkona Hampurissa ja Brysselissä. Suomeen hän palasi maaliskuussa 1930 ja asettui Orimattilaan, missä hän toimi pianoteknikkona vuoteen 1939 saakka. Talvisotaan Jalo osallistui työskentelemällä Tampereen lentokonetehtaalla ja välirauhan tultua hän jatkoi pianoteknikon tointaan, nyt Tampereella. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 60. Ilmasuojelukomppaniaan, mistä hänet siirrettiin tulkiksi ja esikunta-aliupseeriksi Rovaniemelle Esikunta-Roihin. Vuodesta 1942 hän toimi Esikunta-Roissa esikuntavääpelinä, tulkkina ja yhteysupseerina aina vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet kotiutettiin ja hän siirtyi pianomekaanikoksi Järvenpäähän. Hänet haudattiin Järvenpäähän. '''Ylennykset''': Alikersantti [[1941]], Vääpeli [[1942]]. '''Kunniamerkit''': Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan Kotkan ritarikunnan ansiomerkki,
* Arvo Voldemar Jankko
 
===[[Arvo Bernhard Jansson]] myöh. Elomaa===
===August Uno Jansson===
([[17. huhtikuuta]] [[1892]] [[Hammarland]] – [[17. heinäkuuta]] [[1920]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan August Rönnholm (Jansson) ja Olga Maria Blomqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Betty Helena Olssonin kanssa. Tämä hammarlandilainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. komppaniaan 28. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 21. toukokuuta 1916 ja laskettiin lomalle Ruotsiin Hän palasi Suomeen Hammarlandiin 1. helmikuuta 1917. Hän sairastui tuberkuloosiin ja kuoli 17. heinäkuuta 1920. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Otto Verner Jansson===
===Esaias Jantunen===
(s.[[28. elokuuta]] [[1893]] [[Kirvu]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Esko Jantunen ja Katri Pulli. Tämä kansakoulun käynyt kirvulainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 16. helmikuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 12. huhtikuuta 1916. Hänet liitettiin Altonan työosastoon 5. tammikuuta 1917, mistä hän karkasi 19. toukokuuta ja hänen myöhäisemmät vaiheensa ovat tuntemattomat.
 
===Kustaa Jaskari===
([[8. elokuuta]] [[1891]] [[Nurmo]] – heinäkuussa [[1939]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Jaskari ja Liisa Viitamäki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Anna Lyyli Uddin kanssa. Tämä kaksi luokkaa kansakoulua käynyt nurmolainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 23. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 30. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja edelleen Altonan työosastoon 15. marraskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen maanviljelijänä ja työmiehenä eri paikkakunnilla Pohjanmaalla sekä vuodesta 1934 alkaen asutustilallisena Kärsämäellä. Hänet on haudattu Haapajärvelle.
 
===Toivo Johannes Jatkola===
===Arvid Jauhiainen===
 
===[[Johan Benjamin Jauhiainen]]===
===[[Torsten Erik Jernström]]===
===Aleksanteri Joensuu===
([[15. helmikuuta]] [[1892]] [[Vimpeli]] – [[23. joulukuuta]] [[1918]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat itsellinen Hemming Joensuu ja Maija Spangar. Tämä Vimpeliläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 28. tammikuuta 1916, josta hänet laskettiin 26. helmikuuta 1916 sotapalvelukseen kelpaamattomana siviilitöihin. Hänet liitettiin 26. joulukuuta 1916 Altonan työosastoon, josta hänet siirrettiin sairaana ja työkyvyttömänä takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon ja vapautettiin sotapalveluksesta 8. helmikuuta 1918. Suomeen hän palasi 6. maaliskuuta 1918 ja asettui asumaan kotiseudulleen Vimpeliin, missä hänet murhattiin 23. joulukuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Arvo Anshelm Johansson myöh. Kajasalmi===
 
===August Johansson===
([[8. lokakuuta]] [[1897]] [[Vihti]]) oli suomalainen jääkäri. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 30. marraskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 26. helmikuuta 1916. Muut hänen elämänvaiheensa ovat tuntemattomia.
 
===August Verner Johansson===
([[22. lokakuuta]] [[1882]] [[Saltvik]] – [[25. maaliskuuta]] [[1926]]) oli suomalainen jefreitteri. Hänen vanhempansa olivat torppari Johan Mattsson ja Anna Stina Enlund. Tämä Saltvikiläinen merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 5. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hänet määrättiin [[S/S Castor]]in lämmittäjäksi Libaussa 12. helmikuuta 1918 ja jäi tähän toimeen siksi, kunnes laiva toukokuussa 1918 saapui Helsinkiin. Myöhemmin hän toimi merimiehenä. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
* [[Einar Vilhelm Johansson]]
* [[Emil Johannes Johansson]]
 
===Jaakko Bernhard Johansson myöh. Ilpola===
([[25. heinäkuuta]] [[1892]] [[Tornio]] – [[14. joulukuuta]] [[1924]] [[Tornio]]) oli suomalainen jääkäriväpeli. Hänen vanhempansa olivat värjäri Erkki Johansson ja Priita Matilda Pörhölä. Tämä kansakoulun käynyt torniolainen kauppa-apulainen liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ään]] 17. lokakuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa. Hän joutui rintamalta saamansa sairauden johdosta hoidettavaksi sotilassairaalaan 14. lokakuuta 1916, josta hän palasi pataljoonan täydennysjoukkoon 13. elokuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin 20. elokuuta 1917. Hän palasi Suomeen sisällissodan jo laannuttua 28. toukokuuta 1918 ja astui armeijan palvelukseen aliupseerina 3. kesäkuuta 1918. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja hänet sijoitettiin Kaartin jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 18. marraskuuta 1918 Sortavalan rajavartioryhmän 3. pataljoonan 7. komppaniaan ja edelleen 4. huhtikuuta 1919 Salmin rajavartioston 2. komppaniaan. Kipinälennätinkouluun hän siirtyi 15. syyskuuta 1920 ja erosi armeijan palveluksesta 16. syyskuuta 1921 osallistuakseen 2. joulukuuta 1921 – 16. tammikuuta 1922 Itä-Karjalan vapaussotaan. Itä-Karjalan vapaussodan jälkeen hän liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Alajärven suojeluskuntaan. Hän kuoli keuhkotautiin Torniossa 14. joulukuuta 1924. '''Ylennykset''': Aliupseeri 3. kesäkuuta 1918, vääpeli 17. marraskuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
* Kai Albinus Johansson
* Konrad Johansson
===[[Otto Mauritz Johansson]]===
* Viktor Aleksander Johansson myöh. Viktor Aleksander Jussila
* Väinö Juho Johansson
===Uno Daniel Johnsson===
([[11. joulukuuta]] [[1893]] [[Eckerö]] – [[23. syyskuuta]] [[1963]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat tullivahtimestari August Theodor Johnsson ja Olga Maria Mattsintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Irene Alice Erikssonin kanssa. Johansson opiskeli teknillisessä instituutissa Wismarissa Saksassa ja suoritti sähköinsinööritutkinnon 1918. Saksassa olo aikanaan hän liittyi suomalaisia joukkoja kouluttaneeseen Pfadfinder-kurssiin 26. helmikuuta 1915 ja kuului sen 2. komppaniaan, mutta erosi joukoista jo 26. maaliskuuta 1915 ja siirtyi jatkamaan kesken jääneitä opintojaan Wismarin teknilliseen instituuttiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi vuodesta 1916 vuoden 1918 helmikuuhun apulaisinsinöörinä AEG:n palveluksessa Stettinissä. AEG:ltä hän siirtyi Ruotsiin ja sai sai töitä käyttöinsinöörinä Ruotsin valtion koskivoimalaitokselta. Mistä hän siirtyi vuonna 1920 Maarianhaminaan ja toimi Maarianhaminan sähkölaitoksen johtajana, josta hän siirtyi edelleen vuonna 1921 Yhdysvaltoihin, missä hän toimi ensin insinöörinä New York & BrookIyn Edison Companyssä, josta hän siirtyi vuonna 1922 Amerikan Ga - & Electric Companyn palvelukseen yrityksen pääkonttoriin New Yorkiin, jota hän palveli vuoteen 1931 saakka, jonka jälkeen matkusti lomamatkalle Suomeen ja muutaman vuoden lomailun jälkeen palasi Yhdysvaltoihin ja siirtyi Continental Electric Companyssä, Inc. palvelukseen Newark, N. J. New Yorkiin, mitä yritystä palveli eläkeikään saakka. Vuonna 1963 hän matkusti lomamatkalle suomeen ja hän menehtyi äkilliseen sairaskohaukseen matkallaan Ahvenanmaalle. Lopulta hänet haudattiin Eckerölle.
 
===Vihtori Jokela===
([[27. maaliskuuta]] [[1892]] [[Pälkäne]] – [[17. kesäkuuta]] [[1954]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Juho Fredrik Jokela ja Eufrosyne Hakala. Hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittoon vuonna 1923 Anna Vilhelmiina Lintumäen kanssa, josta hän erosi vuonna 1931, jonka jälkeen hän avioitui uudelleen Elli Elisabet Malmlundin kanssa.
 
Tämä kansakoulun käynyt työnjohtaja Imatralta liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Jääkäriaikaisiin saavutuksiin luettakoon Kuurinmaalla toimivien joukko-osastojen välisten painikilpailujen keskisarjan mestaruus 29. heinäkuuta 1917. Jokela saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin [[2. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Vuohiniemellä ja Kelhossa sekä Viipurissa. Hän haavoittui lievästi Kelhossa 7. huhtikuuta 1918. Jokela palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana ja komppanianvääpelinä Kaartin jääkäripataljoonan 2. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 17. tammikuuta 1919 joukkueenjohtajaksi Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:n 2. komppaniaan.
 
Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi paikallispäälliköksi Kosken suojeluskuntaan, josta hän siirtyi paikallispäälliköksi Kiuruveden suojeluskuntaan 1. heinäkuuta 1919. Edelleen hän siirtyi aluksi harjoitus– ja myöhemmin paikallispäälliköksi Tuusulan suojeluskuntaan 1. tammikuuta 1920, missä tehtävässä hän toimi 1. huhtikuuta 1921 saakka. Vuosina 1921 ja 1922 hän toimi voimistelu- ja urheiluliiton edustajana ja 1. lokakuuta 1922 alkaen hän siirtyi Savonlinna suojeluskuntaan paikallispäälliköksi, missä tehtävässä hän toimi 31. toukokuuta 1930 saakka. Suojeluskuntatyön jälkeen hän työskenteli lähinnä rakennuksilla muun muassa Petsamossa. Hän suoritti Suojeluskuntain yliesikunnan voimistelu- ja urheiluohjaajakurssin vuonna 1921 ja alue- ja paikallispäällikkökurssin vuonna 1922 sekä taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1927. Talvisotaan Jokela osallistui Rakennuspataljoona 4:ssä Lahdensuussa ja työpäällikön apulaisena Salmissa sekä samassa tehtävässä Päämajan Linnoitus osaston työryhmä 113:ssa. Jatkosotaan hän osallistui työpäällikkönä Linnoitusrakennuspataljoona 251:ssä, josta hänet siirrettiin myöhemmin linnoitusrakennuspataljoona 500:aan, mistä hänet kotiutettiin vuonna 1943 ja hän siirtyi rakennusalalle ja viimein sai viran Enontekiön kunnan rakennusmestarina, missä toimessa hän toimi vuodet [[1949]] - [[1951]]. Hänet haudattiin Enontekiöön. '''Ylennykset''': Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 3. huhtikuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. ([[1918]] miekan kera ja [[1940]]), Vapaudenmitali 1. lk; Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Unkarin maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi
 
* Frans Jokelainen
* Otto Harald Johannes Joki
===[[Anton Vilhelm Jokinen]]===
* Lauri Henrik Jokiperä
* Feeliks Jokipii
* Martti Jokipii
 
===[[Eino Albin Jokiranta]]===
===Yrjö Nikolai Jokisalo===
([[14. joulukuuta]] [[1895]] [[Tampere]] – [[27. helmikuuta]] [[1925]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat paperitehtaan työmies Aksel Oskar Jokisalo (ent. Siren) ja Amanda Kustaantytär. Hän kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja toimi kenkätehtaalla työmiehenä ennen kuin siirtyi vuonna 1911 merimieheksi. Jokisalo liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 1. konekiväärikomppaniaan 23. syyskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 31. maaliskuuta 1916 ja vapautettiin hänen sairautensa takia sotapalveluksesta 4. toukokuuta 1916, jonka jälkeen hän toimi Saksassa työmiehenä eri paikkakunnilla. Suomeen hän palasi 1. joulukuuta 1918 ja siirtyi kotikaupunkiinsa työmieheksi, mutta keväästä 1919 hän lähti uudelleen merille. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
===Heikki Jokitalo===
(Käytti Saksassa peitenimeä '''Antti Sivula'''), ([[16. tammikuuta]] [[1890]] [[Sievi]] – [[15. maaliskuuta]] [[1947]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen äitinsä oli Hilma Johanna Jokitalo. Tämä sieviläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 17. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Schmardenin taistelu|Schmardenissa]], josta hänet siirrettiin Altonan työosastoon 1. joulukuuta 1916, mistä hänet laskettiin elokuussa 1917 siviilitöihin. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen työmiehenä eripaikkakunnilla sekä satamatöissä. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Aleksanteri Jonberg]]===
* [[August Jukarainen]]
* Toivo Valfrid Teofilius Julku
===[[Kaarlo Erik Otonpoika Jung]]===
* Nils Reguel Jungell
* Antti Junkkari
* Väinö Alfred Junnila
* Juho Jaakko Juntikka
* Seth Elof Juntti
* Juho Heikki Junttila
* Johan Arvid Juntunen
* Lauri Reinhold Juntunen
* Niilo Aukusti Juopperi
===[[Max William Jurvelius]]===
===[[Heikki Jussila (jääkäri)|Heikki Jussila]]===
* Toivo J Jussila myöh. Toivo J. Maunu
* Aappo Juurikka
* Matti Juurikka
* Mikko Juvonen
===[[Tauno Aleksander Juvonen]]===
* Yrjö Arvo Jyränkö
* Erik Arvid Jåfs
* Bernhard Jämsén
===[[Niilo Jämsä|Niilo Johannes Juhonpoika Jämsä]]===
* [[Ade Järvi]]
* Joakim Järvi
===[[Eino Ilmari Järvinen]]===
===[[Kustaa Adolf Järvinen]]===
===Lauri Fredrik Järvinen===
([[6. lokakuuta]] [[1897]] [[Orivesi]] – [[26. toukokuuta]] [[1948]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Matti Järvinen ja Loviisa Hermannintytär. Tämä Oriveteläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 10. helmikuuta 1915, josta hänet siirrettiin 10. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja sieltä hänet siirrettiin edelleen Altonan työosastoon 7. helmikuuta 1917, mistä hänet laskettiin siviilitöihin syyskuussa 1917. Järvinen palasi sisällissodan jälkeen Suomeen marraskuussa 1918 ja toimi sen jälkeen työmiehenä Hämeessä ja vuodesta 1932 alkaen Helsingissä. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.
* Uuno Elias Järvinen
* Heikki Jääskeläinen
* Johan Aleksander Jääskeläinen
* Matti Jääski
 
=[[#K|K]]=
'''Siirry kirjaimeen''' → [[Luettelo jääkäreistä#A|A]] [[Luettelo jääkäreistä#B|B]] [[Luettelo jääkäreistä#C|C]] [[Luettelo jääkäreistä#D|D]] [[Luettelo jääkäreistä#E|E]]
[[Luettelo jääkäreistä#F|F]] [[Luettelo jääkäreistä#G|G]] [[Luettelo jääkäreistä#H|H]] [[Luettelo jääkäreistä#I|I]] [[Luettelo jääkäreistä#J|J]] [[Luettelo jääkäreistä#K|K]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#L|L]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#M|M]]
[[Luettelo jääkäreistä L - Q#N|N]] [[Luettelo jääkäreistä L - Q#O|O]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#P|P]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#R|R]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#S|S]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#T|T]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#U|U]]
[[Luettelo jääkäreistä P - Ö#V|V]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#W|W]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Y|Y]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Z|Z]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Å|Å]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ä|Ä]] [[Luettelo jääkäreistä P - Ö#Ö|Ö]]
__NOTOC__
 
 
* [[Kaarlo Herman Kaarlonen]]
===Akseli Kaiho===
([[22. marraskuuta]] [[1889]] [[Helsinki]] - [[6. heinäkuuta]] [[1937]] [[Kirkland Lake]], [[Ontario]], [[Kanada]]) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat seppä Ville Karstunen ja Ida Nieminen. Tämä helsinkiläinen mekaanikko työskenteli vuonna 1916 Muurmannin radalla, missä opasti karanneita saksalaisia sotavankeja Suomen kautta Ruotsiin syksyllä 1916. Myöhemmin hän matkusti Saksaan ja siirtyi Saksan meriesikunnan palvelukseen, joka lähetti hänet Berliiniin räjäytyskursseille. Kursseilta palattuaan hän liittyi Jääkäripataljoona 27:ään 7. helmikuuta 1917 ja hänet sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hänet laskettiin myöhemmin siviilitöihin. Suomeen hän palasi syksyllä 1918 ja astui Suomen armeijaan kersantin vakanssilla 11. joulukuuta 1918 ja hänet sijoitettiin Suomen valkoisen kaartin 2. komppaniaan, mistä hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1919 Helsingin etappipataljoonan 1. komppaniaan. Hän joutui eroamaan armeijasta 22. tammikuuta 1919, koska hänet tuomittiin valtionpetoksesta. Tuomionsa kärsittyään ja vapauduttuaan hän matkusti Neuvostoliittoon, sieltä edelleen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, missä hän toimi maalarina. Hänet haudattiin Kirkland Lake, Ontario, Kanada. Ylennykset: Kersantti 10. joulukuuta 1918.
===Kaarlo Alfred Kaihola ent. Korva===
([[26. tammikuuta]] [[1888]] [[Oulujoki]] - [[23. lokakuuta]] [[1920]] [[Sorokka]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat torppari Karl Korva ja Maria Vasala. Tämä Oulujokinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 30. maaliskuuta 1916 ja laskettiin edelleen siviilitöihin 5. toukokuuta 1916. Takaisin täydennysjoukkoon hän palasi 6. elokuuta 1917 ja sieltä hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 16. elokuuta 1917 ja laskettiin jälleen siviililomalle 18. joulukuuta 1917. Hän palasi syksyllä vuonna 1919 takaisin Suomeen ja siirtyi Venäjälle, josta saatujen tietojen kukaan hän useissa sotilaallisissa ja tiedustelutehtävissä muun muassa Vienan-Karjalassa. Hän kuoli Sorokassa 23. lokakuuta 1920.
===Risto Kaija===
([[17. tammikuuta]] [[1892]] [[Kirvu]] -[[20. huhtikuuta]] [[1963]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Lauri Kaija ja Maria Virolainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1934 Aurelia Mankkin kanssa. Kaija kävi kansakoulun ja Uudenkirkon 1-vuotisen maamieskoulun vuosina 1914 – 1915 ja toimi maanviljelijänä ennen kuin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Asemasota Misse-joella|Misse-joella]], [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]], mistä hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 9. heinäkuuta 1917 ja edelleen 2. konekiväärikomppaniaan 30. marraskuuta 1917.
 
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi kiväärinjohtajaksi [[8. jääkäripataljoona]]n konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 26. maaliskuuta 1918 alkaen [[11. jääkäripataljoona]]n ja edelleen 18. huhtikuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmentin [[4. jääkäripataljoona]]n konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa. Sisällissodan jälkeen hän palveli koulutusaliupseerina ja komppanian vääpelinä edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Hänet siirrettiin 4. syyskuuta 1918 alkaen Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ään, missä hän toimi 2. konekiväärikomppanian vääpelinä. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi maanviljelijäksi Kirvuun. Kaija toimi Kirvun suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuosina 1922 - 1924.
 
Talvisotaan hän osallistui ilmavalvontatehtävissä Kirvussa. Välirauhan aikana hän toimi siirtolaisviljelijänä Taipalsaarella. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Sotilasvankileiri 13. vartiopäälliköksi, viljellen samalla kotitilaansa. Sotien jälkeen hän viljeli maatilaansa Espoossa vuosina 1945 – 1963. Hänet haudattiin Heinolaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 4. heinäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 1. lk; Jääkärimerkki.
 
===Vilho Kaija===
([[27. toukokuuta]] [[1889]] [[Kaukola]] - [[30. elokuuta]] [[1956]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Esko Kaija ja Katri Heiskanen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anna Pärssisen kanssa ja hänen kuoltua vuonna 1925 toisen kerran vuonna 1932 Hilma Lydia Sahlmanin kanssa. Tämä Kaukolalainen merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 2. komppaniaan 23. tammikuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 21. joulukuuta 1915 hänen sairauden johdosta. Suomeen hän palasi takaisin 24. maaliskuuta 1918 ja astui Suomen valkoisen armeijan palvelukseen 6. Jääkärirykmentin [[17. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan, jonka mukana otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa ja Nuoraalla. Sisällissodan jälkeen hän palveli edellämainitusta joukko-osastosta muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssä, josta myöhemmin muodostettiin Jääkäripataljoona n:o 3 ja Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirrettiin 27. marraskuuta 1918 Sortavalan rajavartioryhmän 3. pataljoonan 7. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 28. toukokuuta 1919 ja liittyi Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä toimi joukkueenjohtajana 2. rykmentin 3. pataljoonan 3. komppaniassa ja otti osaa taisteluihin Polovinassa, Vilgajoella, Suollusmäellä ja Säämäjärvellä. Retkikunnalta palattuaan hän astui uudelleen palvelukseen 1. elokuuta 1920 ja hänet sijoitettiin aluksi Rannikkotykistörykmentti 2:n varikkokomppaniaan ja myöhemmin 3. patteriin. Rykmentissä hän palveli 27. huhtikuuta 1921 saakka, jonka jälkeen hän toimi hierojana.
 
Talvisotaan hän osallistui sotapoliisina Kaukolassa ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi ilmasuojelukomppaniaan Huittisiin, mistä hänet siirrettiin samoihin tehtäviin Kaukolaan vuonna 1942. Hänet lomautettiin vuonna 1943, mutta kutsuttiin uudelleen palvelukseen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana ja hänet sijoitettiin vanhaan toimeensa ilmasuojelussa. Sotien jälkeen hän jatkoi hierojan tointaan. Hänet haudattiin Somerolle. '''Ylennykset''': Aliupseeri 24. maaliskuuta 1918, Vääpeli 6. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk; Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Kaarlo Jaakko Kaikkonen===
([[4. maaliskuuta]] [[1893]] [[Kemin maalaiskunta]] - [[5. huhtikuuta]] [[1951]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jaakko Kaikkonen ja Ida Maria Pajari. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Hilma Adolfiina Mäen kanssa, joka kuoli jo vuonna 1925. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 24. helmikuuta 1917, josta hänet siirrettiin 10. elokuuta 1917 alkaen pataljoonan 1. komppaniaan.
 
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi [[9. jääkäripataljoona]]n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 20. maaliskuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin [[18. jääkäripataljoona]]n 3. komppaniaan. Kaikkonen otti osaa sisällissodan taisteluihin Hotakassa, Ilveksessä ja Muolaalla sekä etenemiseen Perkjärven asemalle. Sisällissodan jälkeen hän palveli 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, josta myöhemmin muodostettiin Jääkäripataljoona n:o 3 ja Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirrettiin 21. tammikuuta 1919 Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ään, mikä tunnettiin myöhemmin nimellä Tampereen rykmentti. Armeijasta hän erosi 5. heinäkuuta 1919 ja liittyi joukkueenjohtajaksi Pohjois-Inkerin rykmentin 2. pataljoonan 1. komppaniaan 4. marraskuuta 1919. Rykmentissä hän palveli 1. helmikuuta 1920 saakka, jonka jälkeen astui uudelleen armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi Käkisalmen läänin rykmentin 5. komppaniaan, missä hän palveli 20. lokakuuta 1921 saakka ja erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi sahatyömieheksi Kemiin. Vuonna 1936 hän siirtyi Riihimäelle ja astui armeijan pukimon palvelukseen. Pukimoa hän palveli kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Riihimäelle. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Aliupseeri 25. maaliskuuta 1918, Vääpeli 6. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaidenmitali l lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===[[Väinö Antero Kaikkonen]]===
===[[Arno Ilmari Kaila]]===
===[[Auno Antero Kaila]]===
===[[Kaarlo Johannes Kaila]]===
===Viljo Martti Kainulainen===
(s. [[24. tammikuuta]] [[1894]] [[Iisalmi]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Reittu Kainulainen ja Ida Niskanen. Kainulainen kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen keskikoulun jatkoluokilta vuonna 1915 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuosina 1915 - 17. Kainulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 3. marraskuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin. Suomeen hän palasi kesäkuussa 1918 ja siirtyi sanomalehtialalle muun muassa Työläisen ja Työväen Urheilulehden toimituksissa. Myöhemmin hän siirtyi Venäjälle, missä hän toimi urheiluohjaajana ja sanomalehtialalla.
===[[Väinö Nikodemus Kaisla]]===
* Anshelm Kaitala
===Johan Kaitfors===
([[17. syyskuuta]] [[1889]] [[Oravainen]] - [[12. marraskuuta]] [[1955]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Jaakko Kaitfors ja Maria Vuorenmaa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Hilja Sofia Sirénin kanssa. Tämä Oravalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916, mutta hänet laskettiin takaisin siviilitöihin 12. maaliskuuta 1916 ja hän siirtyi Saksan sotatarviketeollisuuden palvelukseen. Takaisin Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja asettui Ylihärmään, missä toimi erilaatuisissa töissä.
* [[Rafael Johannes Kajander]]
===[[Ville Kakko (jääkäri)|Ville Kakko]]===
* Eino Valdemar Kalervo aiEino Valdemar Hyttinen
 
===[[Juho Eemil Kallio]]===
* Kustaa Feliks Kallio
* Salomo Kallio
* [[Väinö Armas Kallio]]
* [[Mikael Kalske|Urho Mikael Kalske]]
* [[Viktor Kamis|Wiktor Johansson Kamis]]
* Johan Teodor Kangas
* Lauri Johannes Kangasniemi
* Johan Sanfrid Kankkonen ent. Fredrikson
* Antti Emil Kannanniemi
* Sven Veikko Kanniainen
* [[Emil Kantola|Emil Aleksander Taavetinpoika Kantola]]
* Otto Immanuel Kantola
* Ulrik Kantola
* Aleksander Kantonen
* Toivo Aleksander Kantonen
* [[Juho Kapanen]]
* [[Jalmari Kasimir Kara]] ent. Jalmari Kasimisir Forsström
* Kaarlo Einar Karell
* Yrjö Artturi Kares
* Pekka Juho Karhu
* Nestori Ilmari Karhula
* Toivo Edvard Karhunen
* [[Kaarle Kalervo Kari]]
* [[Jalmari Johannes Karjalainen]]
* Johannes Karjalainen
* [[Alfred Gideon Karlberg]]
* Johan Hjalmar Isidor Karlsson
* Kaarle Ilmari Karlsson
* Oskar Amatus Karlsson
* Kunto Mikko Karmo ent. Gunnar Mikael Dahl
* Valtteri Roope Karmo ent. Valter Robert Dahl
* Onni Karppi
* [[Ahti Johannes Karppinen]]
* [[Vilho Karvala]]
* [[Eino Karvinen]]
* Aarne Johannes Karvo
* Väinö Karvonen
* Paavali Alarik Kaski ent. Paavali Alarik Kask
* [[Väinö Valdemar Kaski]]
* Yrjö Kaski
* [[Knut Yrjö Kaskinen]]
 
===Alfred Kastarinen, myöh. Alfred Kastari===
([[1886]] [[Kiuruvesi]] – [[1955]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Kiuruvetinen pienviljelijän poika kävi kansakoulun ja työskenteli kauppa-apulaisena. Kastari liittyi syksyllä 1915 vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon. Hän osallistui pataljoonan mukana asemasotaan Missejoella, Riianlahdella ja Aajoella. Kastari laskettiin siviilitöihin joulukuussa 1917. Hän saapui takaisin Suomeen vasta jääkärien pääjoukon jälkeen tammikuussa 1919. Suomessa hän palveli ensin vajaan vuoden vakinaisessa väessä. Vääpeli Kastari toimi asemestarina kesästä 1920 Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirissä, jossa hän palveli syksyyn 1939. Tämän jälkeen hän siirtyi kenttäarmeijan aseupseeriksi. Kastari eteni suojeluskuntaupseeriksi 1926, hankki keskikoulutodistuksen ja suoritti reserviupseerikoulun 1928 ja hänet ylennettiin reservivänrikiksi. Samana vuonna hän sai hoitaakseen vakinaisena piirin 2. sotilasohjaajan tointa, jota hän oli jo hoitanut väliaikaisena. Välillä hän teki 1925 vuoden mittaisen opintomatkan Viipuriin hoitaen siellä asemestarin tehtäviä. Jatkosodan Kastari palveli kotijoukkojen esikunnan tehtävissä. Osallisuudestaan välirauhan aikana asekätkentään, hän sai viiden kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Alfred Kastari erosi vakinaisesa palveluksesta syksyllä 1945 ja siirtyi Kansallis-Osakepankin palvelukseen. '''Ylennykset:''' Vääpeli, reservivänrikki 1926, reserviluutnantti 1934, reservikapteeni 1940. '''Kunniamerkit:''' Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Jääkärimerkki. (Lähde: Kari Selen, Ali Pylkkänen, Sarkatakkien armeija, Juva 2004.)
* [[Kustaa Kataja]] ent. Kustaa Tolikko
* Kasper Kauhanen
* Onni Ilmari Kaukoranta
* [[Taavetti Roopertti Kaunisto]]
* Lauri Jalmari Kaunisranta
* Kaarlo Vilhelm Kauppila
* [[Viljo Antero Kauppila]]
* Arvo Kosti Kauppinen
* [[Iivari Akseli Kauranen]]
* Juho Keinänen
* Antti Kejonen
* Arvid Kejonen
 
===[[Kaarle Heikki Kekoni]]===
* Kaarlo Leander Keltamäki
* Antti Kemppainen
* [[Efraim Adrian Kemppainen]]
* Juho Kemppainen
* Kustaa Kemppainen
* [[Armas Artturi Kemppi]]
* Johan Fredrik Kerrman
* Väinö Henrik Keränen
* Antti Nikolai Keskilammi
* Kaarle Jalmari Keskilammi
* Kaarle Keskinen
* Henry Nikolai Keskitalo
* Antti Kesti
* Assar Kesälahti
* Juho Julius Keto
* Vilho Valdemar Kiialainen
* Frans Kiiskilä
* Johannes Matias Ilmari Kiljunen
* Karl Albert Kilvio ent. Karl Albert Klink
* Jaakko Lauri Kinnunen
* [[Paavo Heikki Kinnunen]]
* Paul Kirilo myöh. [[Paul Kirilow]]
* Matti Kiskola (Rinta-Kisko)
 
===Juho Aapo Kissala myöh. Aho===
([[16. maaliskuuta]] [[1886]] [[Kemi]] – [[3. syyskuuta]] [[1954]]) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat metsänvartija Juho Kissala ja Maria Remali ja hänen puolisonsa oli Martta Sofia Ruusunen. Juho Aho työskenteli työmiehenä Kemin seuduilla enne sotilasuralle ryhtymistään. Juho Aapo Aho liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 24. helmikuuta 1915, josta hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1917 pioneerikomppaniaan. Juho Aho saapui takaisin Suomeen ([[Vaasa]]an) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 2. helmikuuta 1918. Hänet määrättiin Suomeen palattuaan 2. jääkärirykmentin [[12. jääkäripataljoona (valkoiset)|12. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan ryhmänjohtajaksi. Suomen sisällissodassa hän otti osaa [[Tampereen taistelu (Suomen sisällissota)|Kalevankankaan, Tampereen]], Kauksamon, Kivennavan ja Raivolan taisteluihin. Juho Aapo Aho haavoittui Kalevankankaalla 28. maaliskuuta 1918. Sodan jälkeen hän toimi pioneerikoulutuspataljoonan 4. komppaniassa koulutusaliupseerina, josta tehtävästä hän erosi 1. joulukuuta 1918 ja toimi Kemin hoitoalueella metsänvartija. Talvi- ja jatkosodassa hän toimi suojelu-, valvonta- ja toimistotehtävissä. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1947. Hänet on haudattu [[Kemin maalaiskunta]]an. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Kersantti 12. heinäkuuta 1818. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi IV lk. miekkojen kera kera, Vapauden mitali II, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
* Matti Kiuttu
* Joel Kivelä
* Sakari Olavi Kivijärvi
* Kustaa Verner Kivimäki
* Vemer Kivinen
* Marcus Leopold Kjöllerfeldt
* Otto Lennart Klasila
* Lennart Klavus
* Benjamin Kristian Klemetti
* Juuso Kaapriel Klemetti
* Mikko Klemetti
* Felix Georg Klink
* [[Johan Leonard Knaapi]]
* Antti Emil Knaapila
* Viktor Kneck
* Frans Olavi Knuuti
* Armas Lambert Knuutti
* Johan Ernst Kock myöh. Johan Ernst Sundman
* [[Einar Kohlman]]
* [[Armas Kalervo Kohonen]]
* Mikko Kohonen
* Onni Armas Kohonen
* Kalle Kustaa Koistinen
* Kalle Martti Koistinen
* Paul Benjamin Koistinen
* [[Yrjö Koivisto|Eino Yrjö Koivisto]]
* Jaakko Koivisto
* Eino Koivistoinen
* Aksel Johannes Koivukangas
* Johan Elis Valfrid Koivula
* Frans Petter Koivunen
* Jaakko Alarik Kojonen
* Johan Henrik Kokki
* Jaakko Kokkila
* Juho Valter Kokkila
* Kaarle Kustaa Kokkila
* Juho Edvard Kokkinen
* Arvid Kokko
* [[Matti Leonard Kokko]]
* Arvi Kokkonen
* Eero Vilhelm Kokkonen
* Matti Kokkonen
* Juho Kolehmainen
* Toivo Kalervo Kolehmainen
* Rolf Kommonen
* [[Juho Komonen]]
* [[Severus Konkola (jääkäri)|Severus Konkola]]
* [[Paavo Erkki Konsén]]
* Juho Albanus Konttajärvi
* Juho Mikael Kontu
* Taavi Antero Koponen
* Paavo Kopra
* Erkki Kopra
* Antti Korhola
* Aarne Vilho Korhonen
* Albanus Korhonen
* Julius Juho Korhonen
* Kalle Korhonen (jääkäri)|Kalle Korhonen]]
* Kalle Leonhard Korhonen
* Kusti Renne Korhonen
* [[Lauri Edvard Korhonen]]
* Leino Antero Korhonen
* Matti Korhonen
* Otto Jalmari Korhonen
* Mikko Korpela
* Viljo Arvid Korpela
* Väinö Korpinen
* Karl Väinö Korsman myöh. Karl Väinö Kallio
* Juho Korte
* Juho Korte II
* Vilho Korte
* [[Aarne Koskenalho]] ent. Aarne Forssell
* Eino Rafael Koskimies ent. Forsman
* Antero Ilmari Koskinen
* Lauri Kustaa Koskinen
* Martti Erik (Erkki) Koskinen
* Mattias Immanuel Koskinen
* Niilo Johannes Koskinen
* Yrjö Mikael Koskinen
* Georg Adolf Koskivaara ent. Georg Adolf Forsblom
* [[Adolf Harry Koskivaara]]
*Kalle Arvid Kosko myöh. Kalle Arvid Hiltunen
* Iisak Jalmari Kosola
* Ville Lauri Kosola
* Jeremias Kosonen
* [[Kalle Heikki Kotimäki]]
* Teodor "Teppo" Konrad Kotivuori ent. Himberg
* [[Uuno Eetu Koura]]
* [[Johannes (Juho) Koutonen]]
* Armas Artturi Kovasin
* [[Vilho Erkki Kovero]]
* Johannes Alfred Kronlöf
* [[Alfred Kronqvist|Alfred Johansson Kronqvist]]
* Karl Vilhelm Kronqvist
* [[Max Kronqvist|Max August Kronqvist]]
* Juho Aukusti Krum myöh. Juho Aukusti Runkola
* Johan Ferdinand Kröger
* Ville Kuhmu
* Auno Johannes Kuiri
* Matti Joeli Kuiri
* [[Toivo Kuisma]]
* Antti Kuittinen
* Antti Kustaa Kujala
* Kustaa Kujala
 
===Matti Einari Kujanpää===
([[10. tammikuuta]] [[1895]] [[Alahärmä]] – [[27. syyskuuta]] [[1952]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kivityömies Jaakko Kujanpää ja Maija Liisa Kaapontytär ja hänen puolisonsa oli Lenpi Elisabet Rajakallio (Asunmaa). Puolison isä oli maanviljelijä Kustaa Asunmaa. Matti Kujanpää kävi kansamoulun ja oli ammatiltaan työmies. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 23. helmikuuta 1916 pioneerikomppaniaan. Matti Kujanpää osallistui Missejoen,Riianlahden, Schmardenin ja Aajoen taisteluihin. Hänet siirrettiin 18.lokakuuta 1817 Täydennysjoukkoon ja laskettiin myöhemmin työlomalle. Saapui takaisin Suomeen ([[Vaasa]]an) aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet määrättiin Suomeen palattuaan 2. jääkärirykmentin [[12. jääkäripataljoona (valkoiset)|12. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan. Toimi 20.huhtikuuta alkaen Alahärmän sk.osaston johtajana Vaasan Rykmentin 1. komppaniassa. Otti osaa [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin]] taisteluihin. Sodan jälkeen hän toimi SVK:n I P:n. 1.komppaniassa ja Pion. Koul.P:ssa koulutusaliupseerina 1918-1919. Oli Nastolan sk:n paikallispäällikkö. Sen jälkeen Kanadassa metsätöissä 1920-1021 ja toisen kerran Kanadassa 1922-1928 kullankaivajana. Palasi Kalajoelle omistamalleen maatilalle, jota viljeli kuolemaansa saakka. Hänet on haudattu [[Kalajoen kaupunki]]in. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, vääpeli 1818. '''Kunniamerkit''': Vapauden mitali I, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki. (Lähde: Sotavuodet Kalajoella, Kalajoen veteraanijärjestöt 1991)
* Nikolai Gabriel Kujanpää
* Johan Evert Kull
* Viktor Kullas
* Hans Petter Kulusjärvi
* [[Edvard Kairela|Edvard Gabriel Kumlin myöh. Kairela]]
* Lauri Ilmari Kumlin
* Kalle Kustaa Kumpulainen
* Pekka Kumpulainen
 
===Anton Kunnari myöh. Cederström===
[[17. heinäkuuta]] [[1894]] [[Jepua]] – [[8. heinäkuuta]] [[1967]]) oli suomalainen jääkärivaravääpeli ja työmies. Hänen vanhempansa olivat työmies Johan Jakob Kunnari ja Maria Lavast. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Ingrid Gustava Cederström. Tämä Jepualainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 17. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan varusaliupseeriksi 1. Jääkärirykmentin [[1. jääkäripataljoona (valkoiset)|1. jääkäripataljoonan]] 2. komppaniaan ja otti osaa taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa. Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli koulutusaliupseerina Suomen valkoisen kaartin kahdeksannessa ja yhdeksännessä komppaniassa. Armeijasta hän erosi 12. kesäkuuta 1919 ja liittyi Uudenmaan suojeluskuntapiriin, jonka palveluksessa oli vuonna 1919. Myöhemmin hän työskenteli erilaisissa töissä Jepualla, Alahärmässä ja Uudessakaarlepyyssä, mistä hän matkusti siirtolaiseksi Australiaan, josta hän palasi vuonna 1948 ja oli Jeppo Fabriker Ab:n palveluksessa. Hänet on haudattu Jepualle. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 13. heinäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
* Gabriel Kunnari
* Antti Kunttu
* [[Johan Evert Kunttu]]
* Kalle Heikki Kuokkanen
* Juho Emil Kurkela
* Edvard Kuronen
* [[Matti Johannes Kurri]]
 
===Otto Kurvinen===
[[Kuva:Otto kurvinen.jpg|thumb|150px|Otto Kurvinen]]
([[28. maaliskuuta]] [[1895]] [[Viipuri]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat nuohoojamestari Paavo Kurvinen ja Helena Pakarinen ja häne puolisonsa oli Aino Puttonen. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena jääkärikoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27]]:än 1. komppaniaan 23. joulukuuta 1915. Hän osallistui [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansota]]an Saksan itärintamalla Misse- joen, Riianlahden ja Aa-joen taisteluihin. Rintamapalveluksen jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet päästettiin siviilityöhön 11. lokakuuta 1917. Palasi Suomeen sisällissodan päätyttyä 29. marraskuuta 1918. Suomeen palattuaan hän liittyi Viron vapaussotaan lähtevään Ekströmin pataljoonaan, jossa toimi pataljoonan tiedusteluosastossa. Viron vapaussodassa hän otti osaa taisteluihin [[Muuksi]]ssa, [[Kärmu]]ssa, [[Haljala]]ssa, [[Rakvere]]ssa, [[Utria]]lla ja [[Narva]]ssa. Otto Kurvinen ei suinkaan saanut tarpeekseen sotimisesta vaan liittyi Aunuksen retkikuntaan, jossa toimi joukkueenjohtajana 2. pataljoonan 2. komppaniassa. Retkikunnan mukana hän otti osaa taisteluihin [[Tuulos|Tuuloksessa]], [[Alavoistessa]] ja [[Aunuksen kaupunki|Aunuksen kaupungissa]]. Retkikunnasta hän erosi toukokussa 1919. Sotien jälkeen hän palveli vielä hetken Kajaanin sissipataljoonassa vääpelinä. Otto Kurvinen suunnisti merille jossa työskenteli vuodet 1924–1925 Valtionrautateiden palveluksessa hän oli asemamiehenä ensin Keravalla vuonna 1920 ja Helsingissä vuosina 1920–1921 ja 1927–1932. Tämän jälkeen hän on ollut satunnaistöissä m.m. Valtion ruutitehtaalla, Armeijan pukimossa ja Jääkärikodissa. Talvisotaan hän otti osaa Mikkelin sujeluskuntapiirissä tienhoitokomppanian vääpelinä. Vuonna 1940 hän oli kasarmiupseerina suojeluskuntapiirin esikunnassa. Vuodet 1940–1941 hän oli Suomen Kalastusyhtiön palveluksessa [[Petsamo]]ssa. Jatkosodassa hän osallistui osasto Kuussaaren mukana Ainolahden, Suurpieningän, Kuutamolahden ja Porajärven taisteluihin. Vuodet 1941–1942 hän vietti potilaana 32. sotilassairaalassa, josta päästyään hän toimi tulkkina sotilasvankileirillä n:o 24. Vuonna 1943 hän toimi Lin. korjaus pajassa lämmittäjänä. Hänet kotiutettiin vuonna 1943. Sotien jälkeen hän toimi Lempäälässä internoitujen leirillä vartiomiehenä. Vuodesta 1967 hän on asunut Kyyhkylän Invaliidikodissa sekä Kuusikodissa. '''Ylennykset''': vääpeli 30. maaliskuuta 1921, vänrikki (Viron armeijassa) 17. maaliskuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Aunuksen retkikuntaan osallistuneiden muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Viron vapaudenristi II73, Viron vapaussotaan osallistuneiden muistomitali.
 
===[[Lauri Laurinpoika Kutilainen]]===
===[[Aarne Mauri Kuula]]===
 
===Jalmari Iisakki Kuula===
([[5. tammikuuta]] [[1880]] [[Ylistaro]] &ndash; [[20. maaliskuuta]] [[1949]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja kupariseppä. Hänen vanhempansa olivat entinen [[ruotusotamies]] Johan Kuula ja Maria Storm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1906 Kaisa Harri. Hän toimi ennen jääkäripataljoonaan liittymistään pohjois-Suomessa Saksan meriesikunnan palveluksessa ja osallistui Tukholmassa vuonna 1916 pidetyille erikoiskursseille. Hän oli myös mukana Kemin sotilaskasarmin räjäytyksessä. Tämä kansakoulun käynyt ja ammatiltaan taitovoimistelija liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 20. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 3. komppaniaan 1. maaliskuuta 1917 ja takaisin täydennysjoukkoon 11. joulukuuta 1917. Hän palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen ja astui Suomen armeijan palvelukseen. Hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi Suomen valkoisen kaartin 6. komppaniaan 6. elokuuta 1918. Vakinaisesta palveluksesta hänet vapautettiin 6. heinäkuuta 1919. Armeijasta eronsa jälkeen hän työskenteli kupariseppänä ja maalarina Ylistarossa. Ylennykset: Aliupseeri. 6. elokuuta 1918, Vääpeli 20. joulukuuta 1918.
'''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===[[Yrjö Johannes Kuusela]]===
===[[Iisak Einar Kuusisto]]===
 
===Kustaa (Gustav) Kuusisto===
([[8. heinäkuuta]] [[1894]] [[Ylihärmä]] – [[6. joulukuuta]] [[1979]] [[Thunder Bay]], [[Ontario]], [[Kanada]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja farmari. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Esaias Kuusisto ja Justiina Eskola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Ksenia Maria Tuurin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ään]] 11. helmikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 23. syyskuuta 1917 pataljoona 1. komppaniaan. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen aluksi [[8. jääkäripataljoona (valkoiset)|8. Jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniaan ja 6. maaliskuuta 1918 alkaen [[9. jääkäripataljoona (valkoiset)|9. jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniaan. Hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 6. jääkärirykmentin [[18. jääkäripataljoona (valkoiset)|18. jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniaan ja otti osaa taisteluihin Ilveksessä, missä haavoittui vakavasti 23. huhtikuuta 1918 eikä palannut myöhemmin joukko-osastoonsa. Sisällissodan jälkeen hän toimi jonkin aikaa Ylihärmän suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Vuonna 1921 hän matkusti Kanadaan, missä hän toimi maanviljelijänä Saskatchewanin osavaltiossa aina vuoteen 1961 saakka. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1963 Onttarion Tunder Bayssa. '''Ylennykset''': Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 3. toukokuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===Lauri Ludvig Kuusisto===
([[23. lokakuuta]] [[1891]] [[Jurva]] – [[5. heinäkuuta]] [[1942]]) oli suomalainen jääkäri ja muurari. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Kuusisto ja Sanna Serafia Ilmarinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1913 Sanna Eveliina Kinnarin kanssa. Tämä jurvalainen sekatyömies liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:ään]] 13. maaliskuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja lähetettiin edelleen Altonan työosastoon 15. marraskuuta 1916. Myöhemmin hän työskenteli useilla kaasu- ja moottoritehtailla Saksassa. Hän palasi Suomeen sisällissodan jälkeen maaliskuussa vuona 1919 ja työskenteli sen jälkeen työmiehenä Laihialla. Hänet on haudattu Laihialle.
 
===[[Emil Kvick]]===
===[[Leo Kyander]]===
===Juho Jaakko Kylmäperä===
[[Kuva:J j kylmapera.jpg|thumb|150px|Juho Jaakko Kylmäperä]]
(käytti Saksassa peitenimeä Kylmä), ([[16. syyskuuta]] [[1880]] [[Sievi]] – [[20. huhtikuuta]] [[1938]]) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat levyseppä Juho Jaakko Kylmäperä ja Hilma Sofia Kopsa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Sama Maria Väisäsen kanssa. Tämä sieviläinen merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] täydennysjoukkoon 29. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin työlomalle 4. marraskuuta 1916. Takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon hän palasi 27. syyskuuta 1917 ja siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 19. marraskuuta 1917. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin [[Suomen sisällissota]]an aluksi [[1. jääkäripatteristo (valkoiset)|Jääkäritykistön 1. patteriin]], josta hänet siirrettiin kapteeni Enhörningin patteriin, jonka mukana otti osaa taisteluihin Ikaalisissa ja Kyröskoskella sekä Tampereella. Sisällissodan jälkeen hän palveli Laatokan puolustuksessa täydennyskomppanian vääpelinä 13. toukokuuta 1918 alkaen. Hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1918 patterinvääpeliksi Rannikkotykistöpataljoona 2:een. Armeijasta hän erosi 15. helmikuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin Sievin suojeluskunnan paikallispäälliköksi, missä tehtävässä hän toimi 15. maaliskuuta 1919 – 1. helmikuuta 1920 välisen ajan. Takaisin armeijan palvelukseen hän tuli 30. syyskuuta 1920 ja sijoitettiin 7. patterin rehumestariksi Kenttätykistörykmentti 1:een, josta hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1925 Porin rykmentin 3. pataljoonan rehumestariksi. Toistamiseen hän erosi armeijan palveluksesta vuonna 1928 ja työskenteli sen jälkeen Crichton-Vulcanin laivatelakalla Turussa vuoteen 1930 saakka. Kenttätykistön kapitulanttikoulun hän kävi vuosina 1921–1922 ja rehumestarikurssin hän suoritti vuonna 1923. '''Ylennykset''': Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli keväällä 1918. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Juho Fredrik Kytöneva===
(käytti Saksassa nimeä Kytönen), ([[3. heinäkuuta]] [[1897]] [[Alatornio]] – [[16. lokakuuta]] [[1916]]) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Jaakko Kytöneva ja Liisa Viinikka. Tämä Alatorniolainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 3. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin sairauden johdosta pataljoonan täydennysjoukkoon 21. toukokuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin 14. heinäkuutakuuta 1916. Hän työskenteli Schochwitzissa Saksissa ja kuoli siellä 16. lokakuuta 1916 ja hänet haudattiin sikäläiseen hautausmaahan. '''Kunniamerkit''': Jääkärimerkki.
 
===Emil Arvid Kähärä===
[[Kuva:E a kahara.jpg|thumb|150px|Emil Arvid Kähärä]]
([[2. toukokuuta]] [[1894]] [[Lappee]] &ndash; [[12. maaliskuuta]] [[1954]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja kauppias. Hänen vanhempansa olivat kivityömies Eliel Kähärä ja Fredrika Kinnunen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915.Lempi Längsjön kanssa. Tämä kansakoulut käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 27. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamalta palattuaan hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 12. joulukuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin. Hän palasi Suomeen 24. kesäkuuta 1918 ja astui 27. kesäkuuta 1918 vääpelinä palvelukseen Suomen valkoiseen kaartiin. Hänet siirrettiin 1. elokuuta 1918 Suomen tykistökouluun ja myöhemmin Kenttätykistörykmentti n:o 2:n esikuntaan. Armeijasta hän erosi 1. joulukuuta 1918 ja liittyi suojeluskuntaa, missä toimi 1. joulukuuta 1918 – 1. lokakuuta. 1919 Lappeen suojeluskunnassa harjoituspäällikkönä. Kouvolan suojeluskunnan harjoituspäällikkönä hän toimi 6. marraskuuta 1919 – 1. maaliskuuta 1920 välisen ajan. Armeijan palvelukseen hän palasi 1. toukokuuta 1920 ja hänet sijoitettiin kapitulanttivääpelinä Raskaan tykistörykmentin 5. patteriin, missä tehtävässä oli 21. huhtikuuta 1921 asti. Uudenmaan rakuunarykmenttiin hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1921, rykmentissä hän palveli 1. marraskuuta 1921 asti, mistä siirtyi l. toukokuuta 1923 Keski-Suomen rykmenttiin, missä palveli 31. joulukuuta 1923 asti, jolloin erosi armeijan palveluksesta ja ryhtyi valmistamaan lasten leikkikaluja Valkealassa ja myöhemmin perusti oman liikkeen Lappeenrantaan. Talvisotaan Emil Arvid Kähärä otti osaa vääpelinä Jalkaväenkoulutuskeskus N:o 4:ssä sekä talousaliupseerina Kotijoukkojen esikunnassa. Talvisodan jälkeen hän keskittyi oman liikkeensä hoitamiseen. Hänet on haudattu Malmille. '''Ylennykset''': vääpeli 27. kesäkuuta 1918. '''Kunniamerkit''': Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki.
 
===Sem Henrik Kärkkäinen===
[[Kuva:S h karkkainen.jpg|thumb|150px|Sem Henrik Kärkkäinen]]
([[10. helmikuuta]] [[1897]] [[Kiuruvesi]] – [[18. marraskuuta]] [[1920]]) oli suomalainen jääkärivaravääpeli ja [[muurari]]. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Kärkkäinen ja Hilma Sofia Hirvonen. Tämä kiuruvetinen muurari liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 4. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 1. komppaniaan 5. lokakuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi [[Suomen sisällissota]]an [[9. jääkäripataljoona (valkoiset)|9. jääkäripataljoonan]] 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 27. maaliskuuta 1918 6. jääkärirykmentin [[18. jääkäripataljoona (valkoiset)|18. jääkäripataljoonan]] konekiväärikomppaniaan. Sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa, Muolaassaa, missä haavoittui 25. huhtikuuta 1918. Hän palveli sisällissodan jälkeen konekiväärikomppanian koulutusaliupseerina 6. Jääkärirykmentissä ja siitä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, minkä nimi myöhemmin muuttui ensin Kajaanin sissipataljoonaksi ja sitten Pohjanmaan jääkäripataljoonaksi. Armeijasta hän erosi 15. helmikuuta 1919. Hänen lyhyt mutta vaiheikas elämänsä päättyi Lahdessa 18. marraskuuta 1920 [[murha]]ajan toimesta. Hänet on haudattu Kiuruvedelle. '''Ylennykset:''' Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. '''Kunniamerkit:''' Vapaudenristi 4.lmiekan kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
===Väinö Juhani Kärkkäinen===
([[9. kesäkuuta]] [[1894]] [[Kiuruvesi]] – [[21. joulukuuta]] [[1956]]) oli suomalainen jääkärivääpeli ja työnjohtaja. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Petter Emil Kärkkäinen ja Anna Kaisa Kärkström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Anna Ester Sofia Junkkarisen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[Jääkäripataljoona 27|jääkäripataljoona 27:n]] 4. komppaniaan 23. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla [[Misse]]-joella, [[Riianlahti|Riianlahdella]] ja [[Aa-joki|Aa-joella]]. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 4. elokuuta 1917 pataljoonan 2. komppaniaan, josta edelleen 6. lokakuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon sairautensa takia. Hän palasi Suomeen elokuussa 1918 ja astui 16. lokakuuta 1918 palvelukseen Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5:een, minkä nimi sittemmin muuttui Pohjois-Savon rykmentiksi. Hän palveli 9. komppaniassa ja 7. tammikuuta 1919 alkaen 3. konekiväärikomppaniassa. Armeijasta hän erosi huhtikuussa 1919 ja liittyi Karjalan (Aunuksen) vapaaehtoiseen retkikuntaan 14. huhtikuuta 1919, jossa hän toimi joukkueenjohtajana 2. rykmentin 4. pataljoonan 2. komppaniassa, jonka mukana hän otti osaa taisteluihin Säämäjärvellä. Hän kuului retken jälkeen sen Pääskylahdella sijainneeseen harjoitusjoukkueeseen. Hän erosi tehtävästä 1. tammikuuta 1920 ja palasi takaisin Pohjois-Savon rykmenttiin, jossa hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi ja varusmestariksi 8. komppaniaan. Tehtävästään hän erosi 1. lokakuuta 1920 ja astui palvelukseen Kainuun rajavartioston Kuusamon-Kainuun komppaniaan, missä hän palveli 1. helmikuuta – 15. syyskuuta 1921 välisen ajan ja siirtyi Savon jääkärirykmenttiin, missä hän palveli 31. joulukuuta 1921 – 31. joulukuuta 1923 välisen ajan rykmentin kuormastovääpelinä, jonka jälkeen hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Armeijanuran jälkeen hän työskenteli Tornator oy:ssä työnjohtajana vuosina 1923–1925, josta hän siirtyi varastomieheksi valtionrautateiden Viipurin varikolle, missä hän työskenteli vuodet 1925–1930, jonka jälkeen hän toimi halkotarhanesimiehenä Sortavalan varikolla vuosina 1930–1938. Metsähallituksen Kemin huoltoalueen metsänhoitajana ja kasöörinä hän toimi vuosina 1938- 1939. Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin hän suoritti vuosina 1922–1923. Talvisotaan hän osallistui 9. Divisioonan Autokolonnan vääpelinä ja otti osaa taisteluihin Suomussalmella ja Kuhmossa. Välirauhan aikana hän toimi edelleen samassa tehtävässä ja hänet kotiutettiin vuonna 1940 eikä näin ollen osallistunut jatkosotaan vaan toimi Metsähallituksen palveluksessa ja asutustilallisena Tervolan Vähäjoella. Myöhemmin hän toimi Valtion polttoainekeskuksen (Vapon) palveluksessa työnjohtajana ja kasöörinä. Hänet on haudattu Tervolaan. '''Ylennykset''': Aliupseeri 20. joulukuuta 1918, Kersantti 6. toukokuuta 1920, Vääpeli 4. maaliskuuta 1921. '''Kunniamerkit''': Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
 
===Antti Emil Kärnä===
([[3. tammikuuta]] [[1892]] [[Lappajärvi]] &ndash; [[31. tammikuuta]] [[1919]]) oli suomalainen jääkärivänrikki ja Viron armeijan luutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Kärnä ja Liisa Isopellinen. Hän kävi kolme luokkaa Vaasan suomalaista lyseota ja Tampereen kauppakoulun. Tämä kauppakoulun käynyt konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 4. komppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Suomeen hänet komennettiin erikoistehtäviin 17, elokuuta 1916 ja takaisin hän palasi 11. tammikuuta 1917. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) vänrikiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissodassa joukkueenjohtajaksi 5. jääkärirykmentin [[12. jääkäripataljoona (valkoiset)|12. jääkäripataljoonan]] 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa, Kivennavalla ja Raivolassa. Sisällissodan jälkeen hän kuului yhä yllä mainittuun joukko-osastoon, jonka nimi pian muuttui Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Rykmentissä hänet siirrettiin ensin joukkueenjohtajaksi 8. ja myöhemmin 7. komppaniaan. Viron vapaussotaan hän osallistui liittymällä 18. tammikuuta 1919 [[Pohjan Pojat|Pohjan Poikain]] rykmenttiin ja hänet sijoitettiin 23. tammikuuta 1919 päälliköksi 1 pataljoonan 1. komppaniaan. Komppaniansa mukana hän otti osaa taisteluihin Luhde-Grosshofissa, missä taistelussa kaatui 31. tammikuuta 1919. Hänet on haudattu Helsingin Vanhan kirkon puistossa sijaitsevaan Virossa taistelleiden suomalaisten sankarihautaan. '''Ylennykset''': Vänrikki 11. helmikuuta 1918, Luutnantti (Virossa) 19. tammikuuta 1919. '''Kunniamerkit''': Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
 
===[[Julius Einari Kärnä]]===
 
===Toivo Kärnä===
===Artturi Leonard Kästämä===
===[[Antti Kääriäinen]]===
===[[Erns Köhler]]===
===[[Yrjö Johannes Könni]]===
===Nikolai Köping===
[[27. syyskuuta]] [[1897]] [[Viipuri]] – [[19. helmikuuta]] [[1941]] oli suomalainen jääkäri ja työmies. Hänen vanhempansa maanviljelijä Nikolai Tschopin ja Kaisa Liisa Piironen. Tämä kansakoulun käynyt Pietarsaarelainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppaniaan 30. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 17. maaliskuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin ja 20. huhtikuuta 1916 takaisin 3. komppaniaan. Hänet laskettiin sairautensa tähden siviilitöihin 4. toukokuuta 1916. Suomeen hän palasi 3. tammikuuta 1919 ja asettui Pietarsaareen, jossa työskenteli työmiehenä. Hänet on haudattu Pietarsaareen. ''' Kunniamerkit ''': Jääkärimerkki.
===Matti Joeli Körkkö===
[[8. heinäkuuta]] [[1895]] [[Tervola]] – [[19. elokuuta]] [[1968]] oli suomalainen jääkäri ja metsätyömies. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Albert Jaakko Körkkö ja Liisa Ulriika Ruikka. Tämä Tervolainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n pioneerikomppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Schmardenissa. Rintamakomennuksen jälkeen hänet lähetettiin Altonan työosastoon 25. marraskuuta 1916, mistä hänet laskettiin siviilitöihin. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja asettui työmieheksi Pohjois-Suomeen, mutta veri veti taistelutantereille ja hän liittyi Viron vapaussotaan osallistuneeseen Pohjan Poikain Rykmenttiin ja sen 2. pataljoonan 6. komppaniaan. Viron vapaussodasta palattuaan hän suunnisti Tervolaan ja ryhtyi metsätyömieheksi. ''' Kunniamerkit ''': Jääkärimerkki.
 
==Lähteet==