Ero sivun ”Ilmari Tapiovaara” versioiden välillä

'''Ilmari Tapiovaara''' ([[7. syyskuuta]] [[1914]] – [[31. tammikuuta]] [[1999]]) oli [[1900-luku|1900-luvun]] merkittävimpiä [[Suomi|suomalaisia]] muotoilijoita ja sisustussuunnittelijoita. Hänen veljiään olivat [[taidegraafikko]] ja [[kuvittaja]] [[Tapio Tapiovaara]] ja elokuvaohjaaja [[Nyrki Tapiovaara]]. Vanhemmat olivat metsänhoitaja Kaarlo Tapiovaara ja Aino Grönroos-Rainio <!--Tämä tieto Tapio T:n matrikkelitiedoista-->. Hänen puolisonsa oli sisustusarkkitehti [[Annikki Tapiovaara]], o.s. Hyvärinen . Ilmari Tapiovaaran suunnittelemat tuolit, pöydät ja muut esineet ovat edelleen hyvin arvostettuja tuotteita, ja alkuperäisesineiden kysyntä on vilkasta etenkin ulkomailla. Tunnetuimpia tuoleja ovat muun muassa Domus, Aslak , Kiki ja Nana.

Tapiovaara oli jo nuorena lahjakas piirtäjä. Hän aloitti opinnot Helsingissä [[Taideteollinen korkeakoulu|Taideteollisen keskuskoulun]] yleisellä linjalla [[1933]], mutta siirtyi vuoden kuluttua sisustustaiteen linjalle. Hän työskenteli harjoittelijana [[Alvar Aalto|Aallon]] huonekaluja Englannissa markkinoivan Finmarin palveluksessa, millä oli merkittävä vaikutus hänen ajatuksiinsa huonekalusuunnittelusta. Tapiovaara hankki myös kansainvälistä kokemusta työskennellessään [[Le Corbusier]]illa [[Pariisi]]ssa ([[1937]]) ja [[Mies van der Rohe]]lla [[Chicago]]ssa ([[1953]]).

Ilmari Tapiovaaran ja hänen vaimonsa Annikki Tapiovaaran ensimmäinen iso työ oli vuonna [[1947]] valmistunut [[Domus Academica]], [[Helsingin yliopiston ylioppilaskunta|Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan]] opiskelija-asuntola Helsingissä. Asuntolan suunnitteli arkkitehti [[Pauli Salomaa]], ja Tapiovaarat sisustivat sen. Sitä ennen opiskelija-asuntolat olivat olleet yksitoikkoisen kasarmimaisia, mutta Domus Academicasta haluttiin luoda innostava, optimistinen ja hienostunut paikka asua. Sodan jälkeen materiaalistamateriaaleista oli pulaa, mikä rajoitti ja antoi lisähaasteita sisustuksen suunnittelussa. Valmiita huonekaluja ei eri valmistajien mallistoissa ollut, ja sen takia huonekalut suunniteltiin varta vasten asuntolaa varten. Tarvetta oli tuoleille, sängyille, pöydille, valaisimille, tekstiileille ja tapeteille.

Vuonna 1949 Tapiovaara suunnitteli ruotsalaiselle Edsby Verken Ab:lle Fanett-tuolin joka kodin kevyeksi mutta kestäväksi istuimeksi. lisenssioikeudet hankki pian [[Asko]], joka valmisti Fanett-tuolia yhdessä Edsby:n kanssa yli miljoona kappaletta. Fanett oli aikansa kopioiduimpia tuolimalleja, jota valmistivat useat pienet tehtaat sekä Suomessa että ulkomailla ilman sopimusta. Myöhemmin myös Asko "kopioi" oman mallinsa ja valmisti sitä toisella tuotenimellä viimeiset vuodet. Alkuperäismallissa tuolin istuinosa oli jalopuuviilua ja pinnaselkänoja sekä jalat mustaksi maalatut.