Ero sivun ”Puhekieli” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vuo (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
p alun perin
Rivi 1:
'''Puhekieli''' on kielen suullisesti käytetty muoto. Sille on ominaista kirja- ja yleiskieltä vapaampi rakenne sekä monesti ympäristöön ja sosiaaliseen kontekstiin liittyvät [[idiomi]]t. Yleisesti käytetty "murteeton" puhekieli muistuttaa monessa suhteessa pääkaupunkiseudulla puhuttua kieltä. Siinä on useita kielioppi-, ja äännemuutoksia, joita pidetään yleiskieleen sopimattomina, esim. pronominit ''mä/mun, sä/sun'' tai passiivin käyttö kolmannen persoonan käskymuotona (''mennään'').
 
Joskus luullaan, että murteeton kieli olisi puhdasta yleiskieltä, mutta on havaittavissa, että esimerkiksi television keskusteluohjelmissa puhutaan kyllä murteetonta kieltä, mutta ei täydellistä yleiskieltä. Paikallisesti murteetonta kieltä käytetään kyselytutkimuksen perusteella eniten seuraavissa kaupungeissä: Jyväskylä, Lahti, Hyvinkää, Espoo, Hämeenlinna, Vantaa, Helsinki, Porvoo, Kotka ja Vaasa. Jyväskylän ja Keski-Suomen oma murre ei poikkea alunperinkäänalun perinkään paljon yleiskielestä. Rannikon kaupungit (pääkaupunkiseutu, Vaasa, Porvoo) taas ovat perinteisesti ruotsinkielisiä, mutta teollistumisen takia kaupunkeihin on virrannut suomenkielistä väestöä eri suunnilta omine erikoisine murteineen, jolloin "murteeton" kieli on ollut hyväksyttävin tapa puhua.
 
Tyypillisiä puhekieliä ovat [[murre|murteet]] ja [[slangi]]t. Murre on esimeksiksi Suomen eri maanosissa puhutut kielet. Slangi on pienemmällä alueella tai yhteisössä puhuttava muunneltu kieli. Slangi on saanut vaikutteita useasti muista kielistä, kuten englannin kielestä. Slangi on enemmäkseen kaupungissa, harrastuksen tai työnkautta omaksuttu puheen muoto. Voidaan puhua myös jonkin alan ammattislangista, jonka terminologiaa ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä.