Ero sivun ”Toivo Mäkelä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
'''Toivo Mäkelä''' ([[26. syyskuuta]] [[1909]] [[Loviisa]]ssa – [[20. huhtikuuta]] [[1979]] [[Helsinki|Helsingissä]]) oli [[suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]].
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teatterissa, muun muassa Kotkan teatterissa, jossa hän tapasi tulevan ja sittemmin elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]]-filmatisoinnissa ''Pitkäjärveläiset'' ([[1951]]) ollessaan tuolloin jo 42-vuotias. Mutta tämä ei kuitenkaan urakehitystä haitannut, sillä Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja sitten tv-rooleissa aina kuolemaansa saakka vuoteen 1979. Hänet on haudattu Helsinkiin [[Malmin hautausmaa]]lle vaimonsa Irma Seikkulan kanssa, kortteliin 30-4-125.
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin edellisen ohjaamissa elokuvissa ''Elokuu'' ([[1956]]) ja ''Kaasua, komisario Palmu'' ([[1962]]). Ensimmäisessä hän näyttelee juoppoa kanavanvartijaa ja jälkimmäisessä hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa ''Pähkähullu Suomi'' ([[1967]]). Viimeiseksi suureksi elokuvarooliksi jäi (taas kerran) alkoholisoituneen valokuvaajan rooli [[Rauni Mollberg]]in lämminhenkisessä komediassa ''Aika hyvä ihmiseksi'' ([[1977]]) Irma Seikkulan esittäessä hänen vaimoaa. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan [[Jussi-palkinto|Jussi-patsaan]].
| |||