Ero sivun ”Vokaalisointu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VolkovBot (keskustelu | muokkaukset)
0 + AWB
Rivi 1:
'''Vokaalisointu''' eli '''vokaaliharmonia''' on joillekin kielille ominainen fonotaktinen sääntö. Se rajoittaa saman sanan sisällä käytettyjä vokaaleja. Suomen kielessä kielen omakantaisessa, yhdistämättömässä sanassa ei esiinny etu- /y,ö,ä/ ja [[vokaali|takavokaaleja]] /a,o,u/ sekaisin. /i/ ja /e/ ovat vokaalisoinnun kannalta neutraaleja, vaikka kuuluvat etuvokaaleihin.
 
Sama sääntö koskee myös johdoksia ja taivutusta. Esimerkiksi taivutuspäätteillä, joissa esiintyy jokin sointiin vaikuttava vokaali, on yleensä kaksi muotoa (esim.esimerkiksi suomen -lla, -llä), jotta pääte voi mukautua pääsanaansa. Vokaalisointu pyrkii helpottamaan ääntämistä.
 
Vokaalisointu esiintyy eräissä [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisissa kielissä]], kuten [[suomen kieli|suomessa]] (''kissa'''lla''''', ''jänikse'''llä''''') ja [[unkarin kieli|unkari]]ssa (''város'''ban''''' "kaupungissa"”kaupungissa”, ''kéz'''ben''''' "kädessä"”kädessä”) sekä useissa [[altailaiset kielet|altailaisissa kielissä]], kuten [[turkin kieli|turkissa]] (''Türkiye''''de''''' "Turkissa"”Turkissa”, ''kapı'''da''''' "ovella"”ovella”).
 
Osa suomeen ajautuneista lainasanoista rikkoo vokaalisointua etenkin taivutuksessaan, mutta yleensä sanan kotiuduttua kieleen myös sen taivutus muotoutuu soinnun mukaiseksi.
Rivi 11:
* [[Fonologia]]
* [[Fonotaksi]]
 
[[Luokka:Fonologia]]
 
{{tynkä/Kieli}}
 
[[Luokka:Fonologia]]
 
[[br:Hesonerezh vogalennek]]